Olohuonekin voi olla keikkamesta…

Tässä on ollut melko erikoinen pari viikkoinen tuon Porisperen jälkeen…

Ensin näytti ettei ole oikein mitään, which was nice kun tuo nuorempi sälli lähti ekaluokalle ja kaikkea, niin sai sit olla himassa lasten kanssa lahoamassa, mutta sit alko tapahtuu…

Tällä hetkellä siis kirjoitan tätä pätkää Orjiksen varastolla, jossa olen pakkaillut viikonlopun rykäisyä varten tänään ääniasioita. OK, kävin minä vähän golffiakin pelaamassa, mutta ei siitä sen enempää… Ei niin hyvä kierros ollut kuitenkaan, vaikkei ihan paskakaan

Keskiviikkona julisteltiin koulurauha koko maahan tuolta Kirjurin Lokkilavalta. Tuttu paikka, tuttu meininki, paitsi että tällä kertaa mentiin kello 05:00 bygaamaan ja varastolla oltiin jo takaisin kello 17:00. Ei mikään paha päivä siis ollenkaan… Hämmensi vaan kovin kun olin saunassa sillai kello 18:30

Mutta palatakseni tuohon otsikon aiheeseen. Kävin viime viikolla riipaisemassa tuommoisen olohuonekeikan, jossa siis esiintymässä oli Irina.

Kyseessä oli semmoinen rivitalo kolmio, jossa oli niin kuin olohuone /  tupakeittiö. Neliöitä ei ihan hirmuisesti liikaa

Alkuperäinen tieto oli että Irina tulisi kitaristin, ja EHKÄ basistin ja cajonin soittajan kanssa. Noh, niissäkin olisi tavallaan ollut sovittaminen, mutta lopulta ovesta tuli siis 2 kitaristia, basisti, cajonisti (rumpali tolloille) ja kiipparisti… …siinä sitä sitten oltiin…

Ensimmäiseksi alettiin nostamaan kattokruunua ihan nippusiteiden avulla ylöspäin, että saatiin kiipparisti sopimaan jonnekin. Toinen kitaristi istui nurkkaan PA:n taakse ja toinen kitaristi sekä basisti sohvalle. Rumpali istui cajoninsa päälle sinne ihan olohuoneen nurkkaan, johon olin myös päätteet sijoittanut

Kaikki saatiin sopimaan kivasti kuitenkin loppujen lopuksi ja checkikin tehtyä.

Keikalla oli kovinkin intiimi ja lämmin tunnelma, kun 10 paikalle päässyttä yleisön jäsentä nautti tilanteesta 100%:sti.

Parastahan keikassa minun kannaltani oli se, että koska se tapahtui asunnossa, oli sen oltava aikaisin ja olinkin kotimatkalla jo 20:00 jälkeen

Täältä tuli otettua pari valokuvaakin, mutta ei ne häävejä olleet. Ennemmin kannattaa käydä tsekkaamassa niitä tuolta UpCiderin FB-sivulta…

-Katti-

Kesäkuulumisia...

Jahans, sitä on sitten ilmeisesti pidetty melkoisen pitkä tauko, kun jo ihan lähestytään mitä erilaisimmin keinoin allekirjoittanutta ja pyydetään tekstejä.

Pahoitteluni kaikille osallisille, ja osattomille, että on jäänyt tämä kirjoittelu kovin katkonaiseksi. Suurin syy siihen on, että nyt ei ole oikeasti mitään erikoista tapahtunut tämän kesän aikana.

Keikkoja on tehty. On ollut festivaaleja, yritystapahtumia, ulkomaanjuttuja... ...oikeastaan kaikkea mitä vaan keksiä saattaa.

Eikä noissa oikeastaan missään ole mitään sen erikoisempaa tapahtunut, mistä nyt mitään kunnollista jutun tynkää saisi aikaiseksi, jollei laske sitä että Karmarockissa tänä vuonna Paprikat sai vetää koko setin :)
Niin ja se EAW:n 730 ei olekaan mikään paska PA, varsinkaan nyt kun siihen on se uusi prossu olemassa :)

Ehkä fyysisesti rankin pätkä koko kesänä oli juuri tuo Karmarock-SK140v-Porispere pätkä, jossa mentiin ilman vapaita semmoiset 13 päivää putkeen. Meinasi olla nimittäin takki melko tyhjä kun kotiin löysi.

Tehtiin sitä heinäkuussa toki Summer Up -festivaalia Lahdessa ja koko kansan Tangomarkkinoita Seinäjoella. Leppoisia reissuja kuitenkin molemmat, vaikka Summer Upissa purun ansiosta meinasi viimeiselle päivälle hieman pituutta tullakin...

Taas kerran on ollut allekirjoittaneella ilo työskennellä kesä mahtavien ammattilaisten kanssa. Kiitos kaikille teille!

Syksyn mittaan yritetään taas ottaa itseä niskasta kiinni tänkin päivittelyn kanssa.
-Katti-

Päivitystä… …tai ainakin päivästelyä…

Jaa-a. Tätä kirjoittaessani istun Turun Konserttitalon “bäkkärillä”. Täytyy sanoa, että tää mesta on jotenkin pahinta kiinalaista kidutusta pitkään aikaan. Mä luulen et meidän vedon viimeiset kaiut soi täällä vielä ens viikollakin…

Mutta palataas hieman taakse päin.
Tää vuosi alkoi hieman turhankin leppoisasti. Taisi olla tammikuussa kaikki 3 keikka, joista yhteensä kertyi joku 8 tai 9 työpäivää. Se tarkoitti sitä että kaikki limiitit ylitettiin ja kotona rötvättiin…
…yksi noista oli Silja Europan neitsyysristeily Helsingistä Tallinnaan, missä oltiin Lauran kanssa. Voi yhden kerran sitä sekoilun meininkiä mikä tolla risteilyllä oli. Kukaan “talon” väestä ei tiennyt yhtään mitään mistään, ja kaikki oli hakusessa. Mm. rekat tuli laivasta perä edellä ulos, kun eihän Europa tohon Länsissatamaan pääse kuin yksin päin. Autoa ei laivaan saanut enää jättää, vaan load-innin jälkeen piti auto viedä pitkäaikaisparkkiin, ja sehän se mielenkiintoiseksi muutti aikataulutuksen…
Ainoo oikeesti positiivinen asia oli messin safka, joka oli selvästi vielä Ruotsin reitin jämiä… …eiköhän ne siihen kaalijohdannaiseen palaa, kun varastot ehtyy

Helmikuussa hieman jo piristyi ja alkoi päästä työntekoon taas kiinni. Tuli uusia asiakkaita, ja yhteistyökumppaneita matkan varrelle, ja kevät alkoi näyttää hieman piristymisen merkkejä. Oli koulutustakin ja kaikkee.

Tuli käytyä helmikuussa Pakkahuoneellakin raapimassa monitoreja. Mikäs se siellä on töitä tehdessä, oikeinkin mainio mesta, hyvät fasiliteetit ja asiallinen paikan henksu. Katsotaan jos vaikka lisää olisi tulossa jollain aika jänteellä.

Mutta maaliskuu oli oikeastaan vasta ensimmäinen normaali työkuukausi. Pääasiallisesti maaliskuun keikat oli erilaisia firmakisoja, mutta osui matkalle yksi rundin pätkäkin HateFormin poikain kanssa Pohjoiseen, sekä hieman erikoisempi keikka Lappeenrannassa, jossa tehtiin siis Via Crusix.

Ehkä mieleenpainuvimpia juttuja tässä keväässä on ollut juuri tuo HF:n rundi, joka siis mentiin talon kamoilla. Minun osaltani siis varsin leppoisaa menoa, kunhan osasi luovia, koska tuo 14 kanavaa rumpuasioita aiheuttaa jo sen, että noiden pienempien, ja osan isompiakin, paikkojen mikkikalusto loppuu kesken, ja joutuu oikeesti miettimään et mikä se on se juttu, minkä haluaa toistaa tötteröistä.

Lisäksi tuolla rundilla tuli nukuttua hieman erikoisemmassa majoituksessa. Kyseessä oli moottoripyöräkerhon klubi, eikä siinä mitään, mutta tää ko. seura on supporttiklubi toiselle näistä isoista. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, kun en halua tulla leimatuksi mihinkään suuntaan, koska minulla ei minkäänlaisia suhteita kumpaankaan ole. Tuolla vain sattui majoitus olemaan tämänkaltainen keikkajärjestäjän järjestämänä…

Huhtikuussa on ehditty tekemään yhdet yhtiökokoukset ja yksi Brädin keikka Laitilan Kievarissa. Toi mesta menee niin Kekkos-mestoihin ettei mitään järkee.
Keikka itsessään meni oikeinkin mukavasti, ja allekirjoittanut ajoi siis lamputkin siinä samalla. Pienihän toi paikka oli, ja lavalle ei oikeastaan mitään sopinut, mutta tuommoinen pikkupumppu kuitenniin…

Tänään ei tila lopu kesken ja kaiun tarjoaa talo mutta kyllä se purku tulee tänäänkin vielä vastaan…

Näihin tunnelmiin tällä kertaa,
-Katti-