lauantai 18. joulukuuta 2010

Tuttu TV:stä… taas!?!

Kyseessä oli siis elämäni toinen televisioproggis. Kyseessä oli trion konsertin taltiointi, ja tällä kertaa haluttiin kaikki rännit myös erikseen talteen (itse musavelho halusi mahdollisuuden vaikuttaa vielä lopputulokseen studiollaan). Tätä varten mulle raahattiin paikalle Alesiksen HD24 tallennin, joka sinällään on ihan jees ja helppokäyttöinen, mutta kun allekirjoittaneella on semmoinen kevyt ihottuma noita Alesiksen vehkeitä kohtaan noin niin kuin yleensä…

Ensimmäisenä päivänä oli siis tuotannon kasaaminen, kaapelien veto (tällä kertaa hieman enemmän kuin edellisellä, mutta ei paha tämäkään) ja soundcheck.

Tällä kertaa oli jokin pieni firma tekemässä tuon saliäänen ja laatu häikäisi allekirjoittaneen. Oli ihan JunkButLoudin EONia PA:na ja jotain RCF:n aktiivista kulmina. B-tuotetta mikserinä ja ihanainen Samson kompurana. Onneksi itselle tuli kaikki kama suoraan splitistä eli ainoa johon tuo firma pääs vaikuttamaan oli mikit ja mikkikaapelit. Itseasiassa vielä laulumikitkin vaihtuivat SM58:sta hieman siistimmän näköisiin ja parempilaatuisiin “Pavarotti” malleihin. Kaikki näytti menevän hyvin, joten eihän siinä mitn. Alesiskin toimi kuin unelma ja näytteenottotaajuudetkin täsmäsivät hienosti kun tallennetta tarkasteltiin.

Tästä siis kohti kotia illaksi ja seuraavana päivänä olisi itse konsertti ja taltiointi.

Seuraavana päivänä paikalle, kamat tulille ja odottelemaan. Trio ja ohjaaja halusivat vielä käydä läpi pari biisiä, joten mikäs siinä…
…olipas muuten hyvä että kävivät, koska jostain syystä mukana ollut lapinrumpu alkoi kiertämään oikein mainiosti monitoreissa salin puolella. Ei muuta kuin hirmuinen älämölö com-linjoille ja saliin komentoa tiputtaa joko monitoreja tai että tekisivät nyt jotain. Tuommoinen kierto kun tuhoaa koko homman tallennuksen suhteen.

Asia saatiin haltuun ja tuotanto lähti käyntiin. Semmoista odottelua ja tasojen seuraamistahan se oli, tosin tein minä samalla myös ihan live-stereomiksin talteen, ihan vaan varulta. Samoin kuin ajoin muutamia tärkeitä kanavia erikseen ja muutamia groupattuina tuonne videoeditin 8-raiturille, ihan vaan varuiksi kun en edelleenkään luota tohon Alesikseen…

Kaikki meni kuitenkin hyvin ja saatiin jopa tallennuskin Alesikselta purettua pois toiselle kovalevylle, joten kait se sitten toimi loppuun asti sekin. Pitänee alkaa suhtautumaan varovaisen positiivisesti tulevaisuudessa, ainakin tuohon Alesiksen malliin :)

Siitä sitten autoa hangesta kaivamaan ja kohti kotia, sekä ansaittua Joululomaa.

Hyvää ja rauhallista joulua ja onnellisempaa uutta vuotta 2011 toivoo,
-Katti-

Noh huh-huh, onpahan taas ollu…

…siis kaikkea. Ei vaan oo ehtiny/jaksanu/kyenny päivittämään tätäkään blogia hetkeen.

Tässä välissä on ollut eräs pistokeikka Lapuan kirkkoon, jossa oli jonninmoinen messutapahtuma, joka oikeammin oli konsertti.

Oikein leppoisa veto, hyvä bändi ja homma toimi, joten eipä siitä sen enempää, mitä nyt meinas väsyttää aika ankarasti, kun ko. veto oli heti seuraavana päivänä ton edellisen kirjoittelun kohteen jälkeen…

Sit yks maininnan arvoinen firmakisakin tuli tuossa rykästyä. Oli siis semmoiset semi-isot kisat, ei mitkään mahdottomat mut kuitenniin. Tilan vaan oli sen verran erikoinen, että PA:ksi suunniteltu systeemi saikin toteuttaa sivufillien sijaa ja sivufilleiksi ajateltu järjestelmä ajettiin sitten lavalta soittosuuntaan ulos. Tämä vain sen takia että lava oli sillä salin pitkällä seinustalla ja soitto oli “lyhyempään” suuntaan, joka oli tosi lyhyt (luokkaa joku 10m). Noh eipä siin mitään, miksauspistekin kun oli enivei lavan vieressä ni hyvähän siit tuli.

Tossa ei kuitenkaan ollut se suurin juttu, josta halusin mainita, vaan siis näissä kisoissa oli ensin soittamassa firman oma bändi, jonka jälkeen tuli sitten ihan “oikea” bilebändi.

Toi firman oma bändi oli melkoinen viritys. 5 “liidilaulajaa” (jokaisella siis liidiosuuksia eri osissa biisejä jne,), viulu, basso, rummut ja 5 kitaraa. Kyllä, siis 5 sähkökitaraa… …jokainen voinee kuvitella sen älämölön määrän joka oli tuossa tilassa, riippumatta siitä osaisiko väki soittaa vai ei, eikä kaikki kyllä ihan huippuammattilaisia toki olleetkaan…

Noh hengissä selvittiin ja kaikilla oli hyvä mieli ja fiilis koko illan ja vielä purussakin, joten se laskutusperustekin taisi tällä(kin) kertaa löytyä.

On tossa ollu kaikkee muutakin, mutta ei niistä sen enempää, kun tarina kulkisi samaa rataa “mentiin varastolle-pakattiin-pystytettiin-tsekattiin-hotellikuoltiin-veto-purku-varastolle hyllytys”. Noissa kun ei oikeesti ollu mitään sen kummenpia kerrottavia…

Näihin fiiliksiin,
-Katti-