Sunset Beach Partyjen jälkeen siis suuntailin kohti Varsinais-Suomea ja Luviaa, jossa oli tiedossa viikonmittainen päivystys. Olihan Raumalla pitsiviikkoa ja kaikenlaista muutakin.
Maanantai:
Viikko alkoi siis pakkauksella. Tai niin mä siis luulin, mutta saapuessani varastolle huomasin, että Kenttäjohtaja olikin jo pakannut kamat ja lähtenyt sutimaan… Muuten ihan kiva, mutta kaikkee sellaista pientä ja tarpeellista oli jäänyt pois ja sitä sitten arvottiin jotta miten mennään… …saunan kautta kuitenkin nukkumaan sen suurempia huolimatta…
Tiistai:
Vuorossa oli siis jokin lastenkonsertti Raumalla pitsiviikkoihin liittyen ja samalla se suuren suuri pitsimissikilpailu. Mikäs siinä, Kenttäjohtajakin saapui kuitenkin aamulla varastolle, joten puuttuvat kamat kyytiin ja kahvin kautta kohti Raumaa.
Raumalle saavuttuamme aloimmekin tyhjentää autoa ja miettimään miten suoriudutaan. Samalla tuli Rauman edustaja tuomaan meille sitä luvattu 3x32A ja viimekesäisestä sähkösekoilusta viisastuneena kysyin, että onhan nyt sitten kaikki kunnossa. Kuulemma oli, joten ei muuta kuin oma keskus kiinni ja kohta prossu tulille, että pääsee hieman päivittämään asetuksia.
Noh hyvin pian sieltä prossusta rupesikin sitten pukkaamaan sellaista sinertävää savua ja tiesin heti mistä on kyse. Onneksi en sentään ehtinyt päätteitä käynnistää, niin saatiin vielä homma toimimaan kunhan Kenttäjohtaja jätti valohommat hetkeksi silleen ja lähti uuden prossun varastolta noukkimaan.
Ennen uuden prossun tulille laittamista vaadin kaupungilta sähkömiehen toteamaan oikean jännitteen. Tällä kertaa siis syy oli heidän vuokraamassaan kaapelissa, jossa oli sujuvasti kytketty nolla ja vaihe ristiin… …mietin vaan itsekseni että mistä näitä tulee…
Hieman sykkimistähän tuo aiheutti ja meinasi päästä parku kun tuli joku iso promoottori kertomaan että on portaat väärällä puolen lavaa ja meillä teltta samoin väärällä puolella… …eipä ollut meidän moka kun ei lavaa tuotu ja sovittiinkin, että lastenkonsertti menee silleen kuin menee ja sitten sen jälkeen muutellaan, koska muuten olisi varmaan lastenkonsertti viivästynyt.
Lastenkonsertti menikin oikein kivasti ja lapset tykkäsivät.
Lastenkonsertin jälkeen puuhasteltiin sitten tuo teltta toiselle puolen lavaa (mainittakoon tässä vaiheessa, että jos oltaisiin otettu se kaukopeli mukaan, niin ei tuotakaan olis tarvinnut tehdä) ja aloitettiin iltaan suhtautuminen.
Tuli siinä jossain välissä missikisan koreografikin oman iPodinsa kanssa ja käytiin läpi koreografiat ja taustamusat. Tulipahan samalla todistettua että saa sillä iTunesilla ihan hirveätä shaibeakin aikaiseksi. Oli varmaan käytetty jotain alinta bitratea kun oli NIIN rupisen kuuloisia raitoja, että piti ihan jälkikäteen vielä kuunnella omalla musalla, että eihän PA:ssa vaan ole jotain hätää… …no ei ollut, ei…
Ohessa pari kuvaa stagesta (bändi joutui melko taakse kun missien piti olla etualalla) ja kuva meidän työpisteestä (sekä Kenttäjohtaja Lehtisestä), josta ei paljoa nähnyt…
Itse ilta meni leppoisasti, joskin Pantse Syrjä istui juurikin minun edessäni tuomaristossa enkä siis itse nähnyt juurikaan lavalle, mutta kai ne sen missin sai sitten valittua.
Illan päätti covereita soittava yhtye, joka kyllä veti sit tällä kertaa niin riman alta nuo välispiikit ettei ihan äskettäin ole tullut vastaan.
Vetojen jälkeen kamat kasaan ja soitto varastolle, että pistävät saunan tulille. Tästä sitten kohti varastoa ja saunaa…
Keskiviikko:
Keskiviikko olikin sitten hieman sateisempi ja agendana oli Lauri Tähkä Elonkerjuunsa kanssa Unajalla.
Tänne lähdettiinkin hieman isommalla kokoonpanolla. Taisi olla kaikkiaan parhaalla hetkellä tonteilla semmoiset 6 Orjatorin palkollista.
Sateinen oli aamu ja juuri Raumalle saapuessamme kun Hooverin piti käydä poimimassa Mixa, huomattiin että ensimmäinen kulkueemme auto otti ja puhalsi apua tienposkessa. Ei muuta kuin Kenttäjohtaja humppakuutiolla hakemaan Mixaa samalla kun minä ja Santtu jatkeltiin Volvolla kohti Unajaa… …ongelmanahan oli se, että kumpikaan meistä ei ollut ennen ko. paikassa käynyt, joten arvalla ajettiin, ja kerrankin osuttiin ekalla oikeaan :)
Siitä sit pukkamaan autoa tyhjäksi ja kamoja asettelemaan paikoilleen. Tällä kertaa sovittiin Mixan kanssa, että mä otan vastuun etupäästä ja hää on tuolla lavan päässä. Mikäs siinä.
Eteenpäin vedettiin 2 kaukokaapelia, toinen lämppärille, joka kytkettiin meidän pöytää, ja toinen Tähkää varten, joka tulisi sitten kytkettyä siihen heidän Si:hinsä. Lisäksi siihen kaapelikouruun tuli DMX-letku ja paluihin käytetty kaukokaapeli, johon myös huutolinjat kytkettiin…
PA:n perusohjaus tapahtui soutuvenheellä johon oli rakennettu 2 tasa-arvoista input paria mikserin taakse, niin pääsi Ketola suoraan venheeseen kiinni sellaisenaan…
Venheestä meni sitten 6 outputtia lavalle päin, joista 2 vielä jaettiin lavalla pikku BSS:illä siten, että saatiin tuonne Auralle ajeltua biamppina… 2 outputtia oli lentosubeille ja 2 outputtia monorykelmälle 21:siä, joita ajeltiin vielä ihan kardioidina.
Täytyy sanoa että kyllä tuo setti ihan kivasti soi. Mun mielestä monet nilittää ihan turhaan ton Auran PA:n laatua. Kyllä kaikki sepät jotka on sillä vedelleet sillon kun itse oon paikalla ollut ovat olleet riittävän tyytyväisiä. Toki jos valita sais vapaasti ni varmaan mäkin jotain Meyeriä mieluummin ottaisin, mut on niissä toi hintalappukin vähän eri ja kyllä tolla Aurallakin vetelee ihan hyvin, kun se on kunnolla viritetty ja kasattu…
Einari ButBut tuli tekemään tuon lämppärin keulat, joten itselle jäi vaan tarjoilijan rooli. No mikäs siinä…
Tähkän show oli varsin menevä, vaikkei meikäläinen siitä niin perustakaan, mutta esim. se flashdrop oli kyllä ihan magee.
Ketola oli oikeinkin tyytyväinen PA:han ja meininkeihin meidän osaltamme ja heti kun saatiin bändit pois lavalta alettiin purkamaan tota setuppia… Oliskohan kello ollut jotain 5 luokkaa aamulla kun päästiin unille… …täytyy sanoa, että tuo Movarin vanha Tomcatin lava on kyllä näppärä kun siinä on moottorikelkat ja kaikkee… ainoastaan PA-wingit piti rakentaa fysiikalla…
Torstai:
Torstai olikin minulla ja Kenttäjohtajalla varastopäivä. Jouduttiin siinä hieman virpomaan kamoja ees-sun-taas, kun perjantaina oli vuorossa Mustan Pitsin Yö ja useita lavoja soimassa yhtä aikaa ja sit siitä suoraan oli tarkoitus jatkaa lauantaille, jolloin olisi Karmarockissa 2 lavaa ja Stadissa 1 lava soimassa samaan aikaan… …hieman siis suunnittelua vaadittiin että mitä mihinkin pakataan ja miten kamoja jaellaan…
Noh, Volvon lifti meni kiinni siinä puolen yön aikaan, sateessa ja ukkosessa kuinkas muutenkaan, jonka jälkeen suunnattiin sitten saunaan lämmittelemään…
…kävihän tuossa semmoinen pikku aksidenttikin että tuollainen vanhaa kivipäätettä sisältävä räkki tippui ja kaatui suoraan mun jalalle, kun hieman tönäistiin vieressä ollutta läjää (juu, ei oltu vielä sidottu kaikkea tuossa välissä). Onneksi oli turvakengät niin selvisi vain haavalla sääressä ja komealla mustelmalla… ja jotta ilta olisi täydellinen tuli sitten astuttua vielä lahjakkaasti nokkospuskaan oikein kunnolla shortsit jalassa…
Perjantai:
Perjantaiaamuna suunnattiin sitten kohti Raumaa ja Mustan Pitsin Yötä. Meille oli Kenttäjohtajan kanssa osunut kohdalle se torilla oleva “pikkulava”, jolla olisi mm. tanssit illan lopuksi.
Kyseessä oli siis se samainen mobiilistage joka oli jo tiistaina tullut tutuksi ja koska meillä nyt sattui olemaan Volvossa tuota kamaa hieman enemmänkin mukana, päätettiin sitten tehdä oikein näyttävä valokattaus.
Harmittaa kun ei tullut kameraa mukaan tälle vedolle, tai siis tulihan se mut se unohtu autoon eikä sit enää ehtiny sitä hakemaan… …veti nimittäin Kenttäjohtaja melko hienoa settiä.
Päivä alkoi taas lastenkonsertilla, jonka aloitti Johanna Iivanaisen vetämä Uppo-Nalle orkesteri. Kitarassa oli Nymanin Marzi ja sanomattakin selvää, että keulilla oli oikein mukavaa vedellä.
Seuraavaksi oli Sähköankerias ja siitäkin selvittiin, joskaan toi headset ja hiljainen lähtötaso ei ole kovin miksaajaystävällinen yhdistelmä. Varsinkaan kun monitoritkin tehdään keulilta… …noh lapset tykkäs eli hyvinhän se meni.
Tän jälkeen oli pikkuinen breikki, jonka aikana päästiin asettelemaan lavalle ensimmäisen humppabändin kamat. Hyvin vetivät herrat, ja Piritta, mutta illan viimeinen orkka sitten olikin melkoinen show.
Pasi Vainionperä yhtyeineen oli siis kyseessä ja mietin että miten on niin tutun oloinen nimi porukalla, kunnes näin sällit. Nämä samat kaverithan oli heinäkuun alussa Tulenliekissä kun oltiin siellä Milanan kanssa.
Harvoin on kuulunut yleisöstä kommentteja että “voisitko soittaa lujempaa?”. Olisinhan minä voinut, mutta kun huviluvat ei siihen mahdollisuutta antaneet.
Vedon loputtua purettiin kamat ja pakattiin autot vielä osittain uusiksi, koska Kenttäjohtaja lähtisi humppiksella kohti Stadia ja minä Volvolla kohti Karmarockia, johon mulle tulisi kaveriksi Mixa ja Lamppu, sekä toiselle lavalle HYI:n kaverit.
…no, kävin minä varastolla hieman nukkumassa välissä, jonkun 2 tuntia tai jotain…
Lauantai:
Lauantaiaamuna kun piti lähteä kohti Harjavaltaa ja Karmarockia niin suorittaminen oli noussut jo aivan uudelle tasolle.
Jotenkin oli verkkaista tuo minun ja Mixan touhuaminen mutta valmiiksi saatiin, hyvissä ajoin ennen määräaikaa… …ainoa oikeasti harmittava asia oli se, että jäi tuo PA niinkin alas. Ei ihan onnistunut meillä se alkuperäinen idea laittaa noita yläpäitä (HK linear) pillet vastakkain yhteen… Olis tullu liian epävakaa läjä nääs…
Ekana bändinä oli Perttu Kurikan nimipäivä (tai jotain sen suuntaista). Kyseessä oli siis erikoisorkka, jota en tiennyt aluksi. Luulin että ovat vaan niin sekaisin/kännissä/tms, mutta sitten kävi ilmi että koko porukka on kehitysvammaisia. Sellaista peruspunkkia vetelivät ja ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa muu punk-bändi. Täytyy sanoa, että sellainen hyvä mieli tarttui kun näki sellaista lapsenkaltaista intoa tätä musajuttua kohtaan, jota niin harvoin nykyään enää muuten näkee. Parhautta!
Tekivät Ylelle dokkariakin keikasta joten vaara on että allekirjoittanutkin joutuu televisioon vilahtamaan…
Sitten loppuilta olikin sellaista normi festarimeininkiä, mitä nyt hieman erään artistin loppu oli rajumman oloinen, johon liittyi mm. rumpujen kaataminen, peltien päällä hyppiminen, mikkien heittely jne. …myös Lapkon keikkaan kuului yllätys. Kesken keikan tuli kaveri puku päällä sahaamaan sellaisen MDF-levyn moottorisahalla kappaleiksi…
Lapkon lopeteltua laitettiin meidän lava nippuun ja melkein ehdittiin saada kaikki valmiiksi ennen kuin 1-lava lopetti. Siitä sitten auttamaan Jonea, Tuomasta, Jaskaa ja Mäksää sinne purkuun.
Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes 6kg jauhesammutin päätti purkautua tuonne Volvon tavaratilaan ja suoraan päin näköä (oli vissiin sokka hävinnyt tai jotain)… …melko karvaan makuista evästä sanon mä… Harmi ettei ollut kameraa käsillä, koska se oli kuin suuremmankin savukoneen jäljiltä, mutta ohessa Santerin ottama kuva varastolla, kun pojat purki kamoja pois maanantaina.
Muutoin selvittiin tästäkin viikosta siis hengissä ja kotona Jokelassa olin joskus 14 aikoihin sunnuntaina, kun olin ensin käynyt hieman nukkumassa varastolla…
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…
-Katti-
