maanantai 29. marraskuuta 2010

Olipahan rykäsy kun ruokakin loppu…

Kyseessä oli kauden teemaan hyvin osuvat pikkujoulut. Asiakkaana semmoinen melkosittain iso rahoitusalan toimija ja paikkana Helsingissä sijaitseva Voimala.

Heti aamusta siis liikkeelle, ja Arskan soittaessa että oli lompakkonsa unohtanut kotiin, jouduin vielä pienen ekstra mutkan tekemään kuorma-autoa vuokraavan yrityksen kautta. Alunperinhän siis Arskan piti tulla kuorkilla tuonne varastolle, josta jatkettaisiin matkaa yhdessä.

Keikalle lähdettiin kahteen mieheen Arskan kanssa siten, että minä hoitelisin itselleni tuttua äänipalettia ja Arska vastaisi lavan ja bändin valaisusta. Tilavalaisuun on jostain syystä tilattu toinen firma. Mikäs siinä, onpahan pois meidän puuhista, kun kuitenkin se lavakin piti paikalle kannella…

Varastolla olikin Lefa jo valmiiksi suurimman osan kamoista katsellut siihen ovelle odottamaan, joten ei muuta kuin lifti “suoraksi” (vähän sen joutuu pystyyn jättämään tuolla uudella varastolla, mut kai se menee noinkin… …ainakin huonosti jos ei muuten) ja kamaa autoon pukkaamaan. Ohjeet olivat hyvät : “kamaa ei mee minnekään muualle enää, joten ottakaa mitä hyväksi koette, mutta muistakaa purku ja mielipaha kun yöllä tulette pois ja huomaatte että auto on puolillaan turhaa kamaa”. Noh kamaa lähti sit aika isosti, varsinkin äänipuolelle, ja kamaa ei juurikaan ollut ylimääräisenä mukana, muutamia XLR- ja pekoniletkuja tais jäädä spareksi, sekä jonkin verran shukoa, sekä pari mikkiä.

Kun oltiin saatu koko kalusto sovitettua kuorkkiin pakattiin vielä samalla seuraavan päivän setti, joka siis olisi minulle lähdössä mukaan, myös peräkärryyn rumpujen yms. sekaan. Eipähän tarvitse sitten sykkiä ihan niin kovasti aamuyöstä :)

Voimalaan saavuttiin ihan aikataulussa, ja aikaa pystytykseen oli siis hulppeat 5 tuntia ennen kuin bändi tulisi paikalle.

Kamat siis sisälle ja ensiksi lava pystyyn. Tällä kertaa joutui tuomaan PA:n luonnottoman kauas lavan etulaidasta, kun tuolla Voimalassa on niitä pystytolppia sillä tavalla “riittävästi”. Oli siis pakko stäkätä PA siten, että sen yläpäät kuuluisivat myös muualle kuin siihen lavan edessä olevaan “ränniin”. Ei sinällään, hyvinhän se futaskin kun viiveet sai paikoilleen.

PA:n lisäksi tuli rakenneltua pari vielä erillistä viivelinjaa, joihin ajettiin pelkästään DJ:n musaa, juontoa ja puheita. Bändi siis tuli ihan vaan PA:sta.
Viivelinjojen suurin tavoite oli siis levittää nimenomaan puheet sillä lailla, että kaikkialle kuuluisi ja missään ei olisi liian kovalla. Tästä syystä myös DJ-kama ajettiin sinne, kun se oli lähinnä “taustamusaa”.
Tässä onnistuttiinkin, vaikka töitä noi viiveet meinaskin tuottaa pystytyksen hetkellä kun piti niitä hieman säädellä ja edestakaisin liikuttaa että sekä tilavalaisijat, että catering olisivat tyytyväisiä.

Tilavalaistuksesta ja videoista vastasi siis Partisen Petteri ryhmineen, ja mukavahan tuo oli vanhoja tuttuja taas nähdä, pitkästä aikaa…

Kerrankin sai siis rakentaa sellaisella “sopivalla” tahdilla, ettei tarvinnut hirmuisesti sykkiä ja kaikki olikin valmista sopivasti bändin tullessa paikalle.

Siitä sitten bändin tsekki pois alta ja lisäksi juontaja halusi testailla omaa mikkiään. Tällä kertaa sattuikin sellainen juontaja jolle kyseinen Senkun langaton oli sen verran tuttu, että sovittiin minun jättävän juontokanavan auki koko illaksi, ja hän sitten hoitelee sen kapulan muten pois päältä aina juontojen ajaksi ja takaisin niiden jälkeen. Tämä toimikin oikein mallikkaasti ja ennen kaikkea vapautti minua todella paljon, kun DJ:kin lupasi feidailla omaa juttuaan aina juontojen ajaksi automaattisesti. :) Parhautta!

Bändi soitti siis 3 settiä, joista jokainen tuli edellistä lujempaa. Ei siksi, että olisin itse halunnut välttämättä luukuttaa, mutta asiakas halusi koko ajan lisää äänenpainetta. Noh, mikäs siinä kun vielä oltiin kuitenkin ihan kohtuullisissa metelitasoissa illan lopussakin ja kaikilla oli kivaa ja soundikin osus taas kerran oikeinkin kohdilleen.

2 häpsyä noissa bändin vedoissa kävi.
Ensimmäisessä vedossa sai yksi tomimikki kokea jotain häpeää ja se vaihdettiin settien välissä, kun oli setin vika ralli menossa sen levitessä. Olipa siis kuitenkin hyvä että oli ne pari sparea mukana…
Toisen setin alkupuolella taas basarimikin ständi antoi hieman periksi ja mikki otti kiinni kalvoon. Tämän kävinkin korjaamassa hetimiten kohdilleen. Muuten vedot meni oikeinkin mallikkaasti.

…samaa ei voi tosin sanoa Cateringistä. Paikalle ei tullut läheskään kaikki ilmoittautuneet asiakkaat ja silti parikymmentä asiakasta jäi ilman ruokaa. Cateringillä siis loppui eväs kesken, mikä on minun mielestäni se maailman suurin häpsy mikä cateringille voi käydä. Tulipas laitettua nimi mieleen, että seuraavan kerran kun tulee sama firma vastaan, tietää ottaa omat eväät mukaan :)

Lavalta saatiin purkaa kaikki signaalit, kulmat, sähköt yms. heti bändin viimeisen vedon jälkeen, joka tietysti nopeutti poistumista. Siltikin oltiin varastolla vasta joskus 4:45 ja siitä sitten kamat sisälle (tällä kertaa ei hyllytetty, kun Lefa meinas hoitaa sen maanantaina :), tai niin ainakin Arska väitti).

Yhdestä asiasta on kuitenkin pakko piipittää:
Mikä ihme se on, että kuorkki pitää ajaa siihen ainoaan roudaus aukkoon, laskea sen lifti alas ja hävitä sitten jonnekin. Siinä oli yöllä semmoinen vajaa puolituntinen kun ei oikein voinut mitään tehdä kun erään toisen yrityksen kuorkki lojui siinä oven edessä lifti alhaalla ja niin tiellä, ettei mitään isoa saanut oikein sopimaan. Ei sitä autoa pakattukaan ja kuskikin oli kateissa… …hienoa! Näin juuri!
”Jos ei mulla oo kiire, niin pidän huolen ettei kukaan muukaan pääse pois.”

Lopulta siis kuitenkin varastolle päästiin ja siitä siis peräkärry kyytiin ja kohti kotia nukkumaan. Kotosalla olin aika tarkkaan 5:45 ja herätys seuraavalle keikalle olisi 9:45.

Kuviakin tuli otettua, mutta katsellaan joskos niistä olisi tänne laitettavaksi jossain välissä.
-Katti-

perjantai 12. marraskuuta 2010

Televisiota

Tuurauskeikan jälkeisenä aamuna ajelin ruhtinaallisen 40km seuraavaan mestaan, jossa oli tekemässä elämäni ensimmäistä kertaa televisiotuotanto puuhia. Minut oli siis tilattu nappaamaan nk. livemiksaus talteen, joskin tulisin tekemään sen tuotantoautossa, jolloin todellinen tilaääni ei pääsisi sotkemaan minun kuunteluani, vaikka kuuluisikin mikeissä ja tilamikeissä.

Työkaluina minulla on Yamahan 02v96 ja siihen 32 kanavaa Yamahan digidigi-etusia CAT5-kaapelin perässä. RMC tuli hoitamaan saliäänen, joten minun tehtäväkseni jäi kytkeä tuo CAT5-verkko sekä splittiviuhkat tuotantoyhtiön lavarasioista RMC:n kaukokaapeliin.

Kaikki mikkipiuhat, mikitykset jne. hoiti siis RMC, joten varsin leppoisa päivä oli tietossa… …tai niin ainakin ajattelin…

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja vedeltiin kaapelit paikoilleen jonka jälkeen lähdin konffaamaan tuota 02:sta. Hieman siinä taas joutui muistelemaan, kun on tuo valikko ja näppäinrakenne hieman erilainen kuin mihin on viimeaikoina tottunut, mutta ihan perus-jees alustan siihen sai itselleen tehtyä.

Ehkä suurin epävarmuustekijä oli tuo oma kuuntelu. Minulla oli siis Genelecin pikkupurkit “PA:na” ja sitten lisäksi omat luotto AudioTechnican luurit… …ei tuota botnea oikein saanut silleen irti kuin mihin on tottunut, jostain syystä :)

Ai niin, tässä vaiheessa lienee syytä todeta myös se, että tuo 02 ei suoraan tuo noita Yamahan digikaukoja, vaan niiden etuasteiden ohjaamiseen tarvittiin läppäriä, jolla oli oma ohjelmansa. Varmaan ihan jees silloin kun tasot on suht tasaisia, mutta kun livehommissa joskus joutuu noille gaineille tekemään nopeasti muutoksia, ei tuo ratkaisu se kaikkein nopein ainakaan ollut… …kyllä silläkin selvisi, mutta normi säädöllä (fyysinen potikka) olisi ollut tuo paljon nopeampaa ja helpompaa.

Ja niinpä tietysti. Noissa Yamahan vehkeissä siis on merkinnät “In” ja “Out”, ja tottakai itse ajattelin että “out” olisi se josta se signaali tulisi ulos. Siinä sitten hetken tapeltuamme, kun ei nuo rasiat oikein ottaneet yhteyttä, kysäisi minulta tuotantoyhtiön kaveri että kumpaan reikään olin liittimen tökännyt. Tässä vaiheessa siis kävi myös ilmi että se oli se “in” josta se kaapeli piti pöydälle vetää…
…kaikkee sitä oppii kun vanhaksi elää…

Itse tilaisuus meni sen kummemmitta ongelmitta, mielenkiinnolla odotan kun tulee tuo ohjelma ulos, että mitäköhän sitä on tullut tehtyä ja vieläkö ilkeää naamaansa näyttää kolleegojen kesken :)

Tapahtuman jälkeen minun purkuni olikin tuo CAT5-kaapeli ja lavarasiat, jonka jälkeen pääsin ajelemaan kohti kotia. Kerrankin oikeasti leppoisa keikka :)

Ja ai niin, ohjelma jota tehtiin oli ilmeisesti “Seurakunta tutuksi” –sarjan (tai jotain sinne päin) pilotti, joka tulee jossain välissä ulos tuolta SuomiTV:ltä.

Yleismakuna keikasta jäi oikein hyvä fiilis ja saattaisin vaikka uudelleenkin lähteä jos kysytään :)

Sitä odotellessa,
-Katti-

Tu(u)raamassa taas…

Onpas tuosta aikaa kun on viimeksi taas päivitellyt. Jotenkin kait ollut niin hirmuinen kiirus tahi jotain.

Tällä kertaa siis olin erään levylaulajan monitoreissa tuuraamassa. Olen ko. porukkaa tehnyt tuossa aiemminkin ja aina on hyvä fiilis jäänyt.

Kyseessä siis on 5 henkinen poppoo, jossa kaikki ovat napeissa. Ainoa harmittava juttu on se, että sparena oleva IEM-järjestelmä (jota siis myös CUEna käytetään) oli huollossa, ja näin ollen oma CUE oli siis se, että tökkäsi plugin Lysin jakkiin. Eihän siinä muuten mitään, kun oli kuitenkin omat valetut napit messissä, mutta heti jos joutui tiskistään kauemmaksi lähtemään (esim. jotain mikkiä korjaamaan) niin menetti sen vähäisenkin käsityksen mitä kuunteluissa (varsinkin sen artistin, joka yleensä on aina itsellä seurannassa silloin kun en muita kuuntele) tapahtui.

Noh, pystytyksestä selvittiin reippaasti, olihan kyseessä kuitenkin semituttu setuppi, samoin kuin tsekistä, joskaan itse artisti ei tsekkiin ehtinyt. Mikäs siinä, artistin kuuntelu riivittiin nopeasti kasaan niiden pienten toiveiden perusteella, jotka oli jääneet häiritsemään kuulemma edelliskeikalla.

Keikka meni hyvin, ilman mitään hässäkkää ja pop sekä artisti vaikuttivat varsin tyytyväisiltä.

Kamat saatiin kaukokaapelia lukuun ottamatta kasaan jo hyvissä ajoin ennen pilkkua, joka oli vielä kaiken lisäksi jo kello 2:30. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että päästiin siis suhteellisen ajoissa nukkumaan.

Siitä sitten aamulla seuraavalle keikalle päin…
-Katti-