Heinäkuu… …mätäkuu?

Tässä on ollut viime postauksen jälkeen useampiakin juttuja…

On ollunna kamatoimitusta POTF:lle, Kelorockia, Baltic Jazzia, kamatoimitusta Neljälle Ruusulle, Porin Jazzkatua, Martti Servoa, Laura Voutilaista, Karjurockia ja nyt olen matkalla taas kohti Poria. Tällä viikolla olis vielä tarkoitus rakentaa Kirjurinluoto Classicia ja ottaa kunnon ote Karmarockista.

POTF ja Kelorock meni sillai kivasti, ei niissä mitään ihmeellistä tapahtunut, mitä ny Kelossa “pääsin” tekemään etupäätä ja sain tehdä kaikki yhtyeet Sydän Sydäntä lukuun ottamatta.

Baltic Jazz oli sitä samaa kuin ennenkin. Leppoisa ja mukava festari, jossa siis leivoin teltassa sekä monitorit että valot, kun ei sitä meidän valoseppää siellä koskaan näkynyt.
…tulipahan todistettua semmoinenkin vehjes kuin 7-kielinen basso. Katselin ensin että kaveri on kytkemässä kitaraansa hassusti bassostygeen ennen kuin huomasin että on aika tuhdit kielet kitaraksi

Samoissa kisoissa kävin tekemässä myös pyynnöstä JoStancen monitorit ja se keikka oli varsin onnistunut ja mahtava.

Ainoa semmoinen isompi hässäkkä tuli viimeisenä esiintyneen TrrrTrrrTrrr:n keikan aikana, kun roku ei oikein olisi halunnut pysyä pois lavalta. Siinä useampaan kertaan kollega Rantalan kanssa poistettiin hahmoja lavalta samalla kun järjestyksenvalvojat katseli vieressä… …lopulta tilanne kulminoitui siihen, että Rantala joutui ottamaan pienen pystypainin yhden yksikätisen kaverin kanssa ja saateltiin sit kaveri ulos. Tässä vaiheessa kysyin vieressä seisseeltä järkkäriltä että “pitäisköhän sun tehdä jotain?” Kaveri vastasi että “emmä tiiä”… …noh, mä tuumasin et kyl sun varmaan pitäis ja ilmoittiin sit asiasta JV-esimiehelle, kun alettiin Rantalaa jo ihan uhkailemaankin “turpiin antamisella”

Balticin jälkeen otin suunnan ensin kohti Luviaa, josta jatkettiin hetimiten Kalajoelle Neljän Ruusun tekniikan vientiin. Ainoat hankaluudet tuohon reissuun liittyen oli hieman turhan iso hoppu rakennuksessa, kun ovia oltiin aukaisemassa vasta tuntia myöhemmin kuin oli sovittu, ja se että allekirjoittanut astui vahingossa aukinaisen casen päälle, kaatuen ja nilkan haavoittaen. Noh, ei siihen edes sit tikkejä laitettu, ja nyt se on jo melkein kuin uusi.
Siinä samalla kun pukattiin kamoja kuorkkiin ihmeteltiin kun lifti hieman takkusi. Noh, kaikki kamat saatiin sisään ja päästiin nukkumaan hetkeksi ennen seuraavan päivän matkaa takaisin varastolle ja sieltä sitten Jazzkadulle.

Jazzkadun rakentamisessa menikin sitten seuraava ilta, ja kokonaan seuraava päivä, siinä samalla Apocalyptican kiertue managerille asioita selvitellessä.

Loppuviikon olinkin sitten itse taas bändikeikoilla etupäätä tekemässä. Ensin oli Naantalin Kaivohuone ja Martti Servo & Napander. Täytyy muuten sanoa, että pitkään aikaan yksi miellyttävimpiä paikkoja noin niin kuin henksun osalta joissa olen keikalle ollut… …roudaus ja tilan akustiikka onkin sit ihan toinen juttu…

Naantalista jatkoin sitten kohti Saarijärveä, jossa oli vuorossa Kukonhiekka ja Laura Voutilainen. Olin ensimmäistä kertaa etupäässä tuuraamassa, vaikka sinällään tuttu pumppu onkin, on etupää erilaista kuin monitorit.

Kaikki meni mahtavasti lukuun ottamatta sitä ihan keikan alussa tapahtunutta, toisen bändin aiheuttamaa miinaa johon polkaisin. Siellä siis oli kolmet eri PA:t pystyssä ja jokin toinen bändi oli jättänyt kamansa ilmeisesti auki, kun alkoi semmoinen matalataajuinen kierto, mikä ei loppunut vaikka laitoin kaikki mute ryhmätkin kiinni hetkeksi… …niin ja bändihän on siis 100% IEM kuuntelussa…

Liekkö toinen bändi huomannut tilanteen ja käynyt laittamassa lavan sivussa olleesta mikseristään mutet päälle kun tilanne rauhoittui… …meinasi vaan hieman ihmetyttää moinen aluksi…

Viimeisin keikka joka tähän postaukseen pääsee on Karjurock. Karjuun mentiin Lehtisen kanssa tekemään pisteitä jo keskiviikkona, jolloin Bachmannin poikain piti tulla tekemään lavaa. Siellä siis oli se Bachmannin iso mobiili.
Noh, Etelä-Suomen pojat oli sit semmoinen ujon 6 tuntia myöhässä, joten meillä meni aika syödessä ja auringossa loikoillessa… …ongelmallista vaan sinällään että sen takia oltiin itse koko ajan festarin alkuun saakka sen noin 5-6 tuntia suunnitellusta aikataulusta jäljessä, mikä näkyi meidän ensimmäisen yön unimäärässä…

Itse festarit meni oikeinkin mainiosti, joskin sillai erikoisfestarit oli kyseessä että aika moni bändi tuli ilman omaa monitori- ja valoteknikkoa. Tein itse mm. Lordin monitorit ja Lehtinen valot tästä syystä…

Sunnuntai oli myös erikoispäivä noilla festareilla. Meidän hoitamallamme 1-lavalla oli ainoastaan yksi esiintyjä, ja sekin illalla kello 20. Kyseessä oli Apocalyptica, ja hyvä niin että olivat ainoa, koska jouduttiin rakentamaan sekä lavan pintakaapelointi, monitorointi ja raiserit, sekä valoplotti uusiksi heitä varten.
En muista että aikaisemmin olisi käynyt itselle niin, että on ollut festarin purku ja rakennus samaan aikaan käynnissä… …piti meinaan olla hieman tarkkana mitä teki…

Lopullinen purku tehtiin sit kakkoslavan “karaoken” säestämänä. Paikalle jäänyt talkooporukka alkoi olla melko liikuttuneessa tilassa, ja kävi vuoron perään laulamassa erinäisten levyjen päälle… …vaihtelevalla menestyksellä ja volyymillä…

Lopulta taidettiin olla varastolla takaisin kello 8 aamulla, mutta mikä jäi harmittamaan oli, että joku joutui palaamaan takaisin vielä illalla ottamaan pisteet alas, koska tuuli oli yön aikana sen verran kova, ettei kattoon uskallettu kiivetä…

Kuvia näistä saattaa olla tulossa, jahka ehdin katsella kamerasta…
-Katti-

Semmoinen helppo perus festarikeikka… …eli kun kaikki ei mene ihan kuin Strömsöös vaan ihan mettään…

Ihan alkuun diskleimeri… Edusmallani yrityksellä ei ollut suoranaisesti mitään tekemistä hankaluuksien kanssa… …nyt vaan osu, sattu ja uppos just tän firman kohdalla, ois voinu olla mikä vaa firma…

Kyseessä oli siis Osuuskaupparock tuolla Joensuussa, ja tiiminä parasta A-ryhmää. Kaiken piti olla kohdillaan ja täsmäsään mukaan vettä voisi olla tulossa hieman Happoradion vedon aikana, mutta muutoin pitäisi olla kuivaa.

Torstaiaamuna lähdin siis junalla kohti Poria, josta oli tarkoitus ottaa vuokralle yhdistelmä ja jatkaa Tupakin kanssa sillä matkaa Luvialle, josta poimittaisiin kamat kyytiin.

Kaikki meni oikeinkin mainiosti aina siihen saakka, kunnes tuo pakkaus hieman venähti. Alunperin piti olla lähdössä siinä kello 16, mutta todellisuudessa lähtö tapahtui kello 19. Ei sinällään ihan kauhea muutos 4 päivän reissulle, mutta suoraan pois ensimmäisen yön unista…

Joensuuhun päästiin ilman kommelluksia, mitä nyt meidän hotelli oli vaihtunut lennosta toiseen Sokokseen, joka siis oli väärällä puolella jokea. …noh, veimme autot silti jo lähelle festarialuetta ja käveltiin aamuyölllä hotellille.

Heti perjantaiaamuna lähdettiin komeassa kelissä rakentamaan ja mieli oli korkealla.

Jostain syystä tuo rakennus kuitenkin kesti huomattavasti odotettua pidempään ja niinpä hommat jäi osittain kesken ajan loppumisen takia, osittain siksi, että ravintolan yökerhossa olleelle Jukka Pojan keikalle oli mennyt muun muassa meidän toisen puolen lentosubit…

Noh, yöunet jäi taas hieman vähiin ja aamulla painuttiin jatkamaan puuhastelua. Valitettavasti se alakerran setti oli jäänyt osittain purkamatta, joten se hieman aiheutti hoppua, mutta kaikki saatiin kuitenkin valmiiksi ennen kuin Teräsniska tuli tekemään tsekkiään.

Tässä vaiheessa alkoikin sitten sataa… …ja sitä sadetta tuli sitten käytännössä tauotta koko päivän…

Suhteellisen väsyneinä ja märässä kelissä päätettiin että vetojen jälkeen puretaan vain 2-lava ja 1-lavan tekniikka pintoja myöten. Kaikki roikkuva jätettäisiin aamuun ja lähdettiin kohti hotellia ja unta.

Aamulla kun tultiin takaisin huomattiin heti että ongelmia on kelin takia tiedossa. Perävaunu oli uponnut komeasti ruohoon, samoin kuin toinen kuorma-auto. Lisäksi kuorma-auton lifti oli päättänyt laskea öljyt ulos, joten se ei oikein jaksanut kuormaa nostaa…
…tässä vaiheessa olinkin jo yhteydessä järjestäjään, koska he meidät tuonne olivat ajattaneet, ja pyysin heitä hommaamaan hinausauton meille illaksi.

Yksikään case ei liikkunut siinä lillussa ja niin kaikki piti kantaa käsin siten, että tyhjät caset vietiin liftille ja tavarat kannettiin sitten caseihin…

Alunperin suunniteltu purkuaikataulu 4-kertastui lopulta, ja onneksi Kärripoikien mies oli yhteydessä illan mittaan, jotta saatiin aikataulut sovittua siten, että ei kumpikaan joutunut odottamaan toista…

Tähän vaiheeseen on pakko antaa todella iso käsi Kärripojille! Aivan mahtavaa toimintaa!

Kun lopulta noin 4 tunnin taistelun jälkeen oltiin saatu molemmat autot (kuorkki ja yhdistelmä) kovalle maalle, päätettiiin ottaa vielä hotellihuone yhdeksi yöksi. Olihan kello jo 05:00 aamulla tässä vaiheessa.

Aamulla kun herättiin niin kaikilla oli oikein mahtifiilis aamupalalla. Helppo päivä edessä sisältäen pelkkää ajoa Luvialle ja lopulta rekan purku. Niin sitä lähdettiin matkaa taivaltamaan sateen edelleen tippuessa ihan maahan saakka. Toisaalta hyvä, lähteepä toi kaikki savi pois autoista.

Siinä sitä sitten ajeltiin peräkkäin, yhdistelmä keulilla kuskinaan Tupak ja Sirén, ja me Henkan kanssa perässä Volvolla.

Volvon löpömittari alkoi näyttää huolestuttavan alhaista lukemaa, ja koska tuossa Joensuu-Varkaus välillä ei liiemmin ole noita huoltoasemia, päätettiin Henkan kanssa ottaa dieseliä siitä Karvionkanavan Nesteeltä, Heinävedeltä…

Ajettiin pihaan ja mietittiin, että hieman on matalan näköinen tuo katos, mutta kun ei siinä korkeusvarotusta näkynyt, niin ajateltiin että kyllä siihen varmaan sovitaan… …no, ei sit sovittu… Siinä kun alle livuin yht’äkkiä tömähti ja loisteputken, koristelevyjen sun muiden osia alkoi putoilla päälle.
Kysäisin Henkalta, josko hän hyppäisi ulos ja vilkaisisi päästäänkö ihan peruuttamalla pois… …Henkka tuumasi että “odotas hetki, ottaa hieman pipiä päähän”. Tässä vaiheessa tajusin että Henkka oli lentänyt samalla tuohon tuulilasiin… …onneksi ei Henkalle käynyt tuossa kuinkaan ja ei muuta kuin sisälle paperihommiin… …löytyi samalla se korkeusvaroituskin. Se oli tien poskessa ja jäänyt täysin huomaamatta molemmilta meiltä…

Lopulta kun ko. lappu oli täytetty (samalla Henkka sit tankkasi sen auton. Oli kuulemma pidennetty letku yhdessä pumpussa) lähdettiin jatkamaan matkaa Henkan ajaessa ja minun soitellessa vakuutusyhtiöön asian tiimoilta.

Päästiin Varkauteen ja siinä toisten kanssa kahvilla pystyttiin jo naureskelemaan tällekin asialle, vaikka tokihan se minua itseäni harmitti… …isostikin…

Varkaudesta matka jatkui kohti Jämsää, jossa päätettiin pitää lounastauko.

Jämsästä lähdettyämme päätettiin Henkan kanssa mennä ohi rekasta. Onneksi mentiin, koska heti kun päästiin ohi, jäbät soitti ja sanoi että meidän taka-akselin rattaat ei voi hyvin…

Otettiin sitten tienposkeen ja huomattiin, että apukuskin puolen paripyöristä sisempi oli ihan riekaleina ja toisenkin puolen sisemmästä oli pettänyt runko… …no tämä ei maailman isoin ongelma ollut, koska ei meillä juurikaan ollut kuormaa, mutta se että apukuskin puoliseen vanteeseen oli valunut peräöljyä alkoi huolettamaan enemmän… …eikä toi ehjäkään rengas niin hyvältä näyttänyt…

Päätettiin kuitenkin nilkuttaa Orituvalle ja samalla soiteltiin Jem-Tec –nimiseen yritykseen, josta saimmekin apua. Valitettavasti kaveri oli toisella keikalla, ja jouduimme odottelemaan hänen saapumistaan semmoisen 1,5 tuntia.

Loppujen lopuksi ei sitä autoa ihan kuntoon saanut, mutta lisättyään 12 litraa peräöljyä (säiliön tilavuus 20l), laitettuamme lisää ilmaa renkaisiin ja kaverin tarkastettua laakerin kunnon lupasi hän meille että teknisesti (rengasta lukuun ottamatta) pääsisimme perille…

Siitä sitten lähettiin hissuksiin ajelemaan eteenpäin ja lopulta Luvialle varaston pihaan saavuin kello 02:00… …väsyneenä, mutta onnellisena…

Lisää kuvia saattaapi olla tulossa, ehkä…

Mä ehkä hävisin tän pelin, mut onnex se on kuitenkin edes ohi,
-Katti-