tiistai 27. syyskuuta 2011

Orjis, orjis…

Jotenkin jäänyt roikkumaan tämä postaus. Lähinnä sen takia, että en noita kuvia ole saanut laitetuksi mukaan.

Eli kyseessä oli taas jo viime kesästä tuttu heinäkuun viimeinen viikko, joka vierähti Orjatorin palveluksessa.

Työt alkoivat tiistaina kuorma-autojen pakkausella, ja kuten kuvissa näkyy, kaikenlaista rompetta sitä mukaan lähti. Jotenkin semmoinen fiilis jäi, että Kenttäjohtajalla, A.K.A “YläVillellä” olis ollu jotain hukassa tuolla Volvon persiissä :)

DSC03504 

DSC03506

Noh, kamat saatiin, kuin saatiinkin auton kyytiin, jonka jälkeen pidettiin pienimuotoinen tuotantopalaveri, olihan tiedossa, että viikosta tulisi varsin mielenkiintoinen monen asian suhteen.

DSC03503 

Keskiviikko
Ensimmäinen keikka olisi Unajan Areenalla tapahtuva Keulan Kesäjuhla, jossa esiintymässä olisivat (tässä järjestyksessä) Jenni Vartiainen ja Ilkka Alanko Orchestra.

Sen lisäksi että vastasin Orjatorin osalta lavan päästä, ja tein Ilkalle ja Orchestralle monitorit, oli minulla myös Stagemanagerin hattu päässäni… Varsin työntäyteinen ja kiireinen iltapuhde oli siis tiedossa.

Tonteille saavuttiin koko porukka samaan aikaan, Bööke ja Mixa tulivat suoraan Raumalta, Ville mökiltään ja me muut varastolta. Sinällään hämmentävää, että kerrankin oltiin tosiaan kaikki suurin piirtein samaan aikaan tonteilla.

Vaikka keli olikin kaunis, niin silti Juhannuksesta oppineena päätin porailla valmiiksi hieman isompia reikiä siihen monitorilandian lattiaan ennen kuin alkaisin muuta puuhastelemaan.

Tällä kertaa lavan pää olikin periaatteessa aika simppeli. Mulla oli kaikkiaan 7 ryhmää ajossa + Cue, ei sidefillejä tahi muutakaan ihmeellistä, koska Jennilla olisi kaikki omaa mukana, ja noilla pärjättäisiin Ilkan veto.

Romppeet saatiin pystyyn ja sitten se säätö alkoikin. Lavalle paukahti 23 orkesterisoittajaa, jotka eivät olleet tottuneet “festareihin”. Useampaan otteeseen oli ihmettelyä siitä että miksi heidän pitää siirtää kamansa pois tsekin jälkeen (olisivat halunneet jättää kaiken niinkuin “valmiiksi”). Noh, selittämällähän siitä selvisi, mutta kun jotenkin alkoi tuntua että rupeaa repeämään mies kahtia kaikkia hattuja pitäessään.

…täytyy muuten mainita tähän väliin, että se Ilkan oma Senkun 2000-sarjan langaton on muuten melkoinen helmi. Taisi siinä olla Neumannin kapseli ja olihan muuten soundi. Lisäksi ton 2000:n langaton tekniikka on kyllä ihan jotain muuta kuin noiden 100/300/500 sarjojen, joiden kanssa pääasiassa olen painiskellut. Tykkäsin, kovasti…

Tsekki meni kivasti, vaikka ennen tsekkiä meinasikin turhautuminen iskeä kun ei sitä bändin omaa seppää kiinnostanut lainkaan tulla mikittämään itse bändiä… …ei vaikka vaatimuksena spiikkimikkiin, jota käytettiin yhden kerran, kahden lauseen spiikkiin, oli Neumannin 105… …parhaan ymmärrykseni mukaan sitten mikittelin Henkan kanssa ja tuntuihan tuo sitten vissiin osuvan… …ainakaan ei isompia valituksia kuulunut…
Myös ruokahuolto saatiin kuntoon tsekin aikana.

Valotytöillä oli jotain harmia jonkun DMX-kaapelin kanssa, jota sitten miehissä etsittiin tsekin aikana, ja löytyihän se sieltä, kun oikein kaiveltiin.

Kun Ilkan tsekki saatiin louhittua pois, siirreltiin orkesterin kamat siihen lavan takaosaan ja sitten Jennin setti siihen lavalle. Sen verran puuhasteltiin molttonin kanssa, että saatiin orkesterin kamat sillai kivasti piiloon sinne molttonin taakse.

Jennin cryyllä tuntui olevan ihan kiva päivä ja Savelan Jaskan kanssa nyt on muutenkin kiva puuhastella aina. Se mikä mulle tuli itselle hieman yllärinä oli, että Tatusta olikin tullut backlineri ja bussikuski.

Ainoa hieman suorittamista vaatinut toimenpide oli grand pianon pystyttäminen. Sitä kun ei saa “kääntää” jaloilleen, vaan se piti ihan oikeasti nostaa casestaan. Korkalainen opasti ja niinhän se vaan nätisti pyörähti paikoilleen.

Tämän jälkeen itsellä helpottikin kiireet ja pystyi keskittymään kahvin juontiin Jennin keikan ajaksi. Mitä nyt hieman piti järjestysmiesten kanssa käydä keskustelemassa kuvausasioista (lähinnä siis siitä, mitä saa ja mitä ei, antaa rokun tehdä), stagemanunakun samalla kerran olin.

Jennin vedon jälkeen semmoinen hienpuristus ja Jennin kamat heilahtamalla ulos, samalla kun Ilkkaa ja orkesteria tuotiin sisälle. Vaihto meni mainiosti ja saatiin se linjatsekkeineen valmiiksi 5 minuuttia etuajassa. Ehdin jo ajatella, että tästä päivästähän taidettiin sittenkin selvitä kunnialla.

Kun IAO aloitti vetonsa, heti ensimmäisen biisin alkupuolella alkoi tulla jotain kummaa hätää pianon kanaviin. Rutinaa ja pauketta, joten eipä siinä sitten muuta kuin juoksemaan lavalle uusia johtoja virittämään. Tai, ensin vaihdoin vain DI boxit, mutta kun se ei auttanut, päätin vetää uudet johdot ja boxit, ja sillähän se korjaantui… …hiki siinä vaan meinasi taas tulla…

Muutoin ei mitään mielenkiintoista tapahtunutkaan ja kaikki meni kunnialla loppuun.

Purku olikin aika rivakka ja helppo, koska PA:sta miltei kaikki jäi roikkumaan perjantaita ja Unaja Open Airia odottamaan. Samoin kuin kaikki lamput, jotka oli katossa, jätettiin sinne.

Varastolle saavuttiin aamun sarastaessa, ja sen verran väsyneitä oltiin että ei enää saunaan jaksettu lähteä… …mikä oli virhe, koska meidän luontainen tuoksumme ilmeisesti houkutteli kärpäset paikalle, ja niinpä herätys olikin aamupäivällä ihan turhan aikaisin, kun kärpäset pörräsivät ympärillä, korvissa ja nenässä.

Torstai
Torstain buugi olikin varastohommaa ja perjantain vedon pystytys. Eihän tossa muuten mitään, mutta kun melkoiseksi joogaksi meinasi mennä noiden kamojen kanssa. Isojaon loputtua, ei varastolla paljoa enää tavaraa ollutkaan… …ainakaan äänikamaa, mutta mikä tärkeintä, kaikki sai omansa, ja tarpeensa.

Siitä sitten pyyhkäistiin Vellun kanssa Rauman keskustaan rakentelemaan tekniikkaa perjantaita varten. Tällä kertaa allekirjoittanut vastasi etupäästä ja Henkka oli mulla lavan päässä. Eräälle henkilölle oli tullut “orastava angiina” ja kuumettakin taisi olla 36.8 astetta, joten hän oli vetäytynyt toimistaan, joten meille sinne sisälavalle alunperin tekemään tulossa ollut Mixa, joutuikin lähtemään jonnekin muualle. Aikataulut oli onneksi tehty niin, että Henkan pitäisi pystyä se sisätila hanskaamaan samalla. Minä kun en oikein edestä voinut liueta, koska koko ajan oli puheita sun muita.

Tultiin Vellun kanssa tonteille aikalailla siihen aikaan kun oltiin sovittu, ja huomattiin että lavahan ei ole lähellekään valmis. Päätettiin sitten lähteä käymään syömässä ennen kuin ruvetaan repimään.

Kun tultiin takaisin syömästä oli edelleen lavan pystytys vaiheessa, mutta päästiin kuitenkin jo tässä vaiheessa purkamaan auto ja laittamaan esim. subit paikoilleen, sekä vetämään kaukokaapeli, DMX-kaapeli ja sähköt samalla kun lavaa viimeisteltiin.
Tuupattiin siinä samalla myös sisälavan setti suurinpiirtein paikoilleen, niin ompahan sitten helpompi jatkaa aamulla.

Meille tuli ihan ihka uudet ketjunostimetkin tätä kisaa varten, ja huh-huh… …toisessa niistä oli hieman “häpiää”. Meinasi nimittäin banaania ylösvetäessä aina hypätä ketju yli hampaasti siellä nostopuolella ja koko nyytti aina välillä ryskäytti alaspäin ennen kuin jatkoi nousuaan. Päätinkin kiivetä ihan trussiin ylös ja seiftata molemmat banaanit liinalla ja sakkelilla, ihan vaan siltä varalta että jos jotain kävisi, niin ei ainakaan kovin vakavaa käy…

Olisikohan kellot ollut hieman yli puolenyön kun suunnattiin taas kohti varastoa nukkumaan. …tällä kertaa käytiin saunassakin ennen unille menoa ja kärpäsetkin loistivat poissaolollaan… :)

Perjantai
Perjantaina suunnattiin tonteille siinä 12 aikaan ja rakennettiin loppuun se, mitä ei yöllä tehty. Käytännössä siis etupää ja lavan kaapelointi. Kulmat ja niiden kaapeloinnit olikin jo valmiina, samoin kuin kaikki päätteet, PA-prossut yms. edellisillan jäljiltä.

Huvilupa antoi mahdollisuuden töräyttää ensimmäiset äänet ulos kello 13, mutta päätin kuitenkin rakentaa vielä ennen sitä sen sisätilan valmiiksi.

Kun sisällä oli kaikki valmista, tai ainakin melkein, aloin virittelemään PA:ta. Varsin pikkumuutoksilla tuli oikeinkin mainio lopputulos ja niinpä siitä olikin hyvä lähteä ensimmäiseen soundcheckiin…
Mikä parasta, oli tuo PA:n suuntaus taas osunut oikeinkin hyvin kohdilleen, koska ääni osui juurikin sille alueelle jossa yleisön odotettiin olevan, ja tiputus alueen ulkopuolelle oli vähintäänkin merkittävä. Onnistuin siis tällä(kin) kertaa siinä mitä yritin.

Soundcheckien jälkeen kävin vielä riipaisemassa DJ-lavan äänen pystyyn. Sinne meni aktiivinen järjestelmä, joten siellä ei ollut muuta hommaa, kuin napata järjestelmään suojaukset päälle ja jättää kaapelit odottamaan tulevaa DJ-mikseriä, jonka DJ toisi tullessaan.

Tässä vaiheessa ehdittiin myös syömään ja tekemään muutamia viimeistelyjä (kuten kauko-ohjauksen kytkeminen PA prossuille etupäästä).

Nämä festarit oli sellaiset hyvin marginaalityyppiset ratkaisut, joissa kaikenlainen “bilemusa” oli se juttu.

 DSC03508 DSC03514DSC03534

Ainoa yhtye joka mua itseä säväytti oli toi Zebra&Snake, joka veteli sellaista kovin eteeristä juttua, mutta varsin toimivasti… …tuntui myös tuo lamppuja räpsytellyt Vellu pitävän juurikin tästä samaisesta pumpusta.

DSC03526 DSC03525

Sain kyseenalaisen kunnia miksata kaikki bändit tuossa ulkolavalla, ja sisällä nyt ei bändejä sinällään ollutkaan muita kuin illan lopettanut Jätkäjätkät. …toisaalta siitäkin saatiin melkoinen sählinki aikaiseksi, kun kukaan ei meitä ollut infonnut että heille tulisi oma seppä mukaan (useasta tiedustelusta riippumatta), ja niinpä oltiin sillä oletuksella että joku meistä sen tekisi. Tämän takia työkaluksi valikoitui DM2000 joka ei ehkä ole se kaikkein simppelein vehje lähteä lennosta liikkeelle, jos ei ko. pöytä ole tuttu.
Ja jotta soppa olisi valmis, tuli bändi ihan viimetipassa paikalle, ja meidän pyynnöistä huolimatta touhusi lavalla pätsin kanssa jo ennen kuin kukaan meistä ehti hätiin. …noh, pätsivirheitähän siinä sit tuli, kun se bändin oma seppä päättikin jättää kanavia välistä, mutta halusi kuitenkin että niitä ei hypitä ylikään…

Melkoinen sählinki siis yhden bändin kanssa, mutta siitäkin selvittiin, bändi pääs soittamaan ja yleisö tykkäs.

Muut lähti purkamaan ulkolavan tekniikkaa ja minä jäin sisälle vahtimaan tuon vedon. Kun lopulta pääsin tuonne pihalle itsekin vedon loputtua, olikin suurin osa lavan pinnalla olleesta kamasta pakattu.
Siitä sitten ensin roikkuvien kimppuun ja sit etupää kasaan. Kun lopulta saatiin lifti kiinni taisi kello olla jotakuinkin puoli kahdeksan aamulla.

Eihän tossa muuten mitään, mutta kun Unajassa piti olla seuraavana päivänä kello 11 ja varastollakin piti käydä tuossa välissä vielä hieman joogaamassa.

Lauantai
Tulihan sitä sit kaiken sählingin ja joogan jälkeen nukuttua semmoiset 45 minuuttia. No, mut sillähän menee jo kuuhun, ja kunhan saa kahvia koneeseen ja koneen käyntiin niin ei siinä sit mitään… …tämmöinen vanhanliiton dieseli kun käy vaikkei ois virtaakaan…

Varastolta lähdettiin kohti Unajaa siinä 10 jälkeen ja perille saavuttiin aikalailla kello 11. Jätin muut sinne puuhastelemaan ja lähdin itse katsomaan tuon edellisillan festareihin liittyneen lauantaibrunssin vielä aluilleen. Siellä meillä oli siis semmoinen Verse Audion aktiivi PA, pikkumikseri, pari mikkiä ja DI:tä sekä yksi mulinex. Crisu jäi vahtaamaan itse vedon, mutta minä kävin katsomassa että kaikki lähti liikkeelle kuten piti.

Vellu kävisi sitten noukkimassa Crisun mulle apukädeksi ja tuon Verse Audion mulle sidefilleiksi, kunhan toi brunssi olisi ohi joskus 14 aikaan.

Takaisin Unajaan tultuani olikin kamat jo purettu kuorkista ulos, ja suurinpiirtein siellä missä piti, joten ei muuta kuin rakentamaan.

Koskapa tällä kertaa ei mukana ollut muita tuota järjestelmää tuntevia kuin minä, sain vielä 3. hatun päähäni keskiviikkoisten 2 lisäksi. Olin siis myös systeemivastaava.

Päätinkin aloittaa systeemin kasaamisesta, ja kunhan etupäähän talonvahdiksi tuleva Pekka olisi siihen tyytyväinen, rakentaisin oman monitoripään lopulliseen tikkiin.

Kiirehän siinä meinasi tulla, ja viimeisiä asioita viriteltiin kasaan samalla kun Battle Beast jo rakensi omaa settiään lavalle, mutta ehdittiin kuitenkin, joskin minun osaltani ruokailu jäi haaveeksi…
…aikaisemmin kun olisi tullut, olisi ehtinyt paremmin, mutta toisaalta taas, sitten ei oisi saanut sitä 45 minuuttiakaan unta ja näinkin selvittiin.

Battle Beastin keikka lähti käyntiin ja aurinkokin alkoi paistaa. Se mistä pitää antaa kiitosta niin BB:lle, kuin toisena esiintyneelle Like Tomorrowille, oli se että suostuivat vetämään ilman raisereita, kun muuten se W.A.S.P:n setin kiertäminen olisi ollut melko haasteellista.
Meillä siis oli lava jaettu syvyyssuunnassa kahteen osaan moltonilla, ja sen moltonin taakse rakennettiin pääesiintyjän backline valmiiksi pitkin päivää. Näin ollen siihen jäi sellainen aukko, josta sai kannettua rummut ja tuupattua backlinen läpi, mutta mitään rullaraisereita ei siihen olisi oikein sopinut joogaamaan.

BB:n jälkeen tempaistiin seuraava pumppu lavalle ja aika pian huomasin että tossa B58:ssa on oikeasti jotain vialla. Kiertoherkkyys oli nimittäin jotain aivan ihmeellistä. Yleensä jos (B)58:n saa kiertämään on kyseessä joko 1) todella huonosti viritetyt kulmat 2) täysin ammattitaidoton monitoriseppä 3) törkeän kova lavamekkala 4) laitevika (vaiheet persiillään kulmissa, mikissä vikää tms.).

Koska tiesin että ongelma voi olla vain kohdassa 4 esitetty, kaivelin valmiiksi uuden siepon, jonka veisin tyrkylle heti ensimmäisessä biisivälissä… …noh, käytännössä jouduin viemään sen aiemmin, kun toi mikki sanoi sopimuksensa irti kesken keikan…¨

Mikki vaihtoon ja homma eteenpäin. Pari biisiä kuunneltiin ja seurailtiin, ja kun bändi vaikutti tyytyväiseltä, aloin auttamaan W.A.S.P:n porukkaa antamalla heille tarvitsemiansa kaapeleita jne. samalla kuitenkin poistumatta omalta pisteeltäni.

Viimeinenkin vaihto meni varsin mallikkaasti ja W.A.S.P olisi ollut valmis aloittamaan ihan ajallaan, mutta halusivat hieman pitkittää ja odotuttaa väkeä.

W.A.S.P:n keikan aikana minä olin ilmeisesti Vellun kanssa ainoat, jotka lavalle sai yhtyeen oman cryyn lisäksi mennä. Aika tarkkaa oli poikien touhu :).

W.A.S.P:n veto meni sinällään meidän osalta kommelluksitta ja varsin mallikkaasti, mutta pari kertaa piti käydä etupään Horstille sanomassa, että höllää vähän. Ei nimittäin vaikuttanut hirmuisen kivalta kun kaveri nojaili aika isollakin kädellä limittereihin… …ei sinällään, ei mulla laitteista ollut huoli, olihan niissä idioottilimitterit päällä, mutta jotain tolkkua kuitenkin ja selkeästi mentiin muutenkin keskikulutuksella rajojen yläpuolella välillä.

Keikan loputtua tuli kiitoksia, mutta myös yksi negatiivinen palaute. Olisivat halunneet enemmän lavahakuja käyttöönsä jo ennen vaihtoa!?! Meillä oli heille useita lavahakuja, ja ainoat joiden kytkemistä he joutuivat odottamaan oli etulinjan mikit. En tiedä sitten miten tuon olisivat hoitaneet, jos olisin heille siihenkin haun antanut. Olisivatko jo valmiiksi kytkeneet ja vetäneet koko haun sen sijasta että vedettiin pari irtopiuhaa jo olemassa oleviin hakuihin sitten vaihdon aikana. Noh tiedä häntä, eipä ollut ensimmäinen kerta kun ei tuo saksalainen ajatusmalli ihan meikäläiseen uponnut…

Tästä sitten suunnattiin purkuhommiin, ja samalla löysin myös itselleni päivällä tuodun ruuan. Olihan se melkoinen virhe syödä se tässä vaiheessa, sillä meinasi mennä hieman puuhasteluksi sitten sen jälkeen tuo purku hetken ajaksi.

Lopulta kuitenkin siinä aamu 7 aikaan saatiin lifti kiinni ja lähdettiin suuntaamaan kohti varastoa. Tosin aamupalalla käytiin siinä ABC:llä mennessä.

ABC:ltä lähdettiin Vellun kanssa ajelemaan kahdelleen kuorma-autolla, kun en oikeasti enää uskaltanut yksin ajaa. Sen verran alkoi NukkuMatti painamaan jo päälle. Päästiin melkein 10km päähän varastosta kun Pekka soitti, että heillä oli auto levinnyt tien päälle. Ei muuta kuin kuorkilla ympäri ja ihmettelemään.

Vesiletku oli löysännyt irti ja kaikki nesteet siinä tienpenkalla… …eipä sille mitään siinä voinut, joten Pekka ja Paul kyytiin ja kohti varastoa sitten kuorkilla, koko porukka.

Kun varastolle lopulta päästiin, kaikesta väsymyksestä huolimatta päätettiin käydä saunassa, jotta vältyttäisiin kärpästen kostolta ja nukkumaan päästiin sitten lopulta joskus 9 aikaan aamulla.

Sunnuntai
Ainoa tavoite sunnuntaille oli kotiutua, ja ainoa aikataulullinen tavoite oli olla Tampereella 17 mennessä, että Pekka (joka siis matkasi nyt minun kyydissä) ehtisi junaan.

Kotimatka taittui varsin hyvissä tunnelmissa, ja käytiinpä jututtamassa Mikkiä ja Teroa tuolla Tapsan Tahdeissakin menomatkalla.

Lopulta kotona olin joskus 19 aikaan illalla, eikä tarvinnut paljon miettiä josko menisi nukkumaan vai ei. Uni maistui ja mieli oli hyvä.

Näihin tunnelmiin, näihin kuviin,
-Katti-