DJ-edustuston pohjanoteeraus…

Kun luette tekstin, ymmärrätte miksi asianomaisia, yrityksiä, asiakkaita tai mitään muutakaan identifioimiseen (olipas ehkä hienoin sana jota olen käyttänyt) käytettävää tietoa ei tässä tekstissä ole…
…arvostan, tai ainakin kuvittelen arvostavani asiakassuhteitani sen verran paljon…
Asianomaiset saattavat tunnistaa itsensä, mutta toivon että ette kommentoi siten että kukaan tulee paljastetuksi… …jos kommentoitte, omasta etiikastani poiketen poistan nuo kommentit joissa viitataan henkilöihin, paikkoihin tai yrityksiin, muuten kommentointi on toki varsin OK.

Kyseessä oli siis firmakisat, ihan semmoiset normaalit pikkujoulut, joskin hoidin samalla valot ja äänen… …toisaalta eipä noissa muutamassa hassussa liikkuvassa paljoa vaivaa ollu, ja bändikin kun soitti ihan asiallisesti, niin melkein muten poistoilla selvisi…

Paikkahan ei ollut mikään maailman kaunein, mutta niin siitä vaan ihan kivan sai kun Chauvetteja ja Multiformeja ripotteli sinne tänne. Buffavalot normaaliin malliin parilla ADB:llä ja sitten se itse bändi valaistus. Koskapa paikassa oli valmiina etuvalot katossa, päätin mennä niillä ja pystyttää vain muutaman trussitolpan, joihin noi liikkuvat tuli päälle ja sitten multiformit sillai kivasti sinne tolpan sisään.

Ääneen tuli kaikkiaan kaksi aktiivista Ranskalaisvalmisteista yläkertaa ja yksi aktiivinen subi. Työkaluksi 32 kanavainen Lysi ja lavalle samaisia aktiivikomootteja kulmiksi. Sinällään siis senkin suhteen varsin leppoisa veto tiedossa, koska kaikki meni presettipohjalta, ainakin melkein… Pikkufiilauksia siihen kaikukammioon joutui tekemään, mutta ei mitään elämää suurempaa.

Siinä kun kaikki oli valmista ja paikoillaan, ja bändinkin tuloon olisi vielä semmoiset melkein 1,5 tuntia, päätin ohjelmoida hieman lisää tuonne ChamSysiin… …mulla siis oli valmiiksi perusohjelmoitu setuppi mukana, muuten olis voinu hieman jänskättää :)

Ongelmaksi tuli vaan se, että tosta ChamSysistä oli disabloitu recorderi, joten eipä niitä mun hienoja stroboefektejä tms. sinne sitten talteen saanu. Onneksi oli vaan yksi tilanne, jossa stroboa tartti käyttää, niin vetelin sen sit programmerissa.
…niin… siis hylkäsin ton ohjelmointiajatuksen siinä vaiheessa kun olin kolmen eri ChamSys miehen kanssa puhunut puhelimessa, eikä keksitty missä toi enablointi olis ollu…

Bändi tuli tonteille ja ylläri-pylläri pyydettynä oli vaan yksi laulumikki, mikä sit muuttu siinä pop-ryhmän saapuessa 3:ksi… No olihan mulla se yks spare, ja sit rumpali sai vedellä 57:aan, ja snareen meni sit yksi tomimikki (onneksi ilmoitetusta poiketen myös tomeja oli yksi vähemmän). Mut kaikki oli tyytyväisiä, ja sehän on tärkeintä eikö vaan?

No bändin tsekin jälkeen alkoi “hauskuus”. Tuli semmoinen perusmallin DJ paikalle. Kyseinen herra oli siis tilannut meiltä 2 CD-pesää, vinyylisoittimen ja DJ-mikserin, jossa olisi vielä 4. kanava läppäriä (Spotify tarkemmin sanoen) varten.

Noh näähän oli kaikki läppäriä lukuunottamatta kytketty ja aika pian kävi ilmi, että kyseinen herra ei ollut käyttänyt DJ-mikseriä ennen. Ei saanut kaveri oikein sieltä ääntä ulos, ei edes opastettuna, joten piti sitten käydä kädestä pitäen opettamassa.

Samainen sälli oli myös illan juontaja ja halusi mikin siihen DJ-mikseriin kiinni. No mikäs siinä, kyllähän se onnistuu ja helpottaa munkin hommaa, kun tulee samaa stereoparia myöten mulle… …tässä vaiheessa kävin nappaamassa limitterit melko tiukalle, ja piiiiiitkällä release-ajalla, attackin ollessa luokkaa 5ms.

Aika pian tuli uusi kysymys DJ:ltä. “Kun tää vinyylisoitin ei toimi”… Siis että täh? Kyllä se viimeksi toimi, joten ainoo mikä mieleen tuli oli että siinä olis neula mennyt. Ei muuta kuin tarkastamaan asiaa…

…no, ei ollu neula mennyt ei, mutta asiaa saattaisi auttaa jos sen neulan suojan poistaisi paikoiltaan… Ammattimiehiä selvästikin tämä DJ…

Noh, nyt oli saatu kaikki valmiiksi, DJ oli tyytyväinen ja minäkin pääsin hieman syömään ja vaihtamaan vaatteet.

Kun asiakkaat alkoivat valua sisään oli DJ:n toiminta varsin vahvaa. Päätti kaveri sitten soittaa kaikkien aikojen hartaimmat ja hitaimmat joululaulut ja jokaisen biisin välinen fade oli varsin smooth. Edellisen biisin loputtua joko seurasi semmoinen 10 sekunnin tauko ennen seuraavan lähtöä, tai sitten kaveri tyylikkäästi tempaisi uuden biisin vanhan päälle, miettimättä sitä kuinka hyvin nuo rallit toisiinsa täsmäsivät…

Alkuillasta muuten kaikki oli vielä ihan asiallisesti hallussa, mutta kun bändi alkoi soittamaan, löysi DJ ilmeisesti jostain juotavaa… Bändin settien välissä alkoi juttu jo luistaa DJ:llä ja musan soitto jäi hieman “toisarvoiseksi”, ja kun bändi oli vetänyt toisen settinsä, hakkasi mulla limitterit Lysissä jo ihan pohjaan… Samalla kaveri kälättää siihen biisin päälle jotain jonnin joutavuuksia ja vielä niin lujaa että oli aivan muroilla (siis DJ-mikseristä lähtiessä)… Kävin tarjoamassa bändiltä vapautunutta laulumikkiä tuohon tarkoitukseen (että olisin edes vähän kyennyt vaikuttamaan asian laatuun), mutta ei kelvannut…

Paras hupi alkoi kun aloin niputtaa lavaa. Kaikki meni hyvin ensimmäiset 15 minuuttia, mut sit yhtäkkiä loppu musa. Ensimmäiseksi tietty mietin että mikäs nyt kävi ja kun vilkaisin DJ:tä siellähän se mua luokseen huito. Kun pääsin kaverin luo sanoi hän että “hävisi virrat”… Noh, siihen minä siihen toteamaan että kaveri ei ollut löytänyt alkuillasta mun jättämää sukopaikkaa tietokoneelleen (jätin kolme tyhjää rasiaa, just in case), ja oli laittanut oman, kytkimellisen jakorasian siihen heti ensimmäiseksi. Kaveri oli sitten vahingossa, ja hilpeässä mielentilassa polkaissut rasian päälle, sammuttaen koko pulpetin samalla… …tätäkään ei olisi tapahtunut, jos olisi kaveri viitsinyt kysyä silloin kun ei löytänyt rasiaa (mikä oli kuitenkin siinä ihan näkyvillä vinyylisoittimen vieressä).
Enpähän itsekään tuota tajunnut tarkastaa, joten osa sählingistä menee mun nimiin… …tavallaan… …muistanpa seuraavan kerran…

Noh, jatkoin tästä puuhastelemaan ja kun tekniikka oli lavan osalta kasassa, menin käymään kahvilla. Kohta tuli taas hiljaista, ja ryntäsin katsomaan että mikäs nyt tuli… Kaveri siellä taas viittilöi ja tällä kertaa oli vaan unohtunut nostaa liuku ylös…

Tällaista sekoilua se oli koko illan, ja nyt varmaan ymmärrätte miksi nimet on mainitsematta…

Bandistä sen verran, että se oli hyvä, bilebändiksi…

Näihin tunnelmiin, toivottavasti pitkäksi aikaa,
-Katti-

Päivitystä

No nyt on jäänyt tää blogin kirjotus ihan vasemman käden hommiksi. Ei vaan oo ehtinnä/jaksanu/viitsiny… On ollut tässä vähän kaikenlaista…

Tämäkään bloggaus ei kata kaikkea, ei edes suurinta osaa välillä tapahtuneesta, mutta edes jotain :)

Heinäkuun lopun ja tän hetken välillä oli yksi erikoisveto Suurlähettiläiden kanssa, yksityiskemuissa Turussa, ja laitetoimittaja meinasi vähän käyttää SL8:n teknistä henkilöstöä aluksi hyväkseen, mutta siihenhän me ei lähdetty… …ilmaiseksi ainakaan…

Se keikka meni sinällään oikein mukavasti, ja oli näillä näkymin allekirjoittaneen viimeisin SL8-veto, ainakin toistaiseksi. Katsotaan nyt josko nuo herrat jossain välissä vielä kiertämään lähtee ja mikä sitten on teknisen henkilöstön koostumus silloin.

Sen jälkeen on ollut kaikenlaisia kissanristiäisiä, pieniä yksityistilaisuuksia ja jotain perus bändivetoja. eipä niistä sen enempää, kun ei niissä mitään normaalista (hajonneita kamoja, rengasrikkoja, poliisin pysäytyksiä jne.) poikkeavaa ole tapahtunut.

On tässä välissä ollut myös muutamat isommat firmakisat, semmoista seminaari(ri)esailua. Kumma juttu, että noilla videoihmisillä tuntuu aina olevan jotain ongelmia. Eräällä keikalla projisointiporukalla ei homma taipunut lainkaan, ja toisella keikalla taas videointi oli vähän sitä ja tätä… ei pysty ymmärtää, mutta semmosta se on. Pitäis vaan noilla asiakkailla uskoa se että halpaa ja hyvää ei olekaan…

Olihan tuossa jo muutamat pikkujoulutkin, jotka on tullut tehtyä. Viimeisimmässä oli jopa ihan konfettitykit meillä käytössä (ja juu, nää ei siis oo niitä kädestä laukaistavia pötköjä, vaan ihan oikeita laukaisulaitteita, joihin menee 8 pötköä per laite ja niissä on sitten kaukoohjain ja kaikkee…). Melkoinen sotku saatiin noillakin aikaiseksi…

Sitten viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä. LS9 päätti tehdä semmoisen perusjäynän tuossa eräällä keikalla.
Ihan normaalisti olin siinä säätämässä keikan aikana basson kompuraa hieman löyhemmäksi, kun halusinkin vähän lisää attackia siihen, niin yht’äkkiä tapahtu jotain hassua. Lysi päätti sujuvasti nollata kanava EQ:n perusasetuksille ja heitti vielä semmoisen erikoisrivin näytön alle, joka viittasi scene-ongelmiin. Jännää sinällään että muutos tapahtui vain tuolle yhdelle kanavalle (onneksi), vain sen EQ:lle ja koko scene otti ja hävisi muistista…

Siis se paikka jossa toi scene oli, oli sitten tyhjä (vaikka näytön yläosassa on vielä scenen nimi ja kaikkee). Viestiä lähti Yamahalle, mutta ainakaan vielä en ole kuullut mitään sieltä päin takaisin.
Alla kuva näytöstä heti tapahtuneen jälkeen…



Tää nyt oli tällainen tosi nopee postaus, mutta ajatus olikin vaan kertoa että hengissä ollaan, ja tekstiä tulee tännekin lisää kun taas ehdin/jaksan jne. sitä tuottaa…
-Katti-

Orjis, orjis…

Jotenkin jäänyt roikkumaan tämä postaus. Lähinnä sen takia, että en noita kuvia ole saanut laitetuksi mukaan.

Eli kyseessä oli taas jo viime kesästä tuttu heinäkuun viimeinen viikko, joka vierähti Orjatorin palveluksessa.

Työt alkoivat tiistaina kuorma-autojen pakkausella, ja kuten kuvissa näkyy, kaikenlaista rompetta sitä mukaan lähti. Jotenkin semmoinen fiilis jäi, että Kenttäjohtajalla, A.K.A “YläVillellä” olis ollu jotain hukassa tuolla Volvon persiissä :)

 

Noh, kamat saatiin, kuin saatiinkin auton kyytiin, jonka jälkeen pidettiin pienimuotoinen tuotantopalaveri, olihan tiedossa, että viikosta tulisi varsin mielenkiintoinen monen asian suhteen.

 

Keskiviikko
Ensimmäinen keikka olisi Unajan Areenalla tapahtuva Keulan Kesäjuhla, jossa esiintymässä olisivat (tässä järjestyksessä) Jenni Vartiainen ja Ilkka Alanko Orchestra.

Sen lisäksi että vastasin Orjatorin osalta lavan päästä, ja tein Ilkalle ja Orchestralle monitorit, oli minulla myös Stagemanagerin hattu päässäni… Varsin työntäyteinen ja kiireinen iltapuhde oli siis tiedossa.

Tonteille saavuttiin koko porukka samaan aikaan, Bööke ja Mixa tulivat suoraan Raumalta, Ville mökiltään ja me muut varastolta. Sinällään hämmentävää, että kerrankin oltiin tosiaan kaikki suurin piirtein samaan aikaan tonteilla.

Vaikka keli olikin kaunis, niin silti Juhannuksesta oppineena päätin porailla valmiiksi hieman isompia reikiä siihen monitorilandian lattiaan ennen kuin alkaisin muuta puuhastelemaan.

Tällä kertaa lavan pää olikin periaatteessa aika simppeli. Mulla oli kaikkiaan 7 ryhmää ajossa + Cue, ei sidefillejä tahi muutakaan ihmeellistä, koska Jennilla olisi kaikki omaa mukana, ja noilla pärjättäisiin Ilkan veto.

Romppeet saatiin pystyyn ja sitten se säätö alkoikin. Lavalle paukahti 23 orkesterisoittajaa, jotka eivät olleet tottuneet “festareihin”. Useampaan otteeseen oli ihmettelyä siitä että miksi heidän pitää siirtää kamansa pois tsekin jälkeen (olisivat halunneet jättää kaiken niinkuin “valmiiksi”). Noh, selittämällähän siitä selvisi, mutta kun jotenkin alkoi tuntua että rupeaa repeämään mies kahtia kaikkia hattuja pitäessään.

…täytyy muuten mainita tähän väliin, että se Ilkan oma Senkun 2000-sarjan langaton on muuten melkoinen helmi. Taisi siinä olla Neumannin kapseli ja olihan muuten soundi. Lisäksi ton 2000:n langaton tekniikka on kyllä ihan jotain muuta kuin noiden 100/300/500 sarjojen, joiden kanssa pääasiassa olen painiskellut. Tykkäsin, kovasti…

Tsekki meni kivasti, vaikka ennen tsekkiä meinasikin turhautuminen iskeä kun ei sitä bändin omaa seppää kiinnostanut lainkaan tulla mikittämään itse bändiä… …ei vaikka vaatimuksena spiikkimikkiin, jota käytettiin yhden kerran, kahden lauseen spiikkiin, oli Neumannin 105… …parhaan ymmärrykseni mukaan sitten mikittelin Henkan kanssa ja tuntuihan tuo sitten vissiin osuvan… …ainakaan ei isompia valituksia kuulunut…
Myös ruokahuolto saatiin kuntoon tsekin aikana.

Valotytöillä oli jotain harmia jonkun DMX-kaapelin kanssa, jota sitten miehissä etsittiin tsekin aikana, ja löytyihän se sieltä, kun oikein kaiveltiin.

Kun Ilkan tsekki saatiin louhittua pois, siirreltiin orkesterin kamat siihen lavan takaosaan ja sitten Jennin setti siihen lavalle. Sen verran puuhasteltiin molttonin kanssa, että saatiin orkesterin kamat sillai kivasti piiloon sinne molttonin taakse.

Jennin cryyllä tuntui olevan ihan kiva päivä ja Savelan Jaskan kanssa nyt on muutenkin kiva puuhastella aina. Se mikä mulle tuli itselle hieman yllärinä oli, että Tatusta olikin tullut backlineri ja bussikuski.

Ainoa hieman suorittamista vaatinut toimenpide oli grand pianon pystyttäminen. Sitä kun ei saa “kääntää” jaloilleen, vaan se piti ihan oikeasti nostaa casestaan. Korkalainen opasti ja niinhän se vaan nätisti pyörähti paikoilleen.

Tämän jälkeen itsellä helpottikin kiireet ja pystyi keskittymään kahvin juontiin Jennin keikan ajaksi. Mitä nyt hieman piti järjestysmiesten kanssa käydä keskustelemassa kuvausasioista (lähinnä siis siitä, mitä saa ja mitä ei, antaa rokun tehdä), stagemanunakun samalla kerran olin.

Jennin vedon jälkeen semmoinen hienpuristus ja Jennin kamat heilahtamalla ulos, samalla kun Ilkkaa ja orkesteria tuotiin sisälle. Vaihto meni mainiosti ja saatiin se linjatsekkeineen valmiiksi 5 minuuttia etuajassa. Ehdin jo ajatella, että tästä päivästähän taidettiin sittenkin selvitä kunnialla.

Kun IAO aloitti vetonsa, heti ensimmäisen biisin alkupuolella alkoi tulla jotain kummaa hätää pianon kanaviin. Rutinaa ja pauketta, joten eipä siinä sitten muuta kuin juoksemaan lavalle uusia johtoja virittämään. Tai, ensin vaihdoin vain DI boxit, mutta kun se ei auttanut, päätin vetää uudet johdot ja boxit, ja sillähän se korjaantui… …hiki siinä vaan meinasi taas tulla…

Muutoin ei mitään mielenkiintoista tapahtunutkaan ja kaikki meni kunnialla loppuun.

Purku olikin aika rivakka ja helppo, koska PA:sta miltei kaikki jäi roikkumaan perjantaita ja Unaja Open Airia odottamaan. Samoin kuin kaikki lamput, jotka oli katossa, jätettiin sinne.

Varastolle saavuttiin aamun sarastaessa, ja sen verran väsyneitä oltiin että ei enää saunaan jaksettu lähteä… …mikä oli virhe, koska meidän luontainen tuoksumme ilmeisesti houkutteli kärpäset paikalle, ja niinpä herätys olikin aamupäivällä ihan turhan aikaisin, kun kärpäset pörräsivät ympärillä, korvissa ja nenässä.

Torstai
Torstain buugi olikin varastohommaa ja perjantain vedon pystytys. Eihän tossa muuten mitään, mutta kun melkoiseksi joogaksi meinasi mennä noiden kamojen kanssa. Isojaon loputtua, ei varastolla paljoa enää tavaraa ollutkaan… …ainakaan äänikamaa, mutta mikä tärkeintä, kaikki sai omansa, ja tarpeensa.

Siitä sitten pyyhkäistiin Vellun kanssa Rauman keskustaan rakentelemaan tekniikkaa perjantaita varten. Tällä kertaa allekirjoittanut vastasi etupäästä ja Henkka oli mulla lavan päässä. Eräälle henkilölle oli tullut “orastava angiina” ja kuumettakin taisi olla 36.8 astetta, joten hän oli vetäytynyt toimistaan, joten meille sinne sisälavalle alunperin tekemään tulossa ollut Mixa, joutuikin lähtemään jonnekin muualle. Aikataulut oli onneksi tehty niin, että Henkan pitäisi pystyä se sisätila hanskaamaan samalla. Minä kun en oikein edestä voinut liueta, koska koko ajan oli puheita sun muita.

Tultiin Vellun kanssa tonteille aikalailla siihen aikaan kun oltiin sovittu, ja huomattiin että lavahan ei ole lähellekään valmis. Päätettiin sitten lähteä käymään syömässä ennen kuin ruvetaan repimään.

Kun tultiin takaisin syömästä oli edelleen lavan pystytys vaiheessa, mutta päästiin kuitenkin jo tässä vaiheessa purkamaan auto ja laittamaan esim. subit paikoilleen, sekä vetämään kaukokaapeli, DMX-kaapeli ja sähköt samalla kun lavaa viimeisteltiin.
Tuupattiin siinä samalla myös sisälavan setti suurinpiirtein paikoilleen, niin ompahan sitten helpompi jatkaa aamulla.

Meille tuli ihan ihka uudet ketjunostimetkin tätä kisaa varten, ja huh-huh… …toisessa niistä oli hieman “häpiää”. Meinasi nimittäin banaania ylösvetäessä aina hypätä ketju yli hampaasti siellä nostopuolella ja koko nyytti aina välillä ryskäytti alaspäin ennen kuin jatkoi nousuaan. Päätinkin kiivetä ihan trussiin ylös ja seiftata molemmat banaanit liinalla ja sakkelilla, ihan vaan siltä varalta että jos jotain kävisi, niin ei ainakaan kovin vakavaa käy…

Olisikohan kellot ollut hieman yli puolenyön kun suunnattiin taas kohti varastoa nukkumaan. …tällä kertaa käytiin saunassakin ennen unille menoa ja kärpäsetkin loistivat poissaolollaan… :)

Perjantai
Perjantaina suunnattiin tonteille siinä 12 aikaan ja rakennettiin loppuun se, mitä ei yöllä tehty. Käytännössä siis etupää ja lavan kaapelointi. Kulmat ja niiden kaapeloinnit olikin jo valmiina, samoin kuin kaikki päätteet, PA-prossut yms. edellisillan jäljiltä.

Huvilupa antoi mahdollisuuden töräyttää ensimmäiset äänet ulos kello 13, mutta päätin kuitenkin rakentaa vielä ennen sitä sen sisätilan valmiiksi.

Kun sisällä oli kaikki valmista, tai ainakin melkein, aloin virittelemään PA:ta. Varsin pikkumuutoksilla tuli oikeinkin mainio lopputulos ja niinpä siitä olikin hyvä lähteä ensimmäiseen soundcheckiin…
Mikä parasta, oli tuo PA:n suuntaus taas osunut oikeinkin hyvin kohdilleen, koska ääni osui juurikin sille alueelle jossa yleisön odotettiin olevan, ja tiputus alueen ulkopuolelle oli vähintäänkin merkittävä. Onnistuin siis tällä(kin) kertaa siinä mitä yritin.

Soundcheckien jälkeen kävin vielä riipaisemassa DJ-lavan äänen pystyyn. Sinne meni aktiivinen järjestelmä, joten siellä ei ollut muuta hommaa, kuin napata järjestelmään suojaukset päälle ja jättää kaapelit odottamaan tulevaa DJ-mikseriä, jonka DJ toisi tullessaan.

Tässä vaiheessa ehdittiin myös syömään ja tekemään muutamia viimeistelyjä (kuten kauko-ohjauksen kytkeminen PA prossuille etupäästä).

Nämä festarit oli sellaiset hyvin marginaalityyppiset ratkaisut, joissa kaikenlainen “bilemusa” oli se juttu.

 

Ainoa yhtye joka mua itseä säväytti oli toi Zebra&Snake, joka veteli sellaista kovin eteeristä juttua, mutta varsin toimivasti… …tuntui myös tuo lamppuja räpsytellyt Vellu pitävän juurikin tästä samaisesta pumpusta.

Sain kyseenalaisen kunnia miksata kaikki bändit tuossa ulkolavalla, ja sisällä nyt ei bändejä sinällään ollutkaan muita kuin illan lopettanut Jätkäjätkät. …toisaalta siitäkin saatiin melkoinen sählinki aikaiseksi, kun kukaan ei meitä ollut infonnut että heille tulisi oma seppä mukaan (useasta tiedustelusta riippumatta), ja niinpä oltiin sillä oletuksella että joku meistä sen tekisi. Tämän takia työkaluksi valikoitui DM2000 joka ei ehkä ole se kaikkein simppelein vehje lähteä lennosta liikkeelle, jos ei ko. pöytä ole tuttu.
Ja jotta soppa olisi valmis, tuli bändi ihan viimetipassa paikalle, ja meidän pyynnöistä huolimatta touhusi lavalla pätsin kanssa jo ennen kuin kukaan meistä ehti hätiin. …noh, pätsivirheitähän siinä sit tuli, kun se bändin oma seppä päättikin jättää kanavia välistä, mutta halusi kuitenkin että niitä ei hypitä ylikään…

Melkoinen sählinki siis yhden bändin kanssa, mutta siitäkin selvittiin, bändi pääs soittamaan ja yleisö tykkäs.

Muut lähti purkamaan ulkolavan tekniikkaa ja minä jäin sisälle vahtimaan tuon vedon. Kun lopulta pääsin tuonne pihalle itsekin vedon loputtua, olikin suurin osa lavan pinnalla olleesta kamasta pakattu.
Siitä sitten ensin roikkuvien kimppuun ja sit etupää kasaan. Kun lopulta saatiin lifti kiinni taisi kello olla jotakuinkin puoli kahdeksan aamulla.

Eihän tossa muuten mitään, mutta kun Unajassa piti olla seuraavana päivänä kello 11 ja varastollakin piti käydä tuossa välissä vielä hieman joogaamassa.

Lauantai
Tulihan sitä sit kaiken sählingin ja joogan jälkeen nukuttua semmoiset 45 minuuttia. No, mut sillähän menee jo kuuhun, ja kunhan saa kahvia koneeseen ja koneen käyntiin niin ei siinä sit mitään… …tämmöinen vanhanliiton dieseli kun käy vaikkei ois virtaakaan…

Varastolta lähdettiin kohti Unajaa siinä 10 jälkeen ja perille saavuttiin aikalailla kello 11. Jätin muut sinne puuhastelemaan ja lähdin itse katsomaan tuon edellisillan festareihin liittyneen lauantaibrunssin vielä aluilleen. Siellä meillä oli siis semmoinen Verse Audion aktiivi PA, pikkumikseri, pari mikkiä ja DI:tä sekä yksi mulinex. Crisu jäi vahtaamaan itse vedon, mutta minä kävin katsomassa että kaikki lähti liikkeelle kuten piti.

Vellu kävisi sitten noukkimassa Crisun mulle apukädeksi ja tuon Verse Audion mulle sidefilleiksi, kunhan toi brunssi olisi ohi joskus 14 aikaan.

Takaisin Unajaan tultuani olikin kamat jo purettu kuorkista ulos, ja suurinpiirtein siellä missä piti, joten ei muuta kuin rakentamaan.

Koskapa tällä kertaa ei mukana ollut muita tuota järjestelmää tuntevia kuin minä, sain vielä 3. hatun päähäni keskiviikkoisten 2 lisäksi. Olin siis myös systeemivastaava.

Päätinkin aloittaa systeemin kasaamisesta, ja kunhan etupäähän talonvahdiksi tuleva Pekka olisi siihen tyytyväinen, rakentaisin oman monitoripään lopulliseen tikkiin.

Kiirehän siinä meinasi tulla, ja viimeisiä asioita viriteltiin kasaan samalla kun Battle Beast jo rakensi omaa settiään lavalle, mutta ehdittiin kuitenkin, joskin minun osaltani ruokailu jäi haaveeksi…
…aikaisemmin kun olisi tullut, olisi ehtinyt paremmin, mutta toisaalta taas, sitten ei oisi saanut sitä 45 minuuttiakaan unta ja näinkin selvittiin.

Battle Beastin keikka lähti käyntiin ja aurinkokin alkoi paistaa. Se mistä pitää antaa kiitosta niin BB:lle, kuin toisena esiintyneelle Like Tomorrowille, oli se että suostuivat vetämään ilman raisereita, kun muuten se W.A.S.P:n setin kiertäminen olisi ollut melko haasteellista.
Meillä siis oli lava jaettu syvyyssuunnassa kahteen osaan moltonilla, ja sen moltonin taakse rakennettiin pääesiintyjän backline valmiiksi pitkin päivää. Näin ollen siihen jäi sellainen aukko, josta sai kannettua rummut ja tuupattua backlinen läpi, mutta mitään rullaraisereita ei siihen olisi oikein sopinut joogaamaan.

BB:n jälkeen tempaistiin seuraava pumppu lavalle ja aika pian huomasin että tossa B58:ssa on oikeasti jotain vialla. Kiertoherkkyys oli nimittäin jotain aivan ihmeellistä. Yleensä jos (B)58:n saa kiertämään on kyseessä joko 1) todella huonosti viritetyt kulmat 2) täysin ammattitaidoton monitoriseppä 3) törkeän kova lavamekkala 4) laitevika (vaiheet persiillään kulmissa, mikissä vikää tms.).

Koska tiesin että ongelma voi olla vain kohdassa 4 esitetty, kaivelin valmiiksi uuden siepon, jonka veisin tyrkylle heti ensimmäisessä biisivälissä… …noh, käytännössä jouduin viemään sen aiemmin, kun toi mikki sanoi sopimuksensa irti kesken keikan…¨

Mikki vaihtoon ja homma eteenpäin. Pari biisiä kuunneltiin ja seurailtiin, ja kun bändi vaikutti tyytyväiseltä, aloin auttamaan W.A.S.P:n porukkaa antamalla heille tarvitsemiansa kaapeleita jne. samalla kuitenkin poistumatta omalta pisteeltäni.

Viimeinenkin vaihto meni varsin mallikkaasti ja W.A.S.P olisi ollut valmis aloittamaan ihan ajallaan, mutta halusivat hieman pitkittää ja odotuttaa väkeä.

W.A.S.P:n keikan aikana minä olin ilmeisesti Vellun kanssa ainoat, jotka lavalle sai yhtyeen oman cryyn lisäksi mennä. Aika tarkkaa oli poikien touhu :).

W.A.S.P:n veto meni sinällään meidän osalta kommelluksitta ja varsin mallikkaasti, mutta pari kertaa piti käydä etupään Horstille sanomassa, että höllää vähän. Ei nimittäin vaikuttanut hirmuisen kivalta kun kaveri nojaili aika isollakin kädellä limittereihin… …ei sinällään, ei mulla laitteista ollut huoli, olihan niissä idioottilimitterit päällä, mutta jotain tolkkua kuitenkin ja selkeästi mentiin muutenkin keskikulutuksella rajojen yläpuolella välillä.

Keikan loputtua tuli kiitoksia, mutta myös yksi negatiivinen palaute. Olisivat halunneet enemmän lavahakuja käyttöönsä jo ennen vaihtoa!?! Meillä oli heille useita lavahakuja, ja ainoat joiden kytkemistä he joutuivat odottamaan oli etulinjan mikit. En tiedä sitten miten tuon olisivat hoitaneet, jos olisin heille siihenkin haun antanut. Olisivatko jo valmiiksi kytkeneet ja vetäneet koko haun sen sijasta että vedettiin pari irtopiuhaa jo olemassa oleviin hakuihin sitten vaihdon aikana. Noh tiedä häntä, eipä ollut ensimmäinen kerta kun ei tuo saksalainen ajatusmalli ihan meikäläiseen uponnut…

Tästä sitten suunnattiin purkuhommiin, ja samalla löysin myös itselleni päivällä tuodun ruuan. Olihan se melkoinen virhe syödä se tässä vaiheessa, sillä meinasi mennä hieman puuhasteluksi sitten sen jälkeen tuo purku hetken ajaksi.

Lopulta kuitenkin siinä aamu 7 aikaan saatiin lifti kiinni ja lähdettiin suuntaamaan kohti varastoa. Tosin aamupalalla käytiin siinä ABC:llä mennessä.

ABC:ltä lähdettiin Vellun kanssa ajelemaan kahdelleen kuorma-autolla, kun en oikeasti enää uskaltanut yksin ajaa. Sen verran alkoi NukkuMatti painamaan jo päälle. Päästiin melkein 10km päähän varastosta kun Pekka soitti, että heillä oli auto levinnyt tien päälle. Ei muuta kuin kuorkilla ympäri ja ihmettelemään.

Vesiletku oli löysännyt irti ja kaikki nesteet siinä tienpenkalla… …eipä sille mitään siinä voinut, joten Pekka ja Paul kyytiin ja kohti varastoa sitten kuorkilla, koko porukka.

Kun varastolle lopulta päästiin, kaikesta väsymyksestä huolimatta päätettiin käydä saunassa, jotta vältyttäisiin kärpästen kostolta ja nukkumaan päästiin sitten lopulta joskus 9 aikaan aamulla.

Sunnuntai
Ainoa tavoite sunnuntaille oli kotiutua, ja ainoa aikataulullinen tavoite oli olla Tampereella 17 mennessä, että Pekka (joka siis matkasi nyt minun kyydissä) ehtisi junaan.

Kotimatka taittui varsin hyvissä tunnelmissa, ja käytiinpä jututtamassa Mikkiä ja Teroa tuolla Tapsan Tahdeissakin menomatkalla.

Lopulta kotona olin joskus 19 aikaan illalla, eikä tarvinnut paljon miettiä josko menisi nukkumaan vai ei. Uni maistui ja mieli oli hyvä.

Näihin tunnelmiin, näihin kuviin,
-Katti-

Kuvia Rowlitin serpentiinistä

Matka alkoi siis normaalilta maantasalta, ja suuntana oli avolouhoksen pohja.

Matkalle osui myös luolia, joista ajeltiin rohkeasti läpi:

Ja välillä alkoi tuntua jo, että onko tämä aivan loputon tämä serpentiini, mut onnex ei oltu yksin:

Kunnes lopulta lava häämöttikin jo viimeisestä mutkasta kääntyessämme:

Kuten kuvasta näkyy, hieno paikka ja varsin hieno festari…
-Katti-

Hangon Casino

Minun osaltani kesän viimeinen SL8 veto oli siis Hangon Casinolla. Katsellaan sitten syksyllä jos hommat jatkuu Henten kiireiden takia.

Hangon Casinolle huitaisinkin omalla autollani, koska ei minulla oikeastaan ollut mitään järkeä ensin ajaa Lietoon varastolle ja sitten tulla bussin kanssa Hankoon, vaan paljon fiksumpaa oli ajella suoraan kotoa pelipaikalle.

Saavuin itse ensimmäisenä tonteille ja huomasin samoin tein edellisillan artistin kamojen olevan vielä hieman tiellä, joten aloin niitä raivaamaan pois sillä aikaa kun odottelin muuta ryhmää saapuvaksi.

Piakkoin Musti kaartoikin pihaan ja päästiin tyhjentämään sen tavaratilaa.

Kun kaikki kamat oli otettu Mustista ulos, alkoi ihmettely. Meiltä tuntui puuttuvan subit ja kaukokaapeli tyystin. Soitto tekniikkatoimittajan suuntaan vahvisti epäilyksen, että varastomies ei ollut pakannut bussiin ilmeisesti kaikkea tuolta meidän pakkauslistalta.
…tekniikkatoimittaja lupasi toimittaa puuttuvat elementit meille, mutta ei siellä turhan iloiselta kuulostettu.

Noh, ehdittiinpä kerrankin syödä kunnolla loppuja kamoja odotellessa, kun setti oli muutoin pystyssä. Kiire meinasi sitten tulla loppupystytyksessä, mutta tekniikkatoimittaja auttoi minkä pystyi, ihan vaan hyvittääkseen virhettään…

Samalla huomattiin, että etupään Lysissä oli USB-liitin soirona, joten valmiiden fiilujen sisäänlataaminen ei onnistu… …muuten kuin kytkemällä tietokone tohon Lysin perseeseen ja ajamalla fiilu sisään StudioManager-softalla… …hieman työläämpää, mutta lopputulos oli sama.

Lopulta kun saatiin setti valmiiksi, päätettiin lähteä uimaan siihen meren rantaan. Olihan keli enemmän kuin kohdallaan ja merivesikin TODELLA lämmintä.

Kaiken säädön jälkeen jäi tuo soundcheck sitten tekemättä, koska samaan aikaan kun me saatiin oma juttumme valmiiksi, alkoi samaisessa tilassa häävastaanotto. Noh, nopeasti käytiin linjacheck malliin homma valmiiksi ja hyvä siitä tuli.

Keikka itsessään meni hyvin ja jengi oli tosi hienosti mukana. Taputtivat ihan pop-ryhmän 2 kertaa takaisin lavalle, which was nice, koska kuultiin mm. “Peiton Alla” sit extra encorena.

Keikan jälkeen sit fiilistelemään bäkkärillle hetkeksi ja sinne tuli meidän kanssa turisemaan ihan Selänteen Teemu ystävineen, joka oli kovasti keikasta nauttinut.

Siitä sit kamat kasaan ja kohti kotia jo yön nimissä (Casinolla vierailleet tietävät talon majoituspolitiikan, mikä ei siis voita kotioloja). Kotona taisin olla joskus 6 aikaan aamulla, joten unta ei paljoa tarvinnut houkutella :)

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Festivoolia, enemmän ja vähemmän onnistuneen tekniikan kanssa…

Kyseessä oli siis festivaaliviikonloppu, jolta tavallaan odoteltiinkin ihan mukavia fiilareita, oltiinhan sentään soittamassa Roxeten jälkeen Rowlitissa…

Perjantai, KarjuRock

Mistäs tämän stoorin taas alkaisi. Itse matkasin omalla autolla Lietoon varastolle, josta Mikin kanssa poimittiin valmiiksi pakattu bussi alle… …tai no siis, eihän sinne niitä extra langattomia tietenkään ollut mukaan lähtenyt, joita lauantaina tarvittiin, ei ennen kuin ne etsittiin varastosta ja kasattiin mukaan…

Varastolta matkattiin siis Turun linja-autoasemalle, josta osa Pop-ryhmää tuli kyytiin, loput saapuivatkin sitten omin voimin.

Matka sinällään meni varsin leppoisasti puhellen Timpen kanssa Red Dead Redemption –pelistä, johon meikäläinen on jäänyt ihan koukkuun. Mitä nyt loppupätkästä alkoi usko loppua kaikilla kesken kun niin kovin pieneksi ja kapeaksi tuo tie kävi. Perille kuitenkin löydettiin ja ihan hyvissä ajoin vielä.

Hämmennyksien välttämiseksi siirrettiin bändin alkunauha mulle soitettavaksi samalla kun siinä kamoja bussista ulos nykäistiin. Se mikä tässä vaiheessa oli jo tiedossa, oli että tämä suomalaisen firman suomalainen cryy ei ihan tutkalla ollut…

Siinä Timpen kanssa satuttiin ihmettelemään mm. supporttia jonka jalka oli kovin löyhän oloisesti maassa. Pyydettiin sitten lavavastaavaa korjaamaan asia, ja kuudesta jalasta 3 tarvitsi kiristämistä… …hienoo sanoisin mä…

Käytiin syömässä ja ihmeteltiin ja kun edeltävä poppoo oli suoritustaan tekemässä, kävin kasaamassa oman monitoriräkin niin valmiiksi kuin voin. Ongelmaksi tosin tuli se, että en saanut sähköä sille, koska tekniikkatoimittajan cryy pelkäsi että menee sähköt vetävältä bändiltä… …kovasti tuota ihmettelin kun minulla ei tosiaan räkissä sitä kuormaa kovin kummoisesti ole…

Samalla varmistelin että onhan meille ne tilatut side fillit? No eipä ollut ei, niin sovittiin sit, että saan käyttöön pari Maxia, jotka sidefilleiksi kytkettäisiin…

/Nillitys alkaa
Meidän vaihto kun tuli, niin sähköt meni vaihdon aikana lavalta 6 kertaa (ilmeisesti vikavirtasuoja paukahti, kun oli kyseenalaisia jatkojohtoja tekniikkatoimittajalla, selvisi siis sekin syy miksi minä en sähköjä ennen vaihtoa saanut). Olin itse tehnyt pätsin omaan räkkiini jo hyvissä ajoin minulle annetulla viuhkalla, mutta siitä huolimatta yht’äkkiä multa katosi kaikki kanavan 16 jälkeiset kanavat (jotka siis on etusissa), siis kesken linjatsekin… aluksi olivat, sitten eivät, vaikka ne eteen meni ihan jees. Tottakai mun eka ajatus oli, että noi sähköpiikit jotenkin sotki Lysin ja Presonuksien keskustelun, ja buuttasin koko lafkan uusiksi… …ei auttanut, ei… Tässä vaiheessa (siis vaihto vielä kesken) ei talon seppää näkynyt missään… hetken metsästettyäni (tai itse asiassa sanoin talon mikkimanulle että paas ettien tuo kaveri, kun samalla huutelin linjatsekkiä eteen päin läpi) tää kyseinen sankari sit löyty GIN-pullo kädessä ja hetken arvottuaan muisti, että oli muuttanut meidän pätsin toiseen kaukokaapelin kesken linjatsekin, eikä tietty kertonu meille mitn. Noh, nopeasti loppu pätsistä valmiiksi (kaveri oli siis uudelleen pätsänny vaan 1-16 kanavat) ja veto käyntiin, koska oltiin jo yli ajan.

Ja että homma ois kussu oikein ihanasti, niin ne “sidefillihän” tosiaan olin jo joutunut siirrättämään (tähän hommaan en edes yrittänyt saada sitä talon seppää, joka oli taas kadonnut, käsiini vaan teetin työn apukäsillä), kun ne oli silleen kivasti pop-ryhmän takana sojottamassa yleisöön päin. No, ne saatin jotenkin sinne päin, mutta kaiken pätsihässäkän jälkeen ei minulle edelleenkään tullut alttofonia monitoripöytään (vaikka se siis eteen meni ihan jees, joten kytketty se oli)… Taas sama talonsepän metsästys (vaikka en lupaa poistua ollut antanutkaan), ja niinhän toi kaveri sit muisti, että olikin tehnyt jonkun hämypätsin ja kanava 21 oli siirtynyt numeroon 27…
/Nillitys loppuu

Lopultakin tuli kaikki rännit monitoribulsaankin ja asiassa päästiin siis oikeaan työntekoon (tässä vaiheessa oli kuitenkin jos ties kuinka mones ralli meneillään)…

Noh, maaliin selvittiin vaikka muutamia kommelluksia sattui vielä tuonkin jälkeen, ja yleisöllä oli hyvä fiilis, ja keikkakin oli hyvä, joten tavallaan turhaa nillitystä tuo yllä, mutta ku mua vaan niin risoo se et nää tekniikkatoimittajat elää niin skutsissa nykyään. Ei oo muka varaa palkata ammattilaisia, ni sit otetaan näitä arpojia…

Siitä sit yötä myöten takaisin Turkuun ja hotellille unta kuuppaan ottamaan.

Lauantai, Rowlit

Lauantaiaamuun heräiltiin kaikessa rauhassa ja aamupalan jälkeen puuhasteltiin vielä tovi hotellissa. Meillähän siis oli hotellin vaihto ko. päivänä, vaikka kaupunki pysyi samana.

Uuteen hotelliin saavuttuamme sovittiin osan pop-ryhmää kanssa, että käydään porukalla lounaalla ja sitä odotellessamme mulla oli taajuusarpajaiset hotellihuoneessa. Meille siis oli tulossa kaksi kappaletta uusia taajuuksia sille illalle, ja ne piti sovittaa jo olemassa olevien kavereiksi. Onneksi Audio Technica on tehnyt aivan loistavan Excel-pätkän jolla ton taajuuksien interferoinnin (vai mitä ihmettä se liekää) voi laskeskella ja tarkastaa, että valitut taajuudet toimii keskenään silleen buenosti.

Kun taajuudet oli kohdallaan, lähdettiin syömään Nepalilaista herkkua. Aivan loistavaa evästä. Paikan nimeä en muista, mutta siinä se Scandic Plazan lähellä on, kun sitä katua joka joelle vie, lähtee alaspäin pudottamaan…

Syömästä päästyämme saunan kautta pienelle välikuolemalle ja sit startti kohti Paraisia. Tällä kertaa koko ryhmä tulikin bussilla, ja kun Nordkalkille päästiin, olihan mahtava mesta ja reitti mitä pitkin ajaa alas.

Kun lopulta päästiin lavan taa, mulla tirahti onnentippa itsellä. Oli nimittäin Meyerin Melodieta sidefilleinä semmoiset 6 palaa puolellaan. Ja vaikka mä en yhtään tykkää siitä että nuo Etelä-Suomen läänin pojat tulee tänne Suomeen puuhastelemaan ja viemään meidän leipää, niin täytyy sanoa, että tuolla yhdellä firmalla ainakin homma kyllä toimii.

Pääsin tekemään suuren osan pystytyksestäni ennen Roxeten vetoa, which was nice, koska meille oli tulossa 3 kpl taustalaulajia, joiden IEM:t piti kanssa saada kytkettyä settiin mukaan.

Ainoat asiat mitä en päässyt tekemään, oli signaalitasojen testaaminen noihin lisälangattomiin, kun minut kohteliaasti ohjattiin pois lavalta Roxeten aloittaessa.

Täytyy sanoa, että ei tuo Roxette kyllä ainakaan itselleni pudonnut oikein mitenkään… …toisaalta en mä koskaan oo niin ko. bändistä piitännut, mut jotenkin aika vaisun oloinen oli…

Siinä Roxeten setin loppupuolella päästiin rakentamaan meidän rumpuriseria sun muuta sellaista, ja valmistautumaan itse 20 minuutin vaihtoon ja vetoon.

Vaihto sinällään meni muuten hyvin, mutta akkarikanavassa oli jotain hätää, Eventechin pojat sitä siinä hetken mulle pyynnöstäni selvitteli, kun oli itsellä hommaa ihan riittämiin ja ilmeisesti oli sitten 1-pinni irti jossain karvassa, koska kanavan vaihto kaukokaapelissa ratkaisin ongelman.

Heti vedon alussa huomasin, että noiden taustalaulajien lähettimet olivat ihan turhan herkällä. Toisaalta olin melko lailla puun ja kuoren välissä, koska ei se oikein toivottavaa ole kokonaistasoa sillä tapaa reilustikaan tiputtaa. Samaan aikaan tuli tytöiltä tilauksia, että lujempaa pitäisi saada.

Meikäläinen kävi pariinkin otteeseen lavalla katsomassa kuinka isolla heidän vastaanottimensa olivat, mutta toisen naisihmisen vastaanottimeen ei ollut mitään pääsyä siinä lavalla, se kun oli siellä jossain sellainen kotelo(?)mekon alla.

Muutoinkin oli lähettimet aika kuumilla signaaleilla tällä kertaa, liekkö iso lava vaikuttanut asiaan, mutta tuntui että kaikki halusivat kokonaisvolaansa ylöspäin.

Muutenkin keikka oli minulle melko hikinen, kun jouduin useammin juoksemaan lavalle. Milloin korjaamaan mikkiä, milloin hakemaan akustista kitaraa viritettäväksi.

Hengissä kuitenkin selvittiin ja yleisökin tykkäsi, joten ei se ihan metsiin varmaan sit menny.

Kuvia tuosta Rowlitin ajosta tulee blogiin kunhan saan kameran akun ladattua ja sitten kameran purettua koneelle.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Tulipusua ja Sieravuorta

Perjantai

Kävin Suurlähettiläissä olemassa Hentenä Henten paikalla otsikoissa mainituilla keikoilla. Lisääkin noita tuurauksia on tulossa, kun ilmeisesti Rymssi pitää aika kiireisenä seppää itseään…

Viikonlopun puuhastelut alkoivat siis Tulipususta, jonne itse saavuin karvan ennen 17 junalla, ja iso osa muuta ryhmää tuli hieman myöhemmin bussilla.

Sokos Hotel Vantaassa on nyt se ravintelin remontti päällä, niin roudausreittikin on hieman erikoinen. Kamat piti siis tempaista sisään keittiön kautta sieltä takanurkassa olevalta keittiön toimitusovelta. Eipä siinä muuta, mutta siellä kun ei ole ramppia lainkaan vaan semmoiset “nosturit” niin meinas tuntua välillä hieman hitaalta toi kaman liikuttelu, vaikka ei se sit varmaan kovin hidasta ollut, koska päästiin rakentamaan kuitenkin jo ennen kello 18.

Mulla alkaa pikkuhiljaa olla tuo ääni ja lavasysteemi aika hyvin lapasessa, kun oon muutaman kerran tuossa turaamassa käynyt, backline hommissa on vielä hieman sisäistämistä, lähinnä siis noiden rumpujen osalta. Kaikki muuhan on ihan peruskauraa.

Vantaan vedolle oli myös kaikenlaista pikkupuuhastelua varattuna. Blosareille tuli uudet langattomat, jotka siis on nyt niillä uusilla ja laillisilla taajuuksilla toimivia versioita edellisistä. Joskin uudempaa sarjaa ja ainakin mun mielestä (näin fonisti kun itsekin olen) noissa uusissa mikeissä on parempi soundi kuin niissä edellisen sukupolven vehkeissä.

Tsekin jälkeen olikin hyvä suuntailla syömään ja vietävä sentään kun oli oikeasti hyvää se paisti jota tuolla henksuruokailussa tarjoiltiin. Minähän siis pyrin nykyään syömään mahdollisimman vähän hiilihydraatteja, joten tuohon lihaan tuli sitten keskityttyä senkin edestä

Ainoo mikä jäi harmittamaan oli ravintelin remontista johtunut myöhäinen tsekkiaika, jonka takia ei saunassa ehditty enää käymään…

Harvoin on henksuruoka ollut noin hyvää. Siis se liha oli niin mureaa, että se vallan hajosi suuhun kun sitä sinne pisti. Osui ja uppos…

Keikka itsessään meni ilman sen kummempia kommelluksia ja keikan jälkeen päätettiin purkaa vain ne kaikkein helpoiten varastettavissa olevat tavarat, eli keihäkset, skiiipoordit ja mikit. Kaikki muu jätettiin aamuun odottamaan…

Lauantai

Lauantaiaamuna siinä aamupalan jälkeen riipaistiin kamat nippuun ja alettiin rullailemaan niitä hissille. Kun meillä oli semmoinen hyvä rysä siinä hissillä odottamassa, alettiin ihmetellä miksi valoja tehnyt Markus ei liikauttanut kamoja alas bussille. Syy selvisikin pian. Se samainen huoltohissa, jolla siis tällä kertaa piti poikkeuksellisesti roudata kamat oli pois pelistä.
Hetken aikaa ihmeteltiin respan väen kanssa, jonka jälkeen saatiin lupa siirtää tavarat sitä “normaalia” reittiä pitkin. Tämä sopi meille hyvin, sillä tuo normaalireitti on paljon nopeampi kuin tuo kiertotie keittiön hissin kautta.

Kun kamat oli kenkälusikalla pakattu autoon (meinasi olla nimittäin oikeasti täynnä tuon Ysäri-bussin, joka oli tällä kertaa meillä käytössä, tavaratila), kipaistiin suihkussa, luovutettiin huoneet ja lähdettiin valumaan kohti Sieravuorta.

Matka alkoi oikeinkin mahtavassa auringonpaisteessa ja ajateltiin, että perille päästyämme pyrimme pääsemään saunaan ja uimaan.
Ensimmäinen, ja ainoa stoppi pidettiin Forssan ABC:llä, jossa haukattiin hieman evästä ennen kuin jatkettiin matkaa.

Piakkoin Humppilasta Yläneelle päin käännyttyämme alkoikin sitten sataa. Ohessa pari kuvaa matkan varrelta, ennen ja jälkeen Humppilan.

Perille saavuttiin kaatosateessa ja ukkosilmassa, joten päätimme ensin ottaa kupin kahvia ennen kuin alamme purkamaan bussin sisuksia lavalle. Samalla neuvottelimme saunan itsellemme kello 21:ksi.
Kavipä allekirjoittaneella mielessä, että jos vaikka tuuppaisi laatikoita ihan uimahousut jalassa, kun meinasi olla hieman “kosteaa”, niin siinä olisi saanut sen uimareissun samalla tehdyksi

Itse Load-In Sieravuorella on varsin asiallinen. Bussin saa suoraan bäkkärin ovelle, jonka läpi kamat tuupataan suoraan lavalle. Lisäksi siihen ainoan punttaukseenkin (autosta bäkkärille) on tarjolla vaneriramppi, joka helpottaa laatikoiden tuuppaamista kummasti.

Siinä kamoja tuupatessamme alkoi sadekin hellittää, mutta samalla myös ukkonen pisti sähköt pois hetkeksi ja ilmeisesti käräytti Sieravuoren toisen saunan, koska talon henksu kertoi meille, että meille tarkoitettu sauna jouduttiinkin antamaan maksaville asiakkaille toisen saunan louhahdettua…

Kun lopulta saimme kaikki laatikot sisälle, kummastelimme kovasti kahta SGM:n laatikkoa, jotka oli joku jättänyt paikalle. Molemmissa laatikoissa oli 2 kpl muppaloita. Talon DJ/Karaoke-isäntä epäili niiden jääneen edellisiltana olleilta VHB:ltä, mutta soiteltuamme sekä jäsen Viltsulle, että tekniikan tuoneelle Orjatorille kävi ilmi että ko. lamput olivat jo olleet siellä, joten niiden omistaja jäi edelleen mysteeriksi…

Kun kamat oli pystyssä oli vuoro syödä ja lähteä pesulle. Mikki näppäränä kaverina oli puhunut meille mahdollisuuden mennä saunomaan niiden “maksavien asiakkaiden” kanssa, jotka sattuivat siihen meidän load-inniä ihmettelemään. Huippusakkia, kun meidät sinne päästivät.

Siispä me saunottiin ja uitiin (vesi oli TODELLA lämmintä ja mukavan matala ranta), kunnes olikin aika lähteä viimeistelemään lavaa (vedet, pyyhkeet, keihästen viritykset jne.).

Itse keikka meni hyvin, vaikka väkeä olisi enemmänkin sopinut, mutta tunnelma oli kuitenkin melkolailla katossa.

Tällä kertaa ainoa asia mikä aiheutti hieman harmia oli liian lyhyt plugipiuha, joka oli irronnut omia aikojaan akkarin DI boxista. Eka akkaribiisi, ja meikä joutu ryntäämään lavalle tökkäämään plugin perille. Muuten mentiin ilman sen kummempia väristyksiä koko veto.

Keikan jälkeen alettiin purkamaan kamoja samoin tein, koska tavoite oli pukata kaikki laatikot autoon vielä ennen nukkumaan menoa. Ainoa asia mikä oikeasti meinasi harmittaa oli se, että paikassa oli todellakin karaoke, ja esiintyjät olivat karaokelle tyypillisesti kovin “hajatasoisia”… …joskus aina vaan mietin, että miksi meitä niin rangaistaan, mutta kait sen kanssa on vaan pyrittävä elämään…

Sunnuntai

Sunnuntaiaamuna otettiin pikainen aamupala, jonka jälkeen suunnattiin kohti Turkua, josta minulla oli tarkoitus ottaa juna kohti kotia.

Harmillisesti missasin junan sellaisella 5 minuutilla, mutta onneksi Turusta menee junia Helsingin suuntaan kerran tunnissa, joten katastrofista ei ollut kyse… …paitsi että samalla tajusin kyseessä olevan RuisRock viikonloppu ja juna saattaisi olla melko täynnä…

Mieleen juolahti VHB ja fakta, että he olivat olleet edellispäivänä RuisRockissa. Niinpä soitin Viltsulle ajatuksenani pummata kyyti kotiin Veljesten kyydissä, mutta kuulin että bussi olikin suunnannut jo kohti Helsinkiä edellisenä iltana… se siitä sit, ja ei kun kohti juna-asemaa…

Onneksi ilmeisesti tuo kello 13 juna ei ollut se kaikkein kysytyin noiden festarivieraiden osalla, koska sain kuitenkin istumapaikan ja sitten kohti kotia.

Varsin hyvä reissu, hyvät kaikat ja meininki kaikin puolin. Ens viikonloppuna uudelleen!
-Katti-

Juhannusta…

Tässä on ollut muutamia pikkuvetoja malliin trubaduuri skitan kanssa, perus-trio pumppua jne. Jotenkin on vaan ollut niin kiirus ettei ole ehtinyt tätä blogiakaan päivitellä, joten pahoin pelkään että jää tekemättä erilliset tarinat noista. Joskaan eipä niissä paljoa kerrottavaa olisikaan…

Juhannus meni Raumalla, Unajan Viihdepuistossa puuhastellessa talonmiehenä lavan päässä. Melkoiset erikoisfestivaalithan noi tavallaan on, mutta oikein mukavat kuitenkin.

Pystyttämään päästiin sillai, että vettä ei tullut niskaan, ennen kuin oltiin kaikki katoksen alla. Ongelma vaan on se, että tuolla Unajan areenalla olevan Tomcatin (lavahan siellä on siis kiinteästi) sivutilat on tehty vesivanerista, eikä ne ihan suoria olleet, joten siihen monitorilandiaan muodostui melkoinen lammikko, jota sit toi meidän himpparivahti/kenttäjohtaja Lehtinen yritti poistaa poraamalla reikiä siihen pohjaan, ja kyllähän se auttoikin…

Sateestakin huolimatta oli keli varsin lämmin ja mukava, ja sadekin lakkasi aika piakkoin festarien avattua porttinsa.

Vieraina kävi Happoradio, Kaija K., Apulanta ja Ysäri-bändi (Ressu & Kumpp. siis). Kaikkein vieraiden teknikoiden kanssa homma toimi ja mukavaa oli. Ehdittiin siinä hieman parjailla tätä nykymenoakin muutaman kollegan kanssa.

Mitään ihmeellistä ei siis noiden vieraiden kanssa ollut, mutta melkoinen erikoisryhmä sattui itselle tehtäväksi. Kyseessä oli jokin Hip-peli-hop-peli tyttö, jolla oli DJ+taustanauha sekä rumpali ja pari tanssityttöä mukana.
Eihän tossa muuten mitään ihmeellistä olisi ollut varmaan, perushelppo setti, mutta kun se DJ ei ollut ihan kartalla, ja sen DJ-mikseri ei oikein ollut sitä mitä ois toivonu… Toi likka (DJ siis oli likka joka ei puhunu sanaakaan suomenkieltä, mikä sinällään ei ollut ongelma) toi lauteille semmoisen parhaat päivänsä nähneen mikserin jossa oli vaan RCA ulostulot. Eikä tytöllä tietenkään ollut mitään kaapeleita mukanaan, eikä mekään oikein oltu RCA osastoon varauduttu kun meille oli kerrottu tulevan “ammattilaisten mikseri”, mutta onneksi salkusta löytyi semmoinen RCA-plugi letku, jota ei ihan äsken oltukäytetty (itse kun vedän noi RCA liittimelliset nykyään suoraan Radialin JPC boxiin) jolla homma saatiin toimimaan…

No sit kun toi mikseri saatiin kytkettyä siihen meidän muuhun järjestelmään kävi ilmi että koko mikseri ei edes toiminut. Toinen masterkanava rutisi ihan kaukeasti ja tuli semmoisen 10dB:tä hiljempaa…
Kerroin artistille mahdollisuudet 2) vedtään DJ mikseri monona tai 2)hylätään DJ mikseri ja vedetään pelkillä taustanauhoilla… …artisti valitsi vaihtoehdon 2 ja DJ feikkas omat touhunsa.

Muutoin kaikki meni ihan suunnitelmien mukaan, ja purkamaankin päästiin ihan ajallaan.

Jossain vaiheessa purkua alkoi tulla hyttysiä ihan kiusaksi asti ja päätin riipaista pitkät housut jalkaan ja hupparin niskaan… …harmi vaan, että joku oli heittänyt minun hupparin sellaiseen sadevesilammikkoon, joka oli siinä monitorilandian vieressä, eikä mua oikein märkä huppari kiinnostanut, joten joutui sit tempaisemaan sadetakin päälleen ja sehän tunnetusti tekee sellaisen mukavan nihkeä fiiliksen aika nopsaan.
…toisaalta, eipähän syöneet syöpäläiset, eikä tullut kylmä

Tulipahan siinä nähtyä samalla kaksi auringonnousua samoilla silmillä, kun aamupalaa siinä Unajan ABC:llä otettiin ennen varastolle lähtöä. Alunperin oli minulla ajatuksena lähteä pudottelemaan suoraan kohti kotia kunhan Luvialle päästäisiin, mutta kun ne viimeiset pari kilometriä alkoivat olemaan semmoista taistelua jo tuon kuorma-autonkin ratissa, päätin jäädä nukkumaan muutamaksi tunniksi varastolle, mikä oli selkeästikin fiksu päätös…

Kuviakin tuli otettua, ja niitä varmaan lisäilenkin kunhan saan ne kameralta ulos.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Koko perheen Vappu 2011

Kyseessä oli siis Radio Dein järjestämä (?) hässäkkä Senaatintorilla.

Ohjelmassa piti olla kuoroa, bändiä, puhetta, musikaalia…

Muutaman tunnin yöunien jälkeen paineltiin Villen kanssa pystyttämään tuota settiä. Tänä vuonna mulle tuli vähemmän subeja kuin edellisenä, joka jo heti hieman harmitti, mutta minkäs teet. Sillä mennään mitä annetaan.

Aikataulu oli taas tiukka, mutta siinä pysyttiin. SD9:iin (niin, siis se SD9 tuli mulle nimenomaan tänne) olin valmiiksi tehnyt jo session tätä päivää varten, joten aika nopeella lähdöllä päästiin liikkeelle. Olipahan muuten kerrankin nautinto käsitellä kaukokaapelia, kun se oli ohkasempi ja kevyempi kuin etupään sähköjojo :)

Siinä PA:ta virittäessä jo huomasin, että botnepuoli jää väkisinkin hieman ohueksi tänä vuonna, ainakin kun hieman kauemmaksi mennään.

Kun oltiin saatu kaikki osaset paikoilleen, tulikin bändi paikalle. Ensimmäinen paikalla oli basisti, jonka tsekki ei kauaa kestänytkään, olihan lähtösoundi jo aika kohdillaan.

Tän jälkeen tsekattiin rummut, ja siellä tulikin ylläri vastaan. Aloitin tsekin basarista, mutta sieltä tuli semmoinen kellopelimäinen soundi B52:n kautta, joten pyysin Villeä (joka siis tällä kertaa oli lavalla) tarkastamaan että mulle tulee oikea signaali, ja mikki on edes “siellä päin”. Kaikki oli lavalla kunnossa, mutta signaali oli todella “erikoinen”. Ehdotinkin että otetaan mun oma D6:nen käyttöön, vaikka se ei tuohon musajuttuun ihan piiskamaisuutensa takia istukaan, mutta ihan vaan kokeillakseen onko mikissä vika.

Heti kun D6 oli kytketty alkoi sitä botneakin tulla, tosin kyllä sieltä sitä piiskaakin tuli, mitä sit yritin hillitä parhaani mukaan. Se missä vaiheessa toi B52 oli saanut siipensä oli mysteeri, koska se oli ollut edellispäivänä vielä käytössä.

Noh, tsekit saatiin tehtyä ja on toi SD9 vaan mukavan kuuloinen tuolla etupäässäkin. Oikein semmoinen pehmeä, mutta samalla kuulas ja erotteleva soundi. Tykkään kovasti!

Ensimmäisen esiintyjän piti olla kuoro, ja kaikki olikin valmista heitä varten. Itseasiassa kuorokin oli jo lavalla, mutta heille tulossa oleva keyboard ja sen soittaja oli juuttunut Helsingin Vappuruuhkaan.

Siinä puolisen tuntia odoteltiin, ja sitten tuottaja teki päätöksen että kuoroa ei kuultaisikaan, vaan kuoro astui lavalta alas ja tilalle tuli tuo jo aiemmin tsekin tehnyt bändi.

Ohjelma menikin aina loppupuolelle asti siten, että välillä bändi soitti, välillä oli puheita.

Viimeisenä esiintyjänä oli Suomalainen Messu, jota jonkinlaiseksi musikaaliksi voitaneen nimittää. Siinä oli percussio-osastoa, bassoa, viulua, akustista kitaraa ja haitaria. Sekä näiden lisäksi yksi langallinen laulumikki bändille ja 6 kpl WL headsetteja.

Ilman tsekkiä kun lähdettiin liikkeelle, kesti pienen hetken saada noiden headsettien tasot kohdilleen, ja sittenkin kun ne muka olivat kohdillaan oli yksi niistä tosi rapeasti murolla.

Kysäisin lavanpäästä mikä siellä oli meininki, ja Ville kertoi että tuo kyseinen kanava menee muroille jo tullessaan vastaanottimeen (vaikka siellä olikin kovasti vaimennuksia jo päälle laitettu lähtövaiheessa).

Noh, sille ei siis voinut mitään ja sillä mentiin, mutta muuten homma toimi oikeinkin hyvin. Olinhan saanut sentään lapun, jossa kävi ilmi soolot ja puheet. Muuten olisinkin melko hukassa ollut :)

Siinä kamoja purkaessamme kävi useampikin ihminen kiittelemässä kuinka homma oli onnistunut ja olivat tykänneet. Ainoa asia josta itse en tykännyt oli se että tuolla torilla oli taas melko kylmä (kuten vuotta aiemminkin). Ja vaikka tällä kertaa oli pitkä kerrasto alla, meinasi silti palella.

Päätinkin, että jos tämä tapahtuma tulee minulle vielä ensi vuonna, niin vedän turkishaalarit päälle :)

Hengissä selvittiin, yleisö piti, joten laskutusperustekin lienee olemassa,
-Katti-

U-Turn 2011

En tiedä mikä se on mieheen mennyt, mutta nykyään tahtoo tuo kamera unohtua aina kotiin. Siinä se on toimistossa läppärirepun ja “henkiinjäämis salkun” vieressä, mutta ei se kyllä taaskaan mukaan lähteny… …harmi, olis nimittäin ollut sen näköinen setuppi toi lava, että olis ollu ihan kuvauksen arvoinen.

Uukkari meni tänäkin vuonna vanhan kaavan mukaan, eli pari päivää (ja yötä) pystytystä, pari vetopäivää ja sit purku. Tällä kertaa en tosin itse osallistunut purkuun lainkaan, kun oli toisaalla silloin.

Se mikä tän kerran teki mulle erikoiseksi ja erinomaisuudeksi oli se, että mulla oli tuolla lavalla monitorilankkuna DiGiCon SD9. Täytyy sanoa, että tällaiselle Yamahoihin tottuneelle toihan on kuin taivas. Musta tuli heti kerralla kyllä noiden SD-lankkujen ylin ystävä. 8:sta jonkun verran olikin kokemusta pohjalla, mutta en olis uskonut että toi 9:kin on oikeesti noin hyvä työkalu. Saattaa olla, että joutuu vielä joskus pankinjohtajan juttusille tän vedon takia…

Perjantaina molemmille bändeille tuli oma etupään seppä, joten Ville hoiteli vaan housebandin. Minä taas sain kunnia raapia kaikille esiintyville tahoille monitoroinnin ja kun laskin tuossa perjantai-iltana niin kaikkiaan 19 kpl outputteja oli käytössä, eli aikamoista säätöä olis ollu vetää jollain Lysillä… …varsinkin kun osa noista oli stereomatskua (IEM).

Ainoo häpsy mikä kävi perjantaina oli avaavan orkan viulumikin pimeneminen. Kyseessä oli siis heidän oman langaton mikkinsä, joka toimi hyvin vielä tsekissä, mutta sitten heti ekan biisin aikana päätti kuolla. Muutamaan kertaan ehdin ehdottaa, että otetaan meidän viulumikki käyttöön (kun siin housebandissäkin sattu viulu olemaan, ni oli toi AT:n viulumikki messissä), mutta vasta jonkun aikaa orkan oman tekniikan (heillä oli siis oma backlineteknikko mukana) taisteltua tuon mikin kanssa, he pyysivät meiltä AT:tä lainaan.

Muutoin koko ilta menikin ihan käsikirjoituksen mukaisesti, mitä nyt lopussa vedettiin pitkäksi semmoisella puolella tunnilla…

Lauantai olikin sellainen leppoisa päivä, kun lauteilla oli vaan toi houseband ja sitten illalla semmoinen 2xWL + 2x D.I. tarvitseva bändi, jolle riitti sidefillit + 2 kulmaa. Pääsin purkamaan paljolti monitorilandiaa pois jo ton vedon aikana, kun olin kuitenkin ottamassa ton SD9:n mukaan seuraavan päivän keikalle itselleni.

Samoin siinä viimeisen vedon aikana kirjoitin seuraavana, ja tapahtuman viimeisenä, päivänä etupäätä tekemään tulevalle hahmolle nuotit miten lavapätsi oli tehty, mitä monitoreihin oli housebandille mennyt jne. (viimeisenä päivänä oli siis pelkästään puhetta ja houseband ja niinpä oltiin sovittu, että sen voisi hoitaa kaiken etupäästä).

Kun lopulta oli pakattuna autoon kaikki ylimääräiset kulmat, joita ei enää sunnuntaina tarvita, SD9 ja kaikki muukin mitä seuraavana päivänä me tarvittiin, ja voitiin ottaa mukaan, lähdettiin nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Hullu Poro Areenaa ja Koomaa…

Kävin siis männä viikonloppina tuuraamaassa Henteä tuolla Suurlähettiläiden monitorimaailmassa. Keikat olivat niinkin vierekkäin kuin perjantaina Levin Hullu Poro Areenalla ja lauantaina Turun Koomassa…

Leville mentiin siis lentämällä, ja keikka oli tarkoitus riipaista Hullu Poro Areenan omilla kamoilla, mitä nyt joitamia mikkejä, ja langatonta kalustoa oli lentorahtina mukana.

Täytyy sanoa, ettei kyllä ahristanna yhtään, kun tiedossa oli Midaksen valmistama työkalu joka tottelee tuotenimeä XL-250.

Lähtö Hki-Vantaalta oli sitä normaalia. Fin(mitäasiakaspalveluahähtähneverhöörd)nairin lähtöselvityksestä saatiin aikaiseksi oikein kunnon avohärdelli kun ne 3 naisimmeistä ei oikein meinanneet saada selkoa mukana kulkevista kolleista, niiden määristä ja painoista. Aluksi kovasti yrittivät laskuttaa vieläkin lisää, mutta lopulta kuitenkin päätyivät siihen lopputulokseen jota kovasti yritimme selittää, että kamat oli jo etukäteen maksettuna…

Kun lopulta saatiin kamat koneeseen, niin siitä sitten turvatarkastuksen läpi terminaaliin ihmettelemään, kun kone oli sen 30min myöhässä…

Kittilään laskeuduttuamme ja kamat kyytiin kerättyämme suunnattiin kohti Leviä, jossa ensin otimme majoitushuoneet vastaan ja sen jälkeen mentiin teknikkoryhmän (mä, Timpe ja Mikki) kanssa viemään kamat tuonne Areenalle.

Meitä kuljetellut Säfööri oli sen verran mukava kaveri, että heitti meidät vielä takaisin majapaikallemme, vaikkei se niin kaukana ollutkaan…

Vietiin siis kamat huoneisiin ja samalla huomattiin Timpen kanssa, että meidän huoneessa oli oma sauna.

Siitä sitten syönnin kautta kohti Areenaa ja rakentamaan illan settiä. Tulipa tuossa ruokaillessa vastaan uusi, varsin maukas tuote. HP-kastikkeet ei oikein koskaan ole olleet se mun juttu, mutta tuolla oli semmosita Spicy WoodSmoke versiota joka kyllä tuntui toimivan, ainakin noiden ranskisten ja sen juustopurilaisen kanssa.

Areenalle saavuttuamme törmäsin heti ensialkuun Pikkuahon Panuun, joka siellä jotain firmakisaa oli valmistelemassa ja siinä nopeat kuulumiset vaihdettuamme riipaisin mukana tulleen IEM-räkin ja langattomat mikit, sekä MD-soittimen kasaan… …backlinen ja muut mikitykset olikin jo Areenan väki tehnyt valmiiksi.

Sitten kuulostelemaan noita sidefillejä, jotka kyllä tuntui melko loppuun ajetuilta. Ei oikein kartiot enää jaksaneet vissiin toistaa kunnolla ja melko diskanttivoittoista kamaa olis ollut suorana tarjolla ilman EQ:ta.

Kun kaikki oli kytkyissä ja tulilla, aloiteltiin tsekin teko, jonka aikana muutaman mikin paikkaa piti hieman hakea, kun ei oikein tahtonut muuten tulla hyvän kuuloista monitorointisoundia.

Kun tsekki oli saatu riivittyä kasaan, lähdettiin Timpen ja Mikin kanssa saunomaan ja muutenkin vain venttailemaan iltaa.

Samalla kun käytiin Timpen kanssa ottamassa kopiot biisilistoista, kuultiin että väkeäkin pitäis olla tulossa, ja tulihan sitä. Areena oli melkolailla täynnä keikan ajan ja fiilis katossa.

Itse keikka meni ilman sen kummempia kommelluksia, mitä nyt kerran piti käydä korjaamassa kitaramikkiä, kerran vaihtaa kitaran kieli ja pariin otteeseen käydä kuivaamassa lavaa, mutta ei siis mitään ihmeellistä ja yleisökin tuntui tykkäävän…

Keikan jälkeen nopsasti perus fiilistelyt bändin kanssa ja sitten purkamaan kamat pois lavalta. Taas oli nuo Areenan omat teknikot ehtineet purkaa melkein kaiken pois, joten eipä siinä muuta ollut kuin omien purkaminen…

Seuraavana aamuna oli aikainen lähtö, kun meidän piti ottaa ensin dösäkyyti Rovaniemelle, kun ei Kittilästä lähtevään koneeseen sopinut.

Kun lopulta päästiin Rovaniemelle, se sama sekoilu jota jo Hki-Vantaalla oli ollut jatkui myös täällä. Pitkällisen keskustelun ja säädön jälkeen päädyttiin ottamaan kitaran kielilaukku käsimatkatavaroihin, mutta pääasia oli että matkaan päästiin…

Helsinkiin päästyämme mentiin Mikin kanssa hakemaan bussi parkista. Tällä kertaa oltiinkin liikkeellä varsin helposti havaittavalla kulkupelillä, Dannyn käytössä olleella VanHoolilla nimittäin… …mieluummin tosin olisi jollain hieman neutraalimmalla mallilla matkannut, mutta Mikki oli ottanut tuon koeajoon…

Matka Turkuun alkoi nätissä kelissä ja hyvillä mielin ja kun oltiin pysähdytty hieman puraisemaan jotain suolaista siinä alkumatkasta, painuin itse nukkumaan loppumatkaksi.

Heräilin kun oltiin juuri saapumassa Turkuun, joten matka meni varsin mainiosti :)

Kun saavuttiin Koomaan, huomasimme harmiksemme, että tekniikkatoimittajalla oli homma melko pahasti vielä vaiheessa. Tässä vaiheessa ilmoiteltiin bändille, että voivat tulla hieman sovittua myöhemmin paikalle, koska meillä kestäisi vielä tovin saada kamat pystyyn ja tsekkikuntoon…

Olisi vaan pitänyt purkaa täysin itse omansa edellisenä iltana, sillä vaikka olin apukäsille antanut MD:n suojakotelon suoraan käteen ja käskin pitää huolen, että se menisi tuonne MD-caseen, ei se sinne sitten ollut mennyt kuitenkaan, onneksi eivät kuitenkaan olleet itse MD:tä hukanneet… …noh mutta opinpahan olemaan luottamatta keneenkään, missään tai milloinkaan…

Lopulta kun oltiin saatu kaikki valmiiksi ja tsekki tehtyä, olikin aika lähteä hotellille kirjautumaan, ja hieman rentoutumaan ennen palaamista pelipaikalle.

Keikka lähti kivasti liikkeelle ja Mikkikin veteli ihan tuhdisti, ainakin sille se tuntui siinä kaappikasan takana :)

Ainoa harmillinen häpsy joka keikan aikana tuli eteen oli se, että toinen Presonuksen etareista alkoi kiukutella… Jotain hätää sinne tuli, mikä ei kovin mieluisaa ollut, mutta maaliin päästiin kunnialla, mikä tärkeintä.

Siitä sitten kamat kasaan ja bussin kyytiin. Siinä bussia pakatessamme kuulimme melko paljon kommentteja ja kysymyksiä liittyen Dannyyn, jotka lähinnä jätimme omaan arvoonsa… …eihän meillä kuitenkaan mitään tekemistä ko. papan kanssa ollut…

Kuvia saattaa tulla, ehkä, jos jaksan niitä hieman muokata sopivamman kokoisiksi jossain välissä.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Kulttuuri (?) Goes Bar @ Hyvinkää

Kyseessä oli Hyvinkään baareissa järjestettävä “Art Goes Kapakka” tyyppinen ratkaisu, jossa meidän vastuulle jäi 4:n baarin (kaikkiaan 6:sta) äänitekniikan toteutus.

Yksi noista 4:stä oli hieman isommalla toteutuksella, ja Lefa jäikin sinne passiin koko illaksi, kun taas noi 3 muuta oli hyvinkin yksinkertaisia ja kaikki siis minun vahdittavanani.

Yhtä baaria lukuunottamatta tarjonta noissa 3:ssa mestassa oli aika “helppoa”. Oli runoa, trubaduuria jne. Sitten siinä yhdessä oli hieman jo bändiäkin yms.

Kaikessa rauhassa lähdettiin kamoja pystyttelemään ja ensin tipautettiin kamat tuonne suurimpaan paikkaa, johon Lefa menisi sitten myöhemmin kasaamaan. Tämän jälkeen käytiin ripottelemassa loput kamat noihin 3 muuhun ravintolaan, jonka jälkeen vein Lefan omalle työmaalleen.

Tämän jälkeen kävin tempaisemassa kaikkein helpoimman setin ensin pystyyn, jonka jälkeen ajoin laittamaan sitä “keskimmäistä”.

Keskimmäinen olikin siis ihan vaan aktiivipurkeilla toteutettu setti, mutta voi onnettomat varastolla touhuajat. Olivat sitten jättäneet powerconit pois matkasta, niin melko haikeaksi alkoi menemään… Samalla Käsityöläiset roudaili itseään sisälle, ja tuumasivat että eihän tänne mitään PA:ta pitänyt olla tuotu… …hämmennys oli siis jo melkoinen ja soitinkin tilaajalle, tai siis yritin, ja kerroin Käsityöläisille, että tulen kohta puoliin takaisin, toivottavasti viisaampana.

Tästä sutaisin siis pystyttämään sen 3 paikan pystyyn ja kun se oli melkein pystyssä, tilaaja soittikin ja kertoi että meidän keskimmäisessä paikassa oleva setti on “väärässä ravintolassa”… Siinä siis oli samassa ravintolassa 2 eri puolta, joista meidät oli ohjastettu ravintolatyöntekijän toimesta väärään…

Ei muuta kuin kamat siirtoon ja sen jälkeen varastolle poimimaan noita puuttuvia powerconeja. Onneksi ei varastolle ollut kuin reippaan 35 minuutin ajo.

Takaisin tullessani, juuri ennen kuin ajoin keskimmäisen ravintolan pihaan, tuli soitto jossa kysyttiin noiden virtapiuhojen perään…

Kamoihin virrat, nopea kuuntelu että kaikkialta kuuluu, pikainen tsekki ja opastus baarin “emännälle”, puhelinnumeroiden tarkistus ja seuraavaan paikkaan.

Nämä samat vaiheet toistuivat jokaisessa paikassa ja sen jälkeen alkoi sellainen sukkulointi näiden baarien välillä. Kaikkialla asiat menivät oikein mainiosti, mitä nyt Baari#1:ssä loppui ohjelma miltei tuntia aiemmin kuin oli sovittu, mikä ei kyllä minua ahristanu yhtään :)

Tämän ansiosta sainkin omat 3 baariani kasaan ja autoon pakatuiksi siten, että ehdin Lefaakin auttamaan. Saavuin tuonne Lefan baarille juuri kun bändi lopetteli soittoaan.

Siitä ripeästi kamat kasaan ja autoon, jonka jälkeen matka kohti kotia, ja Lefalla kohti varastoa alkoi.

Päästiinhän me semmoiset 3km ennen kuin poliisit pysäyttivät meidät. Oli tullut näytölle sellainen ilmoitus, että pakussa olisi katsastukset tekemättä. Hetken hansikaslokeroa tutkittuamme löysimme onneksi kuitenkin katsastusaseman kuitin, jossa oli vajaat 2 viikkoa vanha päiväys. Eli siis vaikka pakulla ei “leimaa” ollutkaan, oli se sillä 1kk:n pituisella “jatkoajalla”…

Ei ne meidän hankaukset toki poliisin kanssa siihen loppuneet… Lefa joka autoa ajoi, odotteli juuri poliisilta kirjettä jossa kerrottaisiin hänen ajo-oikeuden peruuttamisesta, ja koska poliisilla oli jotain hässäkkää heidän järjestelmien kanssa, ajo-oikeuden tarkastaminen alkoi vaikuttaa mahdottomalta.

Poliisin päätös siinä vaiheessa oli ottaa Lefalta kortti pois tien päällä, joka meinasi sitä että minun piti siirtyä kuskin penkille ja suoraan kotiin pääseminen muuttuisikin varastolla käynniksi.

Juuri kun hyppäsin autosta ulos antaakseni puhallusnäytteen ja ajokorttini tarkastettavaksi, toinen poliiseista tuli maijasta ulos ja sanoi, että kyllä kaverilla vielä ajo-oikeus toistaiseksi on voimassa (olivat saaneet järjestelmän toimimaan ilmeisesti).

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Tulisia suudelmia Vantaalla…

Tässä on taas ollu vähän kaikkea, pääasiassa sellaista mistä ei oikein ole jaksanut edes tänne raapustaa, kun ei niissä mitn ihmeellistä ole ollu. Jotain TV-tuotantohommia, truba- ja duokeikkoja, pari perusvetoa jne.

…nyt kuitenkin tuli erikoiskeikka, erikoismeiningillä… Puhelin pirahti tiistaina ja perjantaille tarjottiin semmoista peruskeikkaa. Kun perjantai oli sopivasti auki, otin ja lupauduin, jo ennen kuin tiesin mistä olisi kyse (EPIC FAIL, tiedetään!).

Illan teemana oli siis Hotelli Vantaan Tulisuudelma, ja siellä esiintyvä ihan asiallinen bändi. Ikävää tuossa siis oli se, että 1) paikka on Liekkipusu, jossa muusikkoa ja teknikkoa ei pidetä edes ihmisenä (toim. oma kokemus edellisistä kerroista, joskin tuo kokemus muuttui tällä kertaa) 2) tällaisella varoajalla, ei keikalle ollut enää tilaajallakaan antaa kuin lankku, mikit, monitorit ja kaapelit… …eli siis sillä talon omalla, aivan “ihanalla” Fohnnilla mentiin…

Onneksi lankuksi sentään valikoitui edes DM1000 sen iän ikuisen Lysin sijasta…

Toisaalta, kun on vähän kamaa, tsekin pitää olla tehtynä vasta kello 21 ja bändikin meinaa tulla paikalle joskus 19 jälkeen, riitti kun teki load-innin itse siinä 18 aikoihin.

…joskin ennen load-inniä meinasi hieman jo huoli pukata päälle. Paku jossa kamat siis olivat, oli parkissa Hki-Vantaan kentällä, kun ryhmä, jonka tarvitsemat kamat olivat myös autossa, oli palaamassa Leviltä keikalta. Eihän siinä muuten ois mitään ollu, mutta kun ystävämme Finnair oli taas vaihteeksi aika reippaasti myöhässä, ja jotain ihme säätöä oli kentällä matkatavaroidenkin kanssa…

Kaikkinensa kuitenkin ehdin Liekkipusulle just vähän jälkeen 18, joten vieläkin ehti.

Kamat sisään, ja miksuutin siihen hieman “erikoispaikkaan” (siihen tanssilattian vieressä olevaan loossiin) sillä ajatuksella, että pääsee purkamaan ja pois heti vedon jälkeen, eikä tartte odotella pilkkua.

Omat vehkeet tulille, nopia linjatsekki että kaikki toimii, ja sen jälkeen kytkeytyminen siihen talon järjestelmään. Jos olis fiksu ollu, niin olis ottanu ees pari Y-piuhaa ja erotusmuuntajaa mukaan, jolloin ois voinu kytkeytyä suoraan prossuun, mutta kun ei… Nyt mentiin siis DJ-mikserin läpi…

Ensin semmoinen perustasojen tarkastus, ettei missään klippaa (siis lähinnä ettei siinä DJ-mikserissä klippaa), sen jälkeen ääni ulos…

…tai no, ääni ja ääni… Kyllä kai tolla Fohnnilla pärjää jos ei välitä muuten, mutta kun ei siinä oikein ollunna sitä ruutiakaan ihan tarpeeksi. Tai siis suurin syy siihen oli lienee se, että alko prossujen limitterit haukkomaan kiinni tosi nopeasti, eikä tonne prossulle oikein päässyt niitä muokkaamaankaan…

Bändikin tuli paikalle, ja tsekki saatiin tehtyä, tosin ilman liidilaulajatarta, mutta kuitennii. Enemmänkin ois saanu PA:sta ääntä lähteä, mutta sillä mennään mitä annetaan.

Tässä vaiheessa kello oli jotain 20:20 ja sit päätettiin odotella sen aikaa raflan puolella, että päästäisiin bäkkärille viemään vähän kamoja.

Kun bäkkärille päästiin ja saatiin takit yms. sinne, niin sitten mentiin käymään saunassa, ja tokihan siellä oli väkeä, joka jotenkin tunnisti popparit ja sitten jutulle ei ollutkaan tulla loppua kun kuunneltiin sitä taivastelua kuinka “hienoa” tuo kiertue-elämä on… (varmaan joo, jos ei koskaan oo rundilla ollu)

Saunan jälkeen bäkkärille syömään ja odottelemaan.

Veto starttasi kello 24 ja kesti n. tunnin. Taisi olla 01:10 kun loppui. Tämän jälkeen nopsasti ilmoja kyselemään popilta ja tuntuivat olevan ihan tyytyväisiä keikkaan.

Äkkiä kamat kasaan ja ulos. Taisi mennä pakun takaovi kiinni siinä 01:55, joten aika nopia lähtö siitä sitten tuli.

Siitä pakua viemään Helsingin keskustaan, jossa toinen pop-artikkeli oli lopetellut jo soittonsa ja alkoivat pakata kamojaan sitten kun pilkku olisi tuloillaan. Itsehän suuntasin tässä välissä jo kotia kohti…

Tulisuudelmaan meneville tiedoksi, henksu on nykyään oikeasti ihan asiallista (ainakin tämänkertaisen kokemuksen mukaan), ja viekää ihmeessä myös oma PA :)
-Katti-