Matka alkoi siis normaalilta maantasalta, ja suuntana oli avolouhoksen pohja.
Matkalle osui myös luolia, joista ajeltiin rohkeasti läpi:
Ja välillä alkoi tuntua jo, että onko tämä aivan loputon tämä serpentiini, mut onnex ei oltu yksin:
Kunnes lopulta lava häämöttikin jo viimeisestä mutkasta kääntyessämme:
Kuten kuvasta näkyy, hieno paikka ja varsin hieno festari…
-Katti-
Minun osaltani kesän viimeinen SL8 veto oli siis Hangon Casinolla. Katsellaan sitten syksyllä jos hommat jatkuu Henten kiireiden takia.
Hangon Casinolle huitaisinkin omalla autollani, koska ei minulla oikeastaan ollut mitään järkeä ensin ajaa Lietoon varastolle ja sitten tulla bussin kanssa Hankoon, vaan paljon fiksumpaa oli ajella suoraan kotoa pelipaikalle.
Saavuin itse ensimmäisenä tonteille ja huomasin samoin tein edellisillan artistin kamojen olevan vielä hieman tiellä, joten aloin niitä raivaamaan pois sillä aikaa kun odottelin muuta ryhmää saapuvaksi.
Piakkoin Musti kaartoikin pihaan ja päästiin tyhjentämään sen tavaratilaa.
Kun kaikki kamat oli otettu Mustista ulos, alkoi ihmettely. Meiltä tuntui puuttuvan subit ja kaukokaapeli tyystin. Soitto tekniikkatoimittajan suuntaan vahvisti epäilyksen, että varastomies ei ollut pakannut bussiin ilmeisesti kaikkea tuolta meidän pakkauslistalta.
…tekniikkatoimittaja lupasi toimittaa puuttuvat elementit meille, mutta ei siellä turhan iloiselta kuulostettu.
Noh, ehdittiinpä kerrankin syödä kunnolla loppuja kamoja odotellessa, kun setti oli muutoin pystyssä. Kiire meinasi sitten tulla loppupystytyksessä, mutta tekniikkatoimittaja auttoi minkä pystyi, ihan vaan hyvittääkseen virhettään…
Samalla huomattiin, että etupään Lysissä oli USB-liitin soirona, joten valmiiden fiilujen sisäänlataaminen ei onnistu… …muuten kuin kytkemällä tietokone tohon Lysin perseeseen ja ajamalla fiilu sisään StudioManager-softalla… …hieman työläämpää, mutta lopputulos oli sama.
Lopulta kun saatiin setti valmiiksi, päätettiin lähteä uimaan siihen meren rantaan. Olihan keli enemmän kuin kohdallaan ja merivesikin TODELLA lämmintä.
Kaiken säädön jälkeen jäi tuo soundcheck sitten tekemättä, koska samaan aikaan kun me saatiin oma juttumme valmiiksi, alkoi samaisessa tilassa häävastaanotto. Noh, nopeasti käytiin linjacheck malliin homma valmiiksi ja hyvä siitä tuli.
Keikka itsessään meni hyvin ja jengi oli tosi hienosti mukana. Taputtivat ihan pop-ryhmän 2 kertaa takaisin lavalle, which was nice, koska kuultiin mm. “Peiton Alla” sit extra encorena.
Keikan jälkeen sit fiilistelemään bäkkärillle hetkeksi ja sinne tuli meidän kanssa turisemaan ihan Selänteen Teemu ystävineen, joka oli kovasti keikasta nauttinut.
Siitä sit kamat kasaan ja kohti kotia jo yön nimissä (Casinolla vierailleet tietävät talon majoituspolitiikan, mikä ei siis voita kotioloja). Kotona taisin olla joskus 6 aikaan aamulla, joten unta ei paljoa tarvinnut houkutella :)
Näihin tunnelmiin,
-Katti-
Kyseessä oli siis festivaaliviikonloppu, jolta tavallaan odoteltiinkin ihan mukavia fiilareita, oltiinhan sentään soittamassa Roxeten jälkeen Rowlitissa…
Perjantai, KarjuRock
Mistäs tämän stoorin taas alkaisi. Itse matkasin omalla autolla Lietoon varastolle, josta Mikin kanssa poimittiin valmiiksi pakattu bussi alle… …tai no siis, eihän sinne niitä extra langattomia tietenkään ollut mukaan lähtenyt, joita lauantaina tarvittiin, ei ennen kuin ne etsittiin varastosta ja kasattiin mukaan…
Varastolta matkattiin siis Turun linja-autoasemalle, josta osa Pop-ryhmää tuli kyytiin, loput saapuivatkin sitten omin voimin.
Matka sinällään meni varsin leppoisasti puhellen Timpen kanssa Red Dead Redemption –pelistä, johon meikäläinen on jäänyt ihan koukkuun. Mitä nyt loppupätkästä alkoi usko loppua kaikilla kesken kun niin kovin pieneksi ja kapeaksi tuo tie kävi. Perille kuitenkin löydettiin ja ihan hyvissä ajoin vielä.
Hämmennyksien välttämiseksi siirrettiin bändin alkunauha mulle soitettavaksi samalla kun siinä kamoja bussista ulos nykäistiin. Se mikä tässä vaiheessa oli jo tiedossa, oli että tämä suomalaisen firman suomalainen cryy ei ihan tutkalla ollut…
Siinä Timpen kanssa satuttiin ihmettelemään mm. supporttia jonka jalka oli kovin löyhän oloisesti maassa. Pyydettiin sitten lavavastaavaa korjaamaan asia, ja kuudesta jalasta 3 tarvitsi kiristämistä… …hienoo sanoisin mä…
Käytiin syömässä ja ihmeteltiin ja kun edeltävä poppoo oli suoritustaan tekemässä, kävin kasaamassa oman monitoriräkin niin valmiiksi kuin voin. Ongelmaksi tosin tuli se, että en saanut sähköä sille, koska tekniikkatoimittajan cryy pelkäsi että menee sähköt vetävältä bändiltä… …kovasti tuota ihmettelin kun minulla ei tosiaan räkissä sitä kuormaa kovin kummoisesti ole…
Samalla varmistelin että onhan meille ne tilatut side fillit? No eipä ollut ei, niin sovittiin sit, että saan käyttöön pari Maxia, jotka sidefilleiksi kytkettäisiin…
/Nillitys alkaa
Meidän vaihto kun tuli, niin sähköt meni vaihdon aikana lavalta 6 kertaa (ilmeisesti vikavirtasuoja paukahti, kun oli kyseenalaisia jatkojohtoja tekniikkatoimittajalla, selvisi siis sekin syy miksi minä en sähköjä ennen vaihtoa saanut). Olin itse tehnyt pätsin omaan räkkiini jo hyvissä ajoin minulle annetulla viuhkalla, mutta siitä huolimatta yht’äkkiä multa katosi kaikki kanavan 16 jälkeiset kanavat (jotka siis on etusissa), siis kesken linjatsekin… aluksi olivat, sitten eivät, vaikka ne eteen meni ihan jees. Tottakai mun eka ajatus oli, että noi sähköpiikit jotenkin sotki Lysin ja Presonuksien keskustelun, ja buuttasin koko lafkan uusiksi… …ei auttanut, ei… Tässä vaiheessa (siis vaihto vielä kesken) ei talon seppää näkynyt missään… hetken metsästettyäni (tai itse asiassa sanoin talon mikkimanulle että paas ettien tuo kaveri, kun samalla huutelin linjatsekkiä eteen päin läpi) tää kyseinen sankari sit löyty GIN-pullo kädessä ja hetken arvottuaan muisti, että oli muuttanut meidän pätsin toiseen kaukokaapelin kesken linjatsekin, eikä tietty kertonu meille mitn. Noh, nopeasti loppu pätsistä valmiiksi (kaveri oli siis uudelleen pätsänny vaan 1-16 kanavat) ja veto käyntiin, koska oltiin jo yli ajan.
Ja että homma ois kussu oikein ihanasti, niin ne “sidefillihän” tosiaan olin jo joutunut siirrättämään (tähän hommaan en edes yrittänyt saada sitä talon seppää, joka oli taas kadonnut, käsiini vaan teetin työn apukäsillä), kun ne oli silleen kivasti pop-ryhmän takana sojottamassa yleisöön päin. No, ne saatin jotenkin sinne päin, mutta kaiken pätsihässäkän jälkeen ei minulle edelleenkään tullut alttofonia monitoripöytään (vaikka se siis eteen meni ihan jees, joten kytketty se oli)… Taas sama talonsepän metsästys (vaikka en lupaa poistua ollut antanutkaan), ja niinhän toi kaveri sit muisti, että olikin tehnyt jonkun hämypätsin ja kanava 21 oli siirtynyt numeroon 27…
/Nillitys loppuu
Lopultakin tuli kaikki rännit monitoribulsaankin ja asiassa päästiin siis oikeaan työntekoon (tässä vaiheessa oli kuitenkin jos ties kuinka mones ralli meneillään)…
Noh, maaliin selvittiin vaikka muutamia kommelluksia sattui vielä tuonkin jälkeen, ja yleisöllä oli hyvä fiilis, ja keikkakin oli hyvä, joten tavallaan turhaa nillitystä tuo yllä, mutta ku mua vaan niin risoo se et nää tekniikkatoimittajat elää niin skutsissa nykyään. Ei oo muka varaa palkata ammattilaisia, ni sit otetaan näitä arpojia…
Siitä sit yötä myöten takaisin Turkuun ja hotellille unta kuuppaan ottamaan.
Lauantai, Rowlit
Lauantaiaamuun heräiltiin kaikessa rauhassa ja aamupalan jälkeen puuhasteltiin vielä tovi hotellissa. Meillähän siis oli hotellin vaihto ko. päivänä, vaikka kaupunki pysyi samana.
Uuteen hotelliin saavuttuamme sovittiin osan pop-ryhmää kanssa, että käydään porukalla lounaalla ja sitä odotellessamme mulla oli taajuusarpajaiset hotellihuoneessa. Meille siis oli tulossa kaksi kappaletta uusia taajuuksia sille illalle, ja ne piti sovittaa jo olemassa olevien kavereiksi. Onneksi Audio Technica on tehnyt aivan loistavan Excel-pätkän jolla ton taajuuksien interferoinnin (vai mitä ihmettä se liekää) voi laskeskella ja tarkastaa, että valitut taajuudet toimii keskenään silleen buenosti.
Kun taajuudet oli kohdallaan, lähdettiin syömään Nepalilaista herkkua. Aivan loistavaa evästä. Paikan nimeä en muista, mutta siinä se Scandic Plazan lähellä on, kun sitä katua joka joelle vie, lähtee alaspäin pudottamaan…
Syömästä päästyämme saunan kautta pienelle välikuolemalle ja sit startti kohti Paraisia. Tällä kertaa koko ryhmä tulikin bussilla, ja kun Nordkalkille päästiin, olihan mahtava mesta ja reitti mitä pitkin ajaa alas.
Kun lopulta päästiin lavan taa, mulla tirahti onnentippa itsellä. Oli nimittäin Meyerin Melodieta sidefilleinä semmoiset 6 palaa puolellaan. Ja vaikka mä en yhtään tykkää siitä että nuo Etelä-Suomen läänin pojat tulee tänne Suomeen puuhastelemaan ja viemään meidän leipää, niin täytyy sanoa, että tuolla yhdellä firmalla ainakin homma kyllä toimii.
Pääsin tekemään suuren osan pystytyksestäni ennen Roxeten vetoa, which was nice, koska meille oli tulossa 3 kpl taustalaulajia, joiden IEM:t piti kanssa saada kytkettyä settiin mukaan.
Ainoat asiat mitä en päässyt tekemään, oli signaalitasojen testaaminen noihin lisälangattomiin, kun minut kohteliaasti ohjattiin pois lavalta Roxeten aloittaessa.
Täytyy sanoa, että ei tuo Roxette kyllä ainakaan itselleni pudonnut oikein mitenkään… …toisaalta en mä koskaan oo niin ko. bändistä piitännut, mut jotenkin aika vaisun oloinen oli…
Siinä Roxeten setin loppupuolella päästiin rakentamaan meidän rumpuriseria sun muuta sellaista, ja valmistautumaan itse 20 minuutin vaihtoon ja vetoon.
Vaihto sinällään meni muuten hyvin, mutta akkarikanavassa oli jotain hätää, Eventechin pojat sitä siinä hetken mulle pyynnöstäni selvitteli, kun oli itsellä hommaa ihan riittämiin ja ilmeisesti oli sitten 1-pinni irti jossain karvassa, koska kanavan vaihto kaukokaapelissa ratkaisin ongelman.
Heti vedon alussa huomasin, että noiden taustalaulajien lähettimet olivat ihan turhan herkällä. Toisaalta olin melko lailla puun ja kuoren välissä, koska ei se oikein toivottavaa ole kokonaistasoa sillä tapaa reilustikaan tiputtaa. Samaan aikaan tuli tytöiltä tilauksia, että lujempaa pitäisi saada.
Meikäläinen kävi pariinkin otteeseen lavalla katsomassa kuinka isolla heidän vastaanottimensa olivat, mutta toisen naisihmisen vastaanottimeen ei ollut mitään pääsyä siinä lavalla, se kun oli siellä jossain sellainen kotelo(?)mekon alla.
Muutoinkin oli lähettimet aika kuumilla signaaleilla tällä kertaa, liekkö iso lava vaikuttanut asiaan, mutta tuntui että kaikki halusivat kokonaisvolaansa ylöspäin.
Muutenkin keikka oli minulle melko hikinen, kun jouduin useammin juoksemaan lavalle. Milloin korjaamaan mikkiä, milloin hakemaan akustista kitaraa viritettäväksi.
Hengissä kuitenkin selvittiin ja yleisökin tykkäsi, joten ei se ihan metsiin varmaan sit menny.
Kuvia tuosta Rowlitin ajosta tulee blogiin kunhan saan kameran akun ladattua ja sitten kameran purettua koneelle.
Näihin tunnelmiin,
-Katti-
