Tuttu TV:stä… taas!?!

Kyseessä oli siis elämäni toinen televisioproggis. Kyseessä oli trion konsertin taltiointi, ja tällä kertaa haluttiin kaikki rännit myös erikseen talteen (itse musavelho halusi mahdollisuuden vaikuttaa vielä lopputulokseen studiollaan). Tätä varten mulle raahattiin paikalle Alesiksen HD24 tallennin, joka sinällään on ihan jees ja helppokäyttöinen, mutta kun allekirjoittaneella on semmoinen kevyt ihottuma noita Alesiksen vehkeitä kohtaan noin niin kuin yleensä…

Ensimmäisenä päivänä oli siis tuotannon kasaaminen, kaapelien veto (tällä kertaa hieman enemmän kuin edellisellä, mutta ei paha tämäkään) ja soundcheck.

Tällä kertaa oli jokin pieni firma tekemässä tuon saliäänen ja laatu häikäisi allekirjoittaneen. Oli ihan JunkButLoudin EONia PA:na ja jotain RCF:n aktiivista kulmina. B-tuotetta mikserinä ja ihanainen Samson kompurana. Onneksi itselle tuli kaikki kama suoraan splitistä eli ainoa johon tuo firma pääs vaikuttamaan oli mikit ja mikkikaapelit. Itseasiassa vielä laulumikitkin vaihtuivat SM58:sta hieman siistimmän näköisiin ja parempilaatuisiin “Pavarotti” malleihin. Kaikki näytti menevän hyvin, joten eihän siinä mitn. Alesiskin toimi kuin unelma ja näytteenottotaajuudetkin täsmäsivät hienosti kun tallennetta tarkasteltiin.

Tästä siis kohti kotia illaksi ja seuraavana päivänä olisi itse konsertti ja taltiointi.

Seuraavana päivänä paikalle, kamat tulille ja odottelemaan. Trio ja ohjaaja halusivat vielä käydä läpi pari biisiä, joten mikäs siinä…
…olipas muuten hyvä että kävivät, koska jostain syystä mukana ollut lapinrumpu alkoi kiertämään oikein mainiosti monitoreissa salin puolella. Ei muuta kuin hirmuinen älämölö com-linjoille ja saliin komentoa tiputtaa joko monitoreja tai että tekisivät nyt jotain. Tuommoinen kierto kun tuhoaa koko homman tallennuksen suhteen.

Asia saatiin haltuun ja tuotanto lähti käyntiin. Semmoista odottelua ja tasojen seuraamistahan se oli, tosin tein minä samalla myös ihan live-stereomiksin talteen, ihan vaan varulta. Samoin kuin ajoin muutamia tärkeitä kanavia erikseen ja muutamia groupattuina tuonne videoeditin 8-raiturille, ihan vaan varuiksi kun en edelleenkään luota tohon Alesikseen…

Kaikki meni kuitenkin hyvin ja saatiin jopa tallennuskin Alesikselta purettua pois toiselle kovalevylle, joten kait se sitten toimi loppuun asti sekin. Pitänee alkaa suhtautumaan varovaisen positiivisesti tulevaisuudessa, ainakin tuohon Alesiksen malliin :)

Siitä sitten autoa hangesta kaivamaan ja kohti kotia, sekä ansaittua Joululomaa.

Hyvää ja rauhallista joulua ja onnellisempaa uutta vuotta 2011 toivoo,
-Katti-

Noh huh-huh, onpahan taas ollu…

…siis kaikkea. Ei vaan oo ehtiny/jaksanu/kyenny päivittämään tätäkään blogia hetkeen.

Tässä välissä on ollut eräs pistokeikka Lapuan kirkkoon, jossa oli jonninmoinen messutapahtuma, joka oikeammin oli konsertti.

Oikein leppoisa veto, hyvä bändi ja homma toimi, joten eipä siitä sen enempää, mitä nyt meinas väsyttää aika ankarasti, kun ko. veto oli heti seuraavana päivänä ton edellisen kirjoittelun kohteen jälkeen…

Sit yks maininnan arvoinen firmakisakin tuli tuossa rykästyä. Oli siis semmoiset semi-isot kisat, ei mitkään mahdottomat mut kuitenniin. Tilan vaan oli sen verran erikoinen, että PA:ksi suunniteltu systeemi saikin toteuttaa sivufillien sijaa ja sivufilleiksi ajateltu järjestelmä ajettiin sitten lavalta soittosuuntaan ulos. Tämä vain sen takia että lava oli sillä salin pitkällä seinustalla ja soitto oli “lyhyempään” suuntaan, joka oli tosi lyhyt (luokkaa joku 10m). Noh eipä siin mitään, miksauspistekin kun oli enivei lavan vieressä ni hyvähän siit tuli.

Tossa ei kuitenkaan ollut se suurin juttu, josta halusin mainita, vaan siis näissä kisoissa oli ensin soittamassa firman oma bändi, jonka jälkeen tuli sitten ihan “oikea” bilebändi.

Toi firman oma bändi oli melkoinen viritys. 5 “liidilaulajaa” (jokaisella siis liidiosuuksia eri osissa biisejä jne,), viulu, basso, rummut ja 5 kitaraa. Kyllä, siis 5 sähkökitaraa… …jokainen voinee kuvitella sen älämölön määrän joka oli tuossa tilassa, riippumatta siitä osaisiko väki soittaa vai ei, eikä kaikki kyllä ihan huippuammattilaisia toki olleetkaan…

Noh hengissä selvittiin ja kaikilla oli hyvä mieli ja fiilis koko illan ja vielä purussakin, joten se laskutusperustekin taisi tällä(kin) kertaa löytyä.

On tossa ollu kaikkee muutakin, mutta ei niistä sen enempää, kun tarina kulkisi samaa rataa “mentiin varastolle-pakattiin-pystytettiin-tsekattiin-hotellikuoltiin-veto-purku-varastolle hyllytys”. Noissa kun ei oikeesti ollu mitään sen kummenpia kerrottavia…

Näihin fiiliksiin,
-Katti-

Olipahan rykäsy kun ruokakin loppu…

Kyseessä oli kauden teemaan hyvin osuvat pikkujoulut. Asiakkaana semmoinen melkosittain iso rahoitusalan toimija ja paikkana Helsingissä sijaitseva Voimala.

Heti aamusta siis liikkeelle, ja Arskan soittaessa että oli lompakkonsa unohtanut kotiin, jouduin vielä pienen ekstra mutkan tekemään kuorma-autoa vuokraavan yrityksen kautta. Alunperinhän siis Arskan piti tulla kuorkilla tuonne varastolle, josta jatkettaisiin matkaa yhdessä.

Keikalle lähdettiin kahteen mieheen Arskan kanssa siten, että minä hoitelisin itselleni tuttua äänipalettia ja Arska vastaisi lavan ja bändin valaisusta. Tilavalaisuun on jostain syystä tilattu toinen firma. Mikäs siinä, onpahan pois meidän puuhista, kun kuitenkin se lavakin piti paikalle kannella…

Varastolla olikin Lefa jo valmiiksi suurimman osan kamoista katsellut siihen ovelle odottamaan, joten ei muuta kuin lifti “suoraksi” (vähän sen joutuu pystyyn jättämään tuolla uudella varastolla, mut kai se menee noinkin… …ainakin huonosti jos ei muuten) ja kamaa autoon pukkaamaan. Ohjeet olivat hyvät : “kamaa ei mee minnekään muualle enää, joten ottakaa mitä hyväksi koette, mutta muistakaa purku ja mielipaha kun yöllä tulette pois ja huomaatte että auto on puolillaan turhaa kamaa”. Noh kamaa lähti sit aika isosti, varsinkin äänipuolelle, ja kamaa ei juurikaan ollut ylimääräisenä mukana, muutamia XLR- ja pekoniletkuja tais jäädä spareksi, sekä jonkin verran shukoa, sekä pari mikkiä.

Kun oltiin saatu koko kalusto sovitettua kuorkkiin pakattiin vielä samalla seuraavan päivän setti, joka siis olisi minulle lähdössä mukaan, myös peräkärryyn rumpujen yms. sekaan. Eipähän tarvitse sitten sykkiä ihan niin kovasti aamuyöstä :)

Voimalaan saavuttiin ihan aikataulussa, ja aikaa pystytykseen oli siis hulppeat 5 tuntia ennen kuin bändi tulisi paikalle.

Kamat siis sisälle ja ensiksi lava pystyyn. Tällä kertaa joutui tuomaan PA:n luonnottoman kauas lavan etulaidasta, kun tuolla Voimalassa on niitä pystytolppia sillä tavalla “riittävästi”. Oli siis pakko stäkätä PA siten, että sen yläpäät kuuluisivat myös muualle kuin siihen lavan edessä olevaan “ränniin”. Ei sinällään, hyvinhän se futaskin kun viiveet sai paikoilleen.

PA:n lisäksi tuli rakenneltua pari vielä erillistä viivelinjaa, joihin ajettiin pelkästään DJ:n musaa, juontoa ja puheita. Bändi siis tuli ihan vaan PA:sta.
Viivelinjojen suurin tavoite oli siis levittää nimenomaan puheet sillä lailla, että kaikkialle kuuluisi ja missään ei olisi liian kovalla. Tästä syystä myös DJ-kama ajettiin sinne, kun se oli lähinnä “taustamusaa”.
Tässä onnistuttiinkin, vaikka töitä noi viiveet meinaskin tuottaa pystytyksen hetkellä kun piti niitä hieman säädellä ja edestakaisin liikuttaa että sekä tilavalaisijat, että catering olisivat tyytyväisiä.

Tilavalaistuksesta ja videoista vastasi siis Partisen Petteri ryhmineen, ja mukavahan tuo oli vanhoja tuttuja taas nähdä, pitkästä aikaa…

Kerrankin sai siis rakentaa sellaisella “sopivalla” tahdilla, ettei tarvinnut hirmuisesti sykkiä ja kaikki olikin valmista sopivasti bändin tullessa paikalle.

Siitä sitten bändin tsekki pois alta ja lisäksi juontaja halusi testailla omaa mikkiään. Tällä kertaa sattuikin sellainen juontaja jolle kyseinen Senkun langaton oli sen verran tuttu, että sovittiin minun jättävän juontokanavan auki koko illaksi, ja hän sitten hoitelee sen kapulan muten pois päältä aina juontojen ajaksi ja takaisin niiden jälkeen. Tämä toimikin oikein mallikkaasti ja ennen kaikkea vapautti minua todella paljon, kun DJ:kin lupasi feidailla omaa juttuaan aina juontojen ajaksi automaattisesti. :) Parhautta!

Bändi soitti siis 3 settiä, joista jokainen tuli edellistä lujempaa. Ei siksi, että olisin itse halunnut välttämättä luukuttaa, mutta asiakas halusi koko ajan lisää äänenpainetta. Noh, mikäs siinä kun vielä oltiin kuitenkin ihan kohtuullisissa metelitasoissa illan lopussakin ja kaikilla oli kivaa ja soundikin osus taas kerran oikeinkin kohdilleen.

2 häpsyä noissa bändin vedoissa kävi.
Ensimmäisessä vedossa sai yksi tomimikki kokea jotain häpeää ja se vaihdettiin settien välissä, kun oli setin vika ralli menossa sen levitessä. Olipa siis kuitenkin hyvä että oli ne pari sparea mukana…
Toisen setin alkupuolella taas basarimikin ständi antoi hieman periksi ja mikki otti kiinni kalvoon. Tämän kävinkin korjaamassa hetimiten kohdilleen. Muuten vedot meni oikeinkin mallikkaasti.

…samaa ei voi tosin sanoa Cateringistä. Paikalle ei tullut läheskään kaikki ilmoittautuneet asiakkaat ja silti parikymmentä asiakasta jäi ilman ruokaa. Cateringillä siis loppui eväs kesken, mikä on minun mielestäni se maailman suurin häpsy mikä cateringille voi käydä. Tulipas laitettua nimi mieleen, että seuraavan kerran kun tulee sama firma vastaan, tietää ottaa omat eväät mukaan :)

Lavalta saatiin purkaa kaikki signaalit, kulmat, sähköt yms. heti bändin viimeisen vedon jälkeen, joka tietysti nopeutti poistumista. Siltikin oltiin varastolla vasta joskus 4:45 ja siitä sitten kamat sisälle (tällä kertaa ei hyllytetty, kun Lefa meinas hoitaa sen maanantaina :), tai niin ainakin Arska väitti).

Yhdestä asiasta on kuitenkin pakko piipittää:
Mikä ihme se on, että kuorkki pitää ajaa siihen ainoaan roudaus aukkoon, laskea sen lifti alas ja hävitä sitten jonnekin. Siinä oli yöllä semmoinen vajaa puolituntinen kun ei oikein voinut mitään tehdä kun erään toisen yrityksen kuorkki lojui siinä oven edessä lifti alhaalla ja niin tiellä, ettei mitään isoa saanut oikein sopimaan. Ei sitä autoa pakattukaan ja kuskikin oli kateissa… …hienoa! Näin juuri!
”Jos ei mulla oo kiire, niin pidän huolen ettei kukaan muukaan pääse pois.”

Lopulta siis kuitenkin varastolle päästiin ja siitä siis peräkärry kyytiin ja kohti kotia nukkumaan. Kotosalla olin aika tarkkaan 5:45 ja herätys seuraavalle keikalle olisi 9:45.

Kuviakin tuli otettua, mutta katsellaan joskos niistä olisi tänne laitettavaksi jossain välissä.
-Katti-

Televisiota

Tuurauskeikan jälkeisenä aamuna ajelin ruhtinaallisen 40km seuraavaan mestaan, jossa oli tekemässä elämäni ensimmäistä kertaa televisiotuotanto puuhia. Minut oli siis tilattu nappaamaan nk. livemiksaus talteen, joskin tulisin tekemään sen tuotantoautossa, jolloin todellinen tilaääni ei pääsisi sotkemaan minun kuunteluani, vaikka kuuluisikin mikeissä ja tilamikeissä.

Työkaluina minulla on Yamahan 02v96 ja siihen 32 kanavaa Yamahan digidigi-etusia CAT5-kaapelin perässä. RMC tuli hoitamaan saliäänen, joten minun tehtäväkseni jäi kytkeä tuo CAT5-verkko sekä splittiviuhkat tuotantoyhtiön lavarasioista RMC:n kaukokaapeliin.

Kaikki mikkipiuhat, mikitykset jne. hoiti siis RMC, joten varsin leppoisa päivä oli tietossa… …tai niin ainakin ajattelin…

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja vedeltiin kaapelit paikoilleen jonka jälkeen lähdin konffaamaan tuota 02:sta. Hieman siinä taas joutui muistelemaan, kun on tuo valikko ja näppäinrakenne hieman erilainen kuin mihin on viimeaikoina tottunut, mutta ihan perus-jees alustan siihen sai itselleen tehtyä.

Ehkä suurin epävarmuustekijä oli tuo oma kuuntelu. Minulla oli siis Genelecin pikkupurkit “PA:na” ja sitten lisäksi omat luotto AudioTechnican luurit… …ei tuota botnea oikein saanut silleen irti kuin mihin on tottunut, jostain syystä :)

Ai niin, tässä vaiheessa lienee syytä todeta myös se, että tuo 02 ei suoraan tuo noita Yamahan digikaukoja, vaan niiden etuasteiden ohjaamiseen tarvittiin läppäriä, jolla oli oma ohjelmansa. Varmaan ihan jees silloin kun tasot on suht tasaisia, mutta kun livehommissa joskus joutuu noille gaineille tekemään nopeasti muutoksia, ei tuo ratkaisu se kaikkein nopein ainakaan ollut… …kyllä silläkin selvisi, mutta normi säädöllä (fyysinen potikka) olisi ollut tuo paljon nopeampaa ja helpompaa.

Ja niinpä tietysti. Noissa Yamahan vehkeissä siis on merkinnät “In” ja “Out”, ja tottakai itse ajattelin että “out” olisi se josta se signaali tulisi ulos. Siinä sitten hetken tapeltuamme, kun ei nuo rasiat oikein ottaneet yhteyttä, kysäisi minulta tuotantoyhtiön kaveri että kumpaan reikään olin liittimen tökännyt. Tässä vaiheessa siis kävi myös ilmi että se oli se “in” josta se kaapeli piti pöydälle vetää…
…kaikkee sitä oppii kun vanhaksi elää…

Itse tilaisuus meni sen kummemmitta ongelmitta, mielenkiinnolla odotan kun tulee tuo ohjelma ulos, että mitäköhän sitä on tullut tehtyä ja vieläkö ilkeää naamaansa näyttää kolleegojen kesken :)

Tapahtuman jälkeen minun purkuni olikin tuo CAT5-kaapeli ja lavarasiat, jonka jälkeen pääsin ajelemaan kohti kotia. Kerrankin oikeasti leppoisa keikka :)

Ja ai niin, ohjelma jota tehtiin oli ilmeisesti “Seurakunta tutuksi” –sarjan (tai jotain sinne päin) pilotti, joka tulee jossain välissä ulos tuolta SuomiTV:ltä.

Yleismakuna keikasta jäi oikein hyvä fiilis ja saattaisin vaikka uudelleenkin lähteä jos kysytään :)

Sitä odotellessa,
-Katti-

Tu(u)raamassa taas…

Onpas tuosta aikaa kun on viimeksi taas päivitellyt. Jotenkin kait ollut niin hirmuinen kiirus tahi jotain.

Tällä kertaa siis olin erään levylaulajan monitoreissa tuuraamassa. Olen ko. porukkaa tehnyt tuossa aiemminkin ja aina on hyvä fiilis jäänyt.

Kyseessä siis on 5 henkinen poppoo, jossa kaikki ovat napeissa. Ainoa harmittava juttu on se, että sparena oleva IEM-järjestelmä (jota siis myös CUEna käytetään) oli huollossa, ja näin ollen oma CUE oli siis se, että tökkäsi plugin Lysin jakkiin. Eihän siinä muuten mitään, kun oli kuitenkin omat valetut napit messissä, mutta heti jos joutui tiskistään kauemmaksi lähtemään (esim. jotain mikkiä korjaamaan) niin menetti sen vähäisenkin käsityksen mitä kuunteluissa (varsinkin sen artistin, joka yleensä on aina itsellä seurannassa silloin kun en muita kuuntele) tapahtui.

Noh, pystytyksestä selvittiin reippaasti, olihan kyseessä kuitenkin semituttu setuppi, samoin kuin tsekistä, joskaan itse artisti ei tsekkiin ehtinyt. Mikäs siinä, artistin kuuntelu riivittiin nopeasti kasaan niiden pienten toiveiden perusteella, jotka oli jääneet häiritsemään kuulemma edelliskeikalla.

Keikka meni hyvin, ilman mitään hässäkkää ja pop sekä artisti vaikuttivat varsin tyytyväisiltä.

Kamat saatiin kaukokaapelia lukuun ottamatta kasaan jo hyvissä ajoin ennen pilkkua, joka oli vielä kaiken lisäksi jo kello 2:30. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että päästiin siis suhteellisen ajoissa nukkumaan.

Siitä sitten aamulla seuraavalle keikalle päin…
-Katti-

Hymyillen kylmässä, vai miten se meni?

Kyseessä oli tuommoiset hyvin pienen kokoluokan kisat Hartolassa. Lavaksi piti tulla rekan lava ja esiintymässä piti olla 2 bändiä ja 1 truba. Helppoa siis, eikö?

Lähdettiin Lefan kanssa liukumaan kohti Hartolaa siinä puolen päivän aikaa, koska lavan piti olla siellä odottelemassa kello 14. Siinä kauniissa vesisateisessa kelissä ajaessamme tuumasin Lefalle, että saattaa tulla melko viileä ilta, jos tuo keli samanlaisena meinaa pysyä.

Hartolaan saavuttiin hieman ennen kello 14 ja siitä TomTomin suosiollisella avustuksella otettiin ja eksyttiin väärään paikkaan. Taas kerran joutui alentumaan tarttumaan tuohon puhelimeen ja kysymään notta minne pitäis ajella. Ei se TomTom kauas vieny, semmoiset 500m sivuun…

Noh, paikalle siis saavuttiin silleen ihan aikataulussa, mutta ei me mitään lavaa missään kyllä nähty. Yksinäinen huvilateltta oli kovin ryvettyneen näköisen nurmikentän keskellä josta saattoi päätellä että siinä se meidän FOH varmaan sit on.

Asiaa tiedusteltuamme kuulimme, että lava tuleekin vasta kello 15 aikoihin, mutta voisimme toki tulla sisälle juomaan hieman kahvia ja nauttimaan uunituoreesta pullasta. Ihan kiva sinällään, mutta kun ne aikataulut…

Toinen hasardin paikka oli ilmassa kun sen “pääesiintyjän” väki halusi välttämättä tehdä monitorit myös sille toiselle bändille ja truballe, ja näin minä menin siis eteen ilman mitään käsitystä millaista ryhmää siellä lavalla oli vastuussa asioista.

Lopulta kun lava sitten saapui paikalle, saatiin kamat silleen kivasti kasaan ja päästiin kokeilemaan äänenpaineita, tuli muuan herrasmies ilmoittamaan että “kyllähän se saa kovaakin tulla, kun on nuorten musaa, mutta sanoista olisi kiva saada selvä” (niin, siis tässä vaiheessa ei vielä laulaja laulanut juurikaan, vaan testailivat monitoreja hänen osaltaan kohdilleen ja mulla oli kanava mutella). Peukkua pystyyn ja hymyä huulille ja pappakin oli oikein iloinen :)

Kun tämä “pääesiintyjä” oli saatu pois päiväjärjestyksestä oli sen truban ja sen jälkeen toisen bändin vuoro. Sinällään minulla ei ollut mitään hätää keulilla, olihan kyseessä kuitenkin sama rumpusetti ja niin pois päin, mutta melkoista säätöä oli tuolla lavan päässä. Päätin siis mennä auttamaan ja niinhän siellä oli melkoista sirkkeliä ilmassa. Muutama pikainen pikkukorjaus ja homma kasaan, mutta syömään en siis ehtinyt, tällä(kään) kertaa kaikkien näiden säätöjen takia/jälkeen…

Lefa siinä kävi sitten minulle hakemassa ruokaa samalla, kun truba soitteli lavalla (siihen kun ei kovin kummoista valoshowta tarvinnut rakentaa).

Bändeistä ei kovin vahvoja muistoja ole, mutta kyllä ne kai sit toimi, ei ainakaan mitään kovin negatiivistakaan mieleen jäänyt. Mua vaan paleli niin mahdottomasti, että ei oikein muuta muista, mutta sen tiedän että palautetta tuli hyvästä soundista ja valoshowsta, eli kait se sitten taas se laskutusperuste meidän ryhmälle löytyi :)

Positiivinen asia oli se, että tapahtuman oli ilmoitettu kestävän puolille öin, mutta se loppuikin jo kello 22. Kerrankin näin päin!

Siitä ripeästi kamat kasaan ja kohti kotia, jossa olinkin nukkumassa jo hieman 01 jälkeen. Parhautta!

Kuvia tulee, jahka jaksan/ehdin/viitsin ne tuolta kameralta purkaa, tai sitten jää laittamatta taas kokonaan, kuten niin monesti ennenkin. Olen itse asiassa miettinyt, että pitäisiköhän tehdä sellainen kollaasi johonkin blogiin noista julkaisemattomista kuvista?

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja toivoa että tän vuoden ulkoilmavedot olis sitten olleet siinä.
-Katti-

Orjia oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki…

Sunset Beach Partyjen jälkeen siis suuntailin kohti Varsinais-Suomea ja Luviaa, jossa oli tiedossa viikonmittainen päivystys. Olihan Raumalla pitsiviikkoa ja kaikenlaista muutakin.

Maanantai:
Viikko alkoi siis pakkauksella. Tai niin mä siis luulin, mutta saapuessani varastolle huomasin, että Kenttäjohtaja olikin jo pakannut kamat ja lähtenyt sutimaan… Muuten ihan kiva, mutta kaikkee sellaista pientä ja tarpeellista oli jäänyt pois ja sitä sitten arvottiin jotta miten mennään… …saunan kautta kuitenkin nukkumaan sen suurempia huolimatta…

Tiistai:
Vuorossa oli siis jokin lastenkonsertti Raumalla pitsiviikkoihin liittyen ja samalla se suuren suuri pitsimissikilpailu. Mikäs siinä, Kenttäjohtajakin saapui kuitenkin aamulla varastolle, joten puuttuvat kamat kyytiin ja kahvin kautta kohti Raumaa.

Raumalle saavuttuamme aloimmekin tyhjentää autoa ja miettimään miten suoriudutaan. Samalla tuli Rauman edustaja tuomaan meille sitä luvattu 3x32A ja viimekesäisestä sähkösekoilusta viisastuneena kysyin, että onhan nyt sitten kaikki kunnossa. Kuulemma oli, joten ei muuta kuin oma keskus kiinni ja kohta prossu tulille, että pääsee hieman päivittämään asetuksia.

Noh hyvin pian sieltä prossusta rupesikin sitten pukkaamaan sellaista sinertävää savua ja tiesin heti mistä on kyse. Onneksi en sentään ehtinyt päätteitä käynnistää, niin saatiin vielä homma toimimaan kunhan Kenttäjohtaja jätti valohommat hetkeksi silleen ja lähti uuden prossun varastolta noukkimaan.

Ennen uuden prossun tulille laittamista vaadin kaupungilta sähkömiehen toteamaan oikean jännitteen. Tällä kertaa siis syy oli heidän vuokraamassaan kaapelissa, jossa oli sujuvasti kytketty nolla ja vaihe ristiin… …mietin vaan itsekseni että mistä näitä tulee…

Hieman sykkimistähän tuo aiheutti ja meinasi päästä parku kun tuli joku iso promoottori kertomaan että on portaat väärällä puolen lavaa ja meillä teltta samoin väärällä puolella… …eipä ollut meidän moka kun ei lavaa tuotu ja sovittiinkin, että lastenkonsertti menee silleen kuin menee ja sitten sen jälkeen muutellaan, koska muuten olisi varmaan lastenkonsertti viivästynyt.

Lastenkonsertti menikin oikein kivasti ja lapset tykkäsivät.

Lastenkonsertin jälkeen puuhasteltiin sitten tuo teltta toiselle puolen lavaa (mainittakoon tässä vaiheessa, että jos oltaisiin otettu se kaukopeli mukaan, niin ei tuotakaan olis tarvinnut tehdä) ja aloitettiin iltaan suhtautuminen.

Tuli siinä jossain välissä missikisan koreografikin oman iPodinsa kanssa ja käytiin läpi koreografiat ja taustamusat. Tulipahan samalla todistettua että saa sillä iTunesilla ihan hirveätä shaibeakin aikaiseksi. Oli varmaan käytetty jotain alinta bitratea kun oli NIIN rupisen kuuloisia raitoja, että piti ihan jälkikäteen vielä kuunnella omalla musalla, että eihän PA:ssa vaan ole jotain hätää… …no ei ollut, ei…

Ohessa pari kuvaa stagesta (bändi joutui melko taakse kun missien piti olla etualalla) ja kuva meidän työpisteestä (sekä Kenttäjohtaja Lehtisestä), josta ei paljoa nähnyt…

 

Itse ilta meni leppoisasti, joskin Pantse Syrjä istui juurikin minun edessäni tuomaristossa enkä siis itse nähnyt juurikaan lavalle, mutta kai ne sen missin sai sitten valittua.

Illan päätti covereita soittava yhtye, joka kyllä veti sit tällä kertaa niin riman alta nuo välispiikit ettei ihan äskettäin ole tullut vastaan.

Vetojen jälkeen kamat kasaan ja soitto varastolle, että pistävät saunan tulille. Tästä sitten kohti varastoa ja saunaa…

Keskiviikko:
Keskiviikko olikin sitten hieman sateisempi ja agendana oli Lauri Tähkä Elonkerjuunsa kanssa Unajalla.

Tänne lähdettiinkin hieman isommalla kokoonpanolla. Taisi olla kaikkiaan parhaalla hetkellä tonteilla semmoiset 6 Orjatorin palkollista.

Sateinen oli aamu ja juuri Raumalle saapuessamme kun Hooverin piti käydä poimimassa Mixa, huomattiin että ensimmäinen kulkueemme auto otti ja puhalsi apua tienposkessa. Ei muuta kuin Kenttäjohtaja humppakuutiolla hakemaan Mixaa samalla kun minä ja Santtu jatkeltiin Volvolla kohti Unajaa… …ongelmanahan oli se, että kumpikaan meistä ei ollut ennen ko. paikassa käynyt, joten arvalla ajettiin, ja kerrankin osuttiin ekalla oikeaan :)

Siitä sit pukkamaan autoa tyhjäksi ja kamoja asettelemaan paikoilleen. Tällä kertaa sovittiin Mixan kanssa, että mä otan vastuun etupäästä ja hää on tuolla lavan päässä. Mikäs siinä.

Eteenpäin vedettiin 2 kaukokaapelia, toinen lämppärille, joka kytkettiin meidän pöytää, ja toinen Tähkää varten, joka tulisi sitten kytkettyä siihen heidän Si:hinsä. Lisäksi siihen kaapelikouruun tuli DMX-letku ja paluihin käytetty kaukokaapeli, johon myös huutolinjat kytkettiin…

PA:n perusohjaus tapahtui soutuvenheellä johon oli rakennettu 2 tasa-arvoista input paria mikserin taakse, niin pääsi Ketola suoraan venheeseen kiinni sellaisenaan…
Venheestä meni sitten 6 outputtia lavalle päin, joista 2 vielä jaettiin lavalla pikku BSS:illä siten, että saatiin tuonne Auralle ajeltua biamppina… 2 outputtia oli lentosubeille ja 2 outputtia monorykelmälle 21:siä, joita ajeltiin vielä ihan kardioidina.

Täytyy sanoa että kyllä tuo setti ihan kivasti soi. Mun mielestä monet nilittää ihan turhaan ton Auran PA:n laatua. Kyllä kaikki sepät jotka on sillä vedelleet sillon kun itse oon paikalla ollut ovat olleet riittävän tyytyväisiä. Toki jos valita sais vapaasti ni varmaan mäkin jotain Meyeriä mieluummin ottaisin, mut on niissä toi hintalappukin vähän eri ja kyllä tolla Aurallakin vetelee ihan hyvin, kun se on kunnolla viritetty ja kasattu…

Einari ButBut tuli tekemään tuon lämppärin keulat, joten itselle jäi vaan tarjoilijan rooli. No mikäs siinä…

Tähkän show oli varsin menevä, vaikkei meikäläinen siitä niin perustakaan, mutta esim. se flashdrop oli kyllä ihan magee.

 

Ketola oli oikeinkin tyytyväinen PA:han ja meininkeihin meidän osaltamme ja heti kun saatiin bändit pois lavalta alettiin purkamaan tota setuppia… Oliskohan kello ollut jotain 5 luokkaa aamulla kun päästiin unille… …täytyy sanoa, että tuo Movarin vanha Tomcatin lava on kyllä näppärä kun siinä on moottorikelkat ja kaikkee… ainoastaan PA-wingit piti rakentaa fysiikalla…

Torstai:
Torstai olikin minulla ja Kenttäjohtajalla varastopäivä. Jouduttiin siinä hieman virpomaan kamoja ees-sun-taas, kun perjantaina oli vuorossa Mustan Pitsin Yö ja useita lavoja soimassa yhtä aikaa ja sit siitä suoraan oli tarkoitus jatkaa lauantaille, jolloin olisi Karmarockissa 2 lavaa ja Stadissa 1 lava soimassa samaan aikaan… …hieman siis suunnittelua vaadittiin että mitä mihinkin pakataan ja miten kamoja jaellaan…

Noh, Volvon lifti meni kiinni siinä puolen yön aikaan, sateessa ja ukkosessa kuinkas muutenkaan, jonka jälkeen suunnattiin sitten saunaan lämmittelemään…
…kävihän tuossa semmoinen pikku aksidenttikin että tuollainen vanhaa kivipäätettä sisältävä räkki tippui ja kaatui suoraan mun jalalle, kun hieman tönäistiin vieressä ollutta läjää (juu, ei oltu vielä sidottu kaikkea tuossa välissä). Onneksi oli turvakengät niin selvisi vain haavalla sääressä ja komealla mustelmalla… ja jotta ilta olisi täydellinen tuli sitten astuttua vielä lahjakkaasti nokkospuskaan oikein kunnolla shortsit jalassa…

Perjantai:
Perjantaiaamuna suunnattiin sitten kohti Raumaa ja Mustan Pitsin Yötä. Meille oli Kenttäjohtajan kanssa osunut kohdalle se torilla oleva “pikkulava”, jolla olisi mm. tanssit illan lopuksi.

Kyseessä oli siis se samainen mobiilistage joka oli jo tiistaina tullut tutuksi ja koska meillä nyt sattui olemaan Volvossa tuota kamaa hieman enemmänkin mukana, päätettiin sitten tehdä oikein näyttävä valokattaus.
Harmittaa kun ei tullut kameraa mukaan tälle vedolle, tai siis tulihan se mut se unohtu autoon eikä sit enää ehtiny sitä hakemaan… …veti nimittäin Kenttäjohtaja melko hienoa settiä.

Päivä alkoi taas lastenkonsertilla, jonka aloitti Johanna Iivanaisen vetämä Uppo-Nalle orkesteri. Kitarassa oli Nymanin Marzi ja sanomattakin selvää, että keulilla oli oikein mukavaa vedellä.

Seuraavaksi oli Sähköankerias ja siitäkin selvittiin, joskaan toi headset ja hiljainen lähtötaso ei ole kovin miksaajaystävällinen yhdistelmä. Varsinkaan kun monitoritkin tehdään keulilta… …noh lapset tykkäs eli hyvinhän se meni.

Tän jälkeen oli pikkuinen breikki, jonka aikana päästiin asettelemaan lavalle ensimmäisen humppabändin kamat. Hyvin vetivät herrat, ja Piritta, mutta illan viimeinen orkka sitten olikin melkoinen show.

Pasi Vainionperä yhtyeineen oli siis kyseessä ja mietin että miten on niin tutun oloinen nimi porukalla, kunnes näin sällit. Nämä samat kaverithan oli heinäkuun alussa Tulenliekissä kun oltiin siellä Milanan kanssa.

Harvoin on kuulunut yleisöstä kommentteja että “voisitko soittaa lujempaa?”. Olisinhan minä voinut, mutta kun huviluvat ei siihen mahdollisuutta antaneet.

Vedon loputtua purettiin kamat ja pakattiin autot vielä osittain uusiksi, koska Kenttäjohtaja lähtisi humppiksella kohti Stadia ja minä Volvolla kohti Karmarockia, johon mulle tulisi kaveriksi Mixa ja Lamppu, sekä toiselle lavalle HYI:n kaverit.
…no, kävin minä varastolla hieman nukkumassa välissä, jonkun 2 tuntia tai jotain…

Lauantai:
Lauantaiaamuna kun piti lähteä kohti Harjavaltaa ja Karmarockia niin suorittaminen oli noussut jo aivan uudelle tasolle.

Jotenkin oli verkkaista tuo minun ja Mixan touhuaminen mutta valmiiksi saatiin, hyvissä ajoin ennen määräaikaa… …ainoa oikeasti harmittava asia oli se, että jäi tuo PA niinkin alas. Ei ihan onnistunut meillä se alkuperäinen idea laittaa noita yläpäitä (HK linear) pillet vastakkain yhteen… Olis tullu liian epävakaa läjä nääs…

Ekana bändinä oli Perttu Kurikan nimipäivä (tai jotain sen suuntaista). Kyseessä oli siis erikoisorkka, jota en tiennyt aluksi. Luulin että ovat vaan niin sekaisin/kännissä/tms, mutta sitten kävi ilmi että koko porukka on kehitysvammaisia. Sellaista peruspunkkia vetelivät ja ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa muu punk-bändi. Täytyy sanoa, että sellainen hyvä mieli tarttui kun näki sellaista lapsenkaltaista intoa tätä musajuttua kohtaan, jota niin harvoin nykyään enää muuten näkee. Parhautta!

Tekivät Ylelle dokkariakin keikasta joten vaara on että allekirjoittanutkin joutuu televisioon vilahtamaan…

Sitten loppuilta olikin sellaista normi festarimeininkiä, mitä nyt hieman erään artistin loppu oli rajumman oloinen, johon liittyi mm. rumpujen kaataminen, peltien päällä hyppiminen, mikkien heittely jne. …myös Lapkon keikkaan kuului yllätys. Kesken keikan tuli kaveri puku päällä sahaamaan sellaisen MDF-levyn moottorisahalla kappaleiksi…

Lapkon lopeteltua laitettiin meidän lava nippuun ja melkein ehdittiin saada kaikki valmiiksi ennen kuin 1-lava lopetti. Siitä sitten auttamaan Jonea, Tuomasta, Jaskaa ja Mäksää sinne purkuun.

Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes 6kg jauhesammutin päätti purkautua tuonne Volvon tavaratilaan ja suoraan päin näköä (oli vissiin sokka hävinnyt tai jotain)… …melko karvaan makuista evästä sanon mä… Harmi ettei ollut kameraa käsillä, koska se oli kuin suuremmankin savukoneen jäljiltä, mutta ohessa Santerin ottama kuva varastolla, kun pojat purki kamoja pois maanantaina.

Muutoin selvittiin tästäkin viikosta siis hengissä ja kotona Jokelassa olin joskus 14 aikoihin sunnuntaina, kun olin ensin käynyt hieman nukkumassa varastolla…

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…
-Katti-

Sunset Beach Party 2010

Oli taas aika tuon kesäisen rantakisan. Oikein mukavat juhlat ovat yleensä olleet, joten ei siinä suurempia murheita mielessä ollut tälläkään kertaa.

Viimevuotiseen verrattuna olin tällä kertaa tuolla lavan päässä ja puuhastelinkin Timpen kanssa ensin valot sellaiseen “työkorkeuteen” että pääsi sen äänenkin kimppuun, samalla kun Matti ja Pakke ihmettelivät etupäätä ja PA:ta pystyyn.

Oikein leppoisa pystytyspäivä siis helteessä hyvässä porukassa, ja tällä kertaa oli sitten nuo sähkötkin tarkastettu useampaan otteeseen, ettei edellisvuotinen episodi uusiutuisi.

Kamat saatiin pystyyn, uimassakin käytiin ja sitten suunnattiin tuonne majoitukseen, jossa tällä kertaa olimmekin ilman bändien tahi muiden tahojen häirintää.

Siinä saunottuamme, uituamme ja makkaraa paisteltuamme painuttiin nukkumaan sellaiset oikein hyvät yöunet.

Ensimmäisen vetopäivän aamuna oli keli huomattavasti koleampi kuin mitä pystytyksessä oli ollut, mutta siltikin vielä ihan siedettävä. Vesisadettahan siis säätiedotuksien mukaan odoteltiin saapuvaksi milloin vain.

Ensimmäiset tsekit pois alta ja homma tulille. Siitä se sitten taas lähti, tänäkin vuonna ja perjantai vielä selvittiinkin ilman sadetta.

Mikä oli kovin erikoista, oli se että ainoastaan Jenni toi perjantaina oman monitoriteknikon tullessaan. Täytyy sanoa, että mukavata oli kun Kal tuli tekemään nuo monitorit, niin pääsi sitten syömään itsekin…

Ehkä mukavin asiakas perjantaina oli tuo Bastardos. Selkeät toiveet monitoroinnin osalta ja hyvä meininki…

Jennin vedon jälkeen kamat kumolleen, kun sitä sadetta edelleen odoteltiin ja sitten taas saunaan ja nukkumaan.

Lauantaina tulimmekin hieman aiemmin tonteille, kun Tallu Show Band oli tulossa tekemään tsekkiä hyvissä ajoin. Ihan positiivista sinällään, koska silloin nähtiin mekin mistä on kysymys (mitään raideria tms. ei ollut tullut).

Tuokin tsekki meni oikein hyvin ja sen jälkeen tehtiin vielä Day Elevenin tsekki ja sitten odottelemaan päivän alkua.

Ainoa sellainen hasardin paikka oli tuo Tallun vaihto, vaan onneksi oli ennen sitä Francine, mikä on suht’ iisi ja sen jälkeen Happoradio, joka on talon teknikoille tosi iisi… Itse asiassa Happojen vedon aikana purettiin koko talon oma monitorikioski pois ja seuraavien vaihtojen aikana kaikki kulmat, side fillit ja rumpu fillitkin… …kun ei kuulemma Ylpöllä tahi Maijalla niille käyttöä ollut…

Viimeisessä vaihdossa sitten vietiin kaikki muukin jo pois lavalta, kun Maijalla oli kaikki omaa, mikkipiuhoista lähtien. Meillä oli siis koko lavan pää kaukokaapelia ja päätteitä lukuun ottamatta pakattuna caseihin ennen kuin viimeinen artisti lopetti vetonsa :)

Heti Maijan lopetettua painuttiin valojen ja PA:n kimppuun ja tällä kertaa se sade sitten tuli kunnolla päälle vasta tässä vaiheessa. Noh, mikäs siinä. Sadevaatteet päälle ja niin oli kamat kasassa jo joskus 2:30 aikoihin yöllä, jolloin päästiin lähtemään kuka mihinkin…

Tokihan se yksi kommellus piti tällekin reissulle saada. Siinä Ylpön ja Maijan vaihdossa, oli apukädet kantaneet sellaisen salkun jossa oli kaikki firman DI boxit ja tuulisuojat Ylpön autoon vahingossa. Sitä sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa, ja lopulta melkein viikkoa myöhemmin se kuulemma löysi sitten tiensä takaisin.

Kuvia saattaa olla tulossa, jos ehdin/jaksan/viitsin laittaa…
-Katti-

Tanssimeininkiä…

Nonni… Viime viikonloppu menikin sitten ihan itsekseen ja oikeinkin mukavasti Milana Misicin ja Mandshuria (tulikohan kirjoitettua oikein?) orkan kanssa.

Mentiin kaikki Häkkisen uudella Crafterilla ja leppoisaa oli. Kelitkin suosivat tällä kertaa oikein kivasti.

Lähtö oli siis perjantaina Anglen varastolta josta poukattiin Tikkurilan juna-asemalta kyytiin Tumppu ja Frank, jonka jälkeen otettiin suunnaksi Jyväskylä ja aina niin “ihana” Jyväshovi…

Noh, jotain pikku kommelluksia sattui tuossa menomatkalla ja jouduttiin pysähtymään mm. pesemään muovisia lattiamattoja juomien sinne kaatuessa, mutta suuremmitta ongelmitta päästiin siis perille…

Perjantai-iltaa Jyväshovissa

Ne jotka tuolla Jyväshovissa ovat käyneet tietävät kuinka ahterista tuo load-in siellä on. Käytännössähän se tapahtuu siis siitä hotellin pääovesta sillä samalla hissillä jota hotellivieraatkin käyttävät. Oli siinä taas muutamalla mammalla suupielet alaspäin kun meidän mustat laatikot suuntailivat hissiin… …ei vaan voitu koko ajan olla kohteliaita ja päästää ihmisiä hissiin, muuten olis meidän omat aikataulut kosahtaneet todella…

Sille Jyväshovin lavalle vois kyllä kanssa tehdä jotain. Se on nimittäin aika pommi rakentaa bändille niin, että niiden ois kiva siellä soitella ja elellä. Noh, meillä nyt ei ollut mitään extraa mukana kun monitoritkin ajellaan etupäästä, joten kyllä me sinne sovittiin, mutta mietinpä vaan yhtyeitä joilla on omaa valoa jne.

Tsekki ja molemmat vedot meni mallikkaasti, jonka jälkeen mikit salkkuun ja etupää alas ja caset kiinni. Sen jälkeen Poppariin vielä hakemaan mahdollisia jamifiiliksiä, mutta ei siellä enää mitään tapahtunut. Hetki siinä kuitenkin turistiin, kun sattui järkkäri olemaan lapsuudentuttuja… …pieni on tämä Suomen maa, todellakin…

Siitä sit nukkumaan ja hyvien yöunien ja aamupalan (ois voinu nukkua pidempäänkin, mut ku se aamupala oli tarjolla vaan 10:30 saakka) kamoja niputtamaan ja autoon nostelemaan.

Tämän jälkeen ehti vielä käymään huoneessa suihkussa ja hieman lepäämässä ennen kuin suunnattiin kohti Leppävirtaa ja Tulenliekkiä…

Lauantai-illan lavatanssit @ Tulenliekki

Noh tulipahan menetettyä poikuus tuossakin, siis tanssilavameiningissä. Oli nimittäin eka kerta tanssilavoilla ja täytyy sanoa, että kyllä arvostan, ainakin enemmän kuin klubitusta.

Tanssilavoille jengi tulee oikeasti nauttimaan musiikista ja tanssimisesta ja se dokaaminen on todellakin hyvin vähäistä ja sivuseikka.

Niin, ja tuo Tulenliekki on muuten melko mahtavan näköinen ja oloinen paikka… …suosittelen piipahtamaan…

Illan aikana siis oli Milanan settejä 2 kpl ja sitten toisen bandin settejä 3. Meinasi hieman tulla tunku siihen lavalle, varsinkin kun heilläkin oli oma tekniikka, mutta sovittiin kuitenkin, kun oikein yritettiin :)

Tällä kertaa tsekki olikin todella nopea, koska minulla oli valmis scene jo olemassa (parilla keikalla muokattu), ja sen pohjalle oli nopea rakentaa. Sen verran käytiin biisejä läpi että popilla oli hyvä olla.

Tästä sit syömään ja odottelemaan…

Keikat itsessään meni oikein mukavasti ja tanssijatkin tykkäsi. Jännä juttu oli se, että aina kun tanssijat oli tanssimassa tilan oma kaiku käytännössä kuoli, mutta heti kun ihmiset istuivat alas, se kaiku palasi takaisin… …hyvän kuuloisia noi molemmat setit silti oli, vaikka itse sanonkin…

Toisen setin jälkeen mentiin hetkeksi lepäämään ja syömään paistettuja muikkuja ja ensimmäisessä tauossa revittiin alas kamoja niin paljon kuin voitiin ennen kuin se toinen bändi aloitti taas soittamisen.

Loppujen lopuksi vain kaukokaapeli ja muutamat sähköt jouduttiin jättämään ja samoin tein kun se toinen bändi lopetti vedettiin nekin ja lähdettiin kotimatkalle.

Vantaan varastolla oltiin 7 aikoihin aamulla ja kotona oli joskus kello 8. Siitä nukkumaan pariksi tunniksi ja sen jälkeen rannalle perheen kanssa.

Mukavaa oli, ja tuo Jyväskylässä vietetty yö edesauttoi paljon jaksamista kotimatkalla ja sit kotona seuraavana päivänä…

-Katti-

Synttärijuhlat Burleski-clubilla

Tämä kiepaus tuli semmoisella sopivalla 3 päivän varoitusajalla ja ohjeistuksella “tarvittaisiin miksaaja Koopille, niin joo… …mikit ja pöytä sekä monitorit pitäis viedä mukana”.

Kyseessä oli siis ensimmäisen käsitykseni mukaan ihan normi Koopin akkarikeikka (2 akustista kitaraa ja 2 laulua!). Mikäs siinä… …16-kanavainen ÄläYsi kainaloon, parit laulumikit, 2 DI:tä ja 2 kulmaa ja niille moottori… …ja muutamat tarvittavat kaapelit (pieni lavahaku, mikkipiuhat ja syötöt tuonne talonjärjestelmään sekä pekonit monitoreille).

Koska Burleskin omilla kamoilla siis mentiin ja ne on silleen kivasti “diskomeiningilllä” asennettu, ei stereokuvan hakemisesta olisi tullut kuitenkaan mitään, joten päätin sijoittaa mikserin turvallisimpaan paikkaan, heti “stagen” viereen.

Noh, lähempänä kävi ilmi, että kyseessä oli yksityistilaisuus ja Koop oli "yllätysesiintyjä”. Jonkinlaiset synttärit ilmeisesti. Ja joku 650 kutsuttua…

Tulin paikalle ja kannoin kamat asemiin. Menihän siihen liikutteluun ja kytkemiseen sekä testaamiseen semmoiset vajaat 40 minuuttia… Tämän jälkeen tsekki, ja sekä popin että itseni ollessa tyytyväinen odottelemaan…

…niin tai siis ekaksi otettiin kaikki mikrofonit, DI:t, kulmat ja kaapelit pois “stagelta”, koska kyseessä oli siis “ylläriveto” ja kaiken piti olla piilossa ihan H-hetkeen saakka.

Tätä odottelua sitten kestikin sen 3,5 tuntia aina 22:50 saakka, jolloin heitin heitin mikit, boxit ja kulmat paikoilleen. Veto itsessään alkoi kello 32 ja ei sinne ihan sitä 650 henkeä tullut… …taisi olla lähempänä 70…

Eipähän ollut minun pussistani pois ja sain kuitenkin omani sovitun mukaisesti… …saattaa silti olla, että joku iskä hieman joutui tyttärensä juhlia jälkikäteen makselemaan…

Itse veto meni mitä mainioimmin. Roku ja pop tykkäsi ja mullakin oli ihan leppoisaa.

Niin, joo ja täytyy sanoa, että kyllä tuo Koop ihan laulumiehiä on. Varsin komeasti veteli kaverinsa (James?) kanssa…

Parhautta oli se, että mulla lojahti pirssin luukku kiinni kello 00:50, eli ei tarvinnut mitään pilkkuja yms. odotella :)

No, mut joskus siis näinkin…
-Katti-

Milana Misic @ Rauhalahti, Kuopio

Nonni… Jotenkin taas on tämä kirjoittelu jäänyt väliin, mutta toisaalta ei tuolla Kuopijossa mitään kummallista tapahtunutkaan…

Kyseessä oli siis normi tanssiravintelikeikka Rauhalahdessa, joka koostui 2 setistä. Ihan perusmeininkiä siis.

Roudaus tuonne Rauhalahden tanssiravintolaan on kylläkin tehty ihan turhankin ikäväksi. Vaikka alla olikin paku, jossa oli ramppi ja kaikkea, ei se auttanut, kun oli silti ne 5 porrasta siinä pihalta sisältä. Olivat vielä sen verran kaukana, että ei ramppikaan yltänyt siihen päälle saakka… …niin ja aulan läpi ei tuota “flat push, 40m” reittiä saanut käyttää, vaikkei siellä ketään ollutkaan…

Noh kamat saatiin sisään ja pystyyn, sekä tsekkikin tehtyä, jonka jälkeen olikin aika syödä hieman ja katsoa Suomen lätkämatsi. Meinasivat jellonat taas tehdä melkoisen trillerin tuosta pelistä, mutta niin se vaan voitoksi kääntyi, vielä tuossa vaiheessa…

Siitä sitten suoraan keikalle ja aika pian tuli pyyntö että joskos sitä volyymiä hieman nostettaisiin. Siis että täh!?! Te haluatte siis isommalle? Mikäs siinä, sopii mulle ja saapahan paremmin erottelua kun ei lavalta tule enää mitään läpi :)

Desibelien noston jälkeen kaikki menikin sitten varsin leppoisasti, niin ensimmäisen kuin toisenkin setin suhteen.

Tuo Milanan bändi on vaan aika mahtava. Soitto kulkee ja homma toimii, niin bändin kuin artistin osalta varsin hienosti.

Toisen vedon jälkeen laitoin kamat kasaan, kävin kahvilla ja punttasin kamat popparien kanssa alas nuo samaiset portaat. Siitä sitten kamat autoon ja ovet lukkoon ja unille.

Aamulla olikin sitten kiva lähteä kohti Helsinkiä kun oli auto valmiiksi pakattu ja nukuttuakin sai kuitenkin kohtuulliset yöunet.

Siinäpä se, tällä kertaa… Lisää on taas tulossa, jahka ehditään
-Katti-

“Uukkari” 2010

Keskiviikko

Oli siis taas aika vuotuisen U-käännöksen. Tästähän olen jo aiemminkin blogissani kirjoittanut ja taas tällä kertaa tehtiin asiat hieman uudella tavalla.

Seurakunta oli hankkinut vuoden aikana italialaisen line arrayn (dB Technologiesin DVA:n). Itse en ollut kyseiseen järjestelmään päässyt aiemmin tutustumaan, mutta toisaalta, eihän se minun (monitorisepän) suurin murhe ollutkaan…

Minua pyydettiin laittamaan ko. “bansku” vireeseen ja homman teki hyvin mielenkiintoiseksi, sekä haastavaksi, pari asiaa…

1) kyseessä oli siis aktiivinen line array, jolle ei ollut ulkopuolista prossua, joten kaikki säädöt (joita nyt yleensäkään oli mahdollista tehdä) piti tehdä itse purkkien takana käyttämällä purkkien omia säätöjä

2) alkuperäisen ripustuksen yhteydessä oli ilmeisesti moottori sanonut työsopimuksensa irti ja molemmat tertut roikkuivat siis kettienkien varassa, eikä niitä ollut mitään mahdollisuutta tuoda alas. Näin ollen siis kulmien säätö, purkkien omien säätöjen asettelu jne. jouduttiin tekemään tikkailta käsin… …meinasi muutama hikikarpalo pyörähtää otsalle, kun kulmia väänneltiin koko nippuun tikkailla :/

3) koska itse järjestelmää ei koskaan ollut tarkoitettukaan “rock-konserttimaiseen” käyttöön, ei siinä ollut kuin yhdet subit puolelleen. Sinällään hyvä, että nuo subit oli lennätetty päällimmäisiksi, mutta lisää subeja siis kaivattiin ja useasta asiasta johtuen paikalle tuli Dynacordin FX20:siä 4 kpl. Hyviä subejahan nuo ovatkin, mutta niiden sovittaminen muuhun PA:han oli hieman omanlaisensa homma…

Ihan ensimmäiseksi otin hajut tuosta PA:sta ilman että muutin yhtikäs mitään, ja ilman että lisäsubit oli kytkettynä kiinni. Ei se ihan kyllä kohdillaan ollut, ainakaan kulmien suhteen, vaan melkoista liuskaa pukkasi…

EaseFocus tulille ja ihmettelemään… Noh, sehän antoi uudet hienot kulmat, jotka sitten Tomin kanssa paukauteltiin paikoilleen ja johan parani toisto… Nyt itse pää PA:ssa ei enää ollut mitään “perustavaa laatua” olevaa ongelmaa, vaan sitä pääsi virittämään jo taajuustasossakin…

Jonkun verran korjailujahan tuo taajuustasossakin vaati, mutta kyllä siitä ihan soiva peli tuli kuitenkin. “Pystyy vetämään” on paljon käytetty sanonta, joka päti myös tällä kertaa… …itse asiassa tuolla pystyi vetämään ihan hyvinkin :)

Sitten alkoi subien sovittaminen muuhun järjestelmään… Siinäpä sitä sitten hommaa riitti niin korville kuin Smaartillekin. Lopputulos (suhteellisen pitkän ajan jälkeen) oli kuitenkin oikein hyvä. Melkomoista puukottelua joutui tuonne subiosastolle tekemään niin taajuus-, kuin aikatasossakin (onneksi oli ihan oikea prossu tätä varten), mutta hyvä siitä tuli. Syy miksi tein paljon säätöjä tuonne subeille oli se, etten halunnut sotkea seurakunnan oman PA:n virettä sellaiseksi, että aina tarvitsisi olla nuo lisäsubit paikallaan. Kyse oli siis yhden uuden palan liimaamisesta jo olemassa olevaan järjestelmään, johon ei enää haluttu kajota.

Lopulta uurastus tuli siihen lopputulokseen, että järjestelmä oli niin hyvässä kuosissa, ettei se enää ollut rajoitteena. Ainahan täydellistä voisi hakea loputtomiin, mutta tässä vaiheessa en enää nähnyt siihen mitään syytä, koska PA soundasi hyvälle jo riittäävän hyvälle… Mitä nyt yksi 500Hz alueella oleva komotus siellä vielä hieman kiusasi, eikä enää oikein ollut työkaluja jäljellä millä sitä puukotella.

Tästä lähdin sitten kotiin päin, koska seuraavana aamuna piti olla menossa April Jazzeille (kyllä, menee hieman ristiin nyt nää kirjoitukset, mutta älkää välittäkö) eikä noita uni tunteja turhan montaa ollut taas(kaan) tiedossa.

Torstai-perjantai yö

April Jazzeilta lähtiessäni illalla kuulin, että prossuasetukset noiden subien osalta oli nollattu. Miksi, oi miksi menitte koskemaan sinne jos ette tiedä mitä teette oli ensimmäinen kysymykseni, joka jäi ilman vastausta.

Lopputulema tuolle nollaukselle oli kuitenkin se, että etupään seppä valitti PA:n botnen menneen “vaikeaksi hallita” ja “levottomaksi”. Olipa yllätys!

Noh, eipä auttanut muu kuin aloittaa ja naputella nuo asetukset uudelleen paikalleen. Onneksi muistin jo suurimman osan ulkoa edellisen illan jäljiltä, niin ei ihan niin paljoa työtä teettänyt tuo…

Kun PA oli taas vireessä, ja etupään sepän kiitokset vastaanotetut, pääsin pystyttämään monitorilandiaani.

Lavalle tuli 4 kappaletta noita Dynacordin CXM15-kulmia joista pidän kovasti ja joista tuli myöskin jo viime kesänä kirjoiteltua Balticin yhteydessä. Nyt oli Ville hommannut vielä hieman ruudikkaammat päätteet niille ja a’vot, kyllä nyt kelpasi vedellä. Oli soundi kohdallaan, eikä päätteetkään alkaneet limitoida liian aikaisin.

Lisäksi lavalle tuli D12-3:lla toteutetut sidefillit ja rumpufilli. Kaikkiaan siis semmoiset 7 mixiä.

Monitorilandia oli tällä kertaa todella ahdistavassa paikassa. Ainoa paikka minne kuulemma voisin sijoittua olisi kasteallas, josta ei sitten nähnyt edes popparin hiustupsua, saati sitten, että olisi kuullut tai nähnyt mitään mitä lavalla tapahtui… …noh tasan ei aina käy onnenlahjat ja niinpä sinne kuoppaan sitten kaivauduin…

Lopulta kun pääsin kotiin lähtemään oli kello jo edennyt miltei aamuun, joten semmoiset 3 tuntia unta oli odottamassa…

Perjantai

Tulin heti aamusella takaisin paikalle ja Laineen Tero olikin jo saapunut ja asetteli DMX-osoitteita noihin häikäisimiin. Itse aloitin mikrofonien kytkemisen ja sijoittelun samalla, kun autoin Villeä ja Teroa tuossa valosavotassa.

Oli muuten aika siistejä noi Roben Robinit ja Trackpodit mitä oli tuonne trusseihin ripustettu… …tai no, mitäpä minä äänimies noiden valotyttöjen jutuista tietäisin/ymmärtäisin, mutta hyvän näköistä oli :)

Ensimmäiseksi tuli tsekkiin talon oma ylistysryhmä “Johde”. Aikas asiallisen oloinen sakki ja tosi nopeasti saatiin lavakelit haltuun. Matilla meinasi edessä hieman tuottaa tuskaa se tosiasia, että PA oli hieman laulajien takana ja välillä oli hieman ilmeisesti ongelmia kiertojen kanssa.

Noh, tsekistä selvittiin hyvin ja Johde ehti hieman treenaillakin siinä samalla.

Tämän jälkeen tsekkiin tuli illan pääesiintyjä, The Dawn Tanskasta. Kyseessä oli siis 4-miehinen orkka, ja täytyy sanoa, että jo tsekistä pystyi sanomaan, että homma toimi.

Mikä oli yllättävää oli se, ettei tällä orkalla ollut ollenkaan omia teknikoita mukanaan, vaan me hoideltiin heidän tekniikka.

Viimeisenä tsekkiin tuli illan aloittava Katajainen Kansa. Hieman aluksi epäillytti miten saadaan sopimaan samalla lavalle 8 popparia, kun lava ei mikään turhan suuri kuitenkaan ollut, mutta hyvinhän ne sinne sopi.

Tsekki meni leppoisasti ja sen jälkeen päästiinkin jo hieman palautumaan. Itse asiassa palauduttiin Teron kanssa totaalisesti nukahtamalla sinne valotiskin taakse penkille :) Meni aivan ohi mm. se, että rumpukoppi oli peitetty mustalla moltonilla ja muutenkin kaikkea pientä oli tapahtunut…

Itse tapahtuma meni oikein kivasti, eikä siinä sen enempää…

Ja ai niin, se 500Hz komotuskin sitten hävisi kun tuli läskiä tupa täyteen :)

Yöllä tapahtuman jälkeen sitten painuttiin Tomin kanssa nukkumaan, vaikka tiesinkin, että taas tulisi lyhyt yö. Olihan seuraavana päivänä lähtö aamulla kello 5:30 Senaatintorille seuraavaa keikkaa varten…

Kuvia tästä kiepauksesta tulee ehkä(?) jossain vaiheessa myös tänne… Riippuu muista osatekijöistä milloin/jos saavat kuvia minulle toimitettua, kun itse olin siellä kuopassa, josta ei oikein kuvia kyennyt ottamaan…

Ensi vuonna taas uusiksi!

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

April Jazz

Kävin tuurailemassa Silvennoisen Akua tuolla Aprilin teltassa mikkimanuna. Aisaparina minulla oli Anssi K.arjalainen, joka siis veivasi monitöörit.

Täytyy sanoa, että ensikertalaisena meni pieni hetki ennen kuin hahmotti tuon Movarin (aivan loistavan!) lavahakutsydeemin. Ei se mikään monimutkainen ollut, kunhan siihen vaan pääsi sisälle. Mutta sitäkin näppärämpi :)

Itse tsekit ja vedot menikin melko leppoisasti, mitä nyt kerran piti juosta Lenni-Kallelle viemään 9V paristo kesken vedon ja rumpalin tomimikki jouduttiin teippaamaan paikalleen ruuvin hävittyä tsekin loppuvaiheilla.

Katastrofeilta säästyttiin ja mukavata oli.

Se täytyy sanoa, tai siis kysyä, että miksi nuo bändit lennättää mukanaan “ammatti”seppiä tuolta maailmalta. Kyllähän nuo monitorimiehet on yleensä ihan oikeasti ammattilaisia, mutta noi etupään sepät (joilla kuitenkin on se suurempi vaikutus maksavien asiakkaiden viihtymiseen) on yllättävän usein joko a) pihalla kuin   lumiukko kaikesta mikä liittyy laitteisiin (jopa heidän itsensä vaatimiin) tai b) kuulonsa menettäneitä.

Välillä ei osata käyttää itse vaatimia vehkeitä, ja välillä tulee niin sairaan rapeaa soundia… …tälläkin kertaa joutui systeemivastaava erään nimeltä mainitsemattoman yhtyeen aikana käydä kaivamassa oikein kunnolla kuoppaa PA:n yläpäähän, kun ei vihjeet ja kyselyt oikein menneet ymmärrykseen… …häijyintä oli, ettei vieraileva seppä edes huomannut mitään tapahtuneen!!!

Alla pari (huonoa) kännykameralla otettua kuvaa monitorilandiasta, jossa meillä oli siis XL3 ja SD8. Tota XL3:sta ei sitten kukaan ilmeisesti käyttänyt koko kisojen aikana, mutta olihan se hieno siinä seistessään :)

Pääsipä vertaamaan A/B vertailun myös XL3:n ja SD8:n etuasteiden välillä… Vaikka toi Midas onkin oikeasti mahti pöytä ja kelpuutan sen milloin vain itselleni työkaluksi, jotenkin tuossa SD8:ssa oli paljon “kirkkaampi” soundi. XL3:ssa oli se Midaksen kultainen soundi, mutta ainakin jazz / kevyempi musiikki (mikä ettei myös siis rock) osastolle ehkä tuo SD8 olis kuitenkin kivempi soundinsa puolesta… …on siinä kuitenkin sitä kuulakkuutta enempi, ainakin mun mielestä…

Aniveis molemmat noista pöydistä kyllä jyräsi Yamahan vastaavat mallit (PM-sarjan analogiset ja muut kuin PM-sarjan digitaaliset).

Että semmoista tällä kertaa
-Katti-

P.S. Ai niin… Lähtiessäni torstaina pois Tapiolasta sain soiton että edellisenä yönä seuraavan (perjantain) keikkaa varten tekemäni viritykset prossuun oli sitten tuhottu (vahingossa)… …iloni oli ylimmillään kun tiesin, että seuraava yö kuluisi siis palautteluun ja säätöön itse ko. paikkaan tehtävän järjestelmän monitorilandian pystytyksen jälkeen…

Sumu vol.6 @ Klaukkala

Eli järjestyksessään 6 SuMu-festivaali järjestettiin tällä kertaa Klaukkalassa. Ennemminhän nämä on pidetty tuolla Nurmijärven Ahjolassa, mutta tällä kertaa siis Klaukkalan seurakuntakeskus oli paikkana.

Ajelin aamutuimaan Orjatorin varastolta kohti Klaukkalaa, jossa oltiin sovittu olevamme siinä 10 aikoihin. Ei siis tällä(kään) kertaa turhan montaa tuntia tullut nukuttua edellisillan keikan jälkeen.

Perille Klaukkalaan pääsin kello 10:10, mikä on mielestäni varsin hyvä suoritus, ottaen huomioon, että lähdin kuitenkin Luvialta asti pudottelemaan.

Ville ja kumpp. olivatkin vieneet kamat jo edellisiltana saliin odottelemaan, joten minä ja Arska päästiin suoraan pystytykseen.

Sali oli sellainen ihana kaikukammio, jolla ei kokoakaan ollut ihan mahdottomasti. Jotain kuvaa kyseisen salin koosta antanee se, että meidän 6x4 lava otti syvyydessä jo miltei puolet salin kokonaissyvyydestä ja leveydessäkään ei paria metriä enempää jäänyt sivuille.

Noh, mitäs siitä… Semmoista se on joskus, tuo elämä.

Ensimmäinen soundcheck aika saapui ja hui-jui… Mikä ihme se on, että noiden kitaristien pitää tulla niiden hirmuisten stäkkiensä kanssa pieneen tilaan, ja sitten vielä selittää, että “ei näillä vaan voi hiljempaa soittaa”!?! Anybody?

Siinä vaiheessa kun kitaristeja oltiin saatu houkuteltua tiputtamaan stäkkiensä volaa, oli vielä FOH-pisteessä suoraan lavalta tulevan kitaran määrä semmoiset leppoisat 99-101 dBA Slow. Jo tässä vaiheessa tiesi, että mekkala tulisi olemaan kova.

Kitarat ei kuitenkaan olleet se suurin ongelma, vaan se suurin ongelma olivat pellit. Kysymys ei niinkään ollut siitä kuinka lujaa peltejä soitettaisiin, vaan enemmänkin siitä kuinka paljon niitä soitettaisiin… …riippumatta bändistä (paitsi akustinen Stone Relic ja The Violettes, joka soitti rauhallisemmin kuin muut), pellit olivat ongelmallisimmat elementit.

Etupäässä mentiin koko tapahtuma sellaista tasaista 100-103 dBA slow vauhtia. Onneksi jokainen veto kesti sen 20 minuuttiia jota seurasi n. 15 minuutin tauko, jonka aikana vaihdettiin uusi bändi lavalle.

…ahdistavaa meinasi silti olla, kun tila oli kaikuisa ja äänekäs, ei meinannut mistään oikein saada selvää, tekipä sitten mitä vaan…

Noh, hengissä selvittiin koko päivästä ja kamat saatiin ripeästi kasaan, mutta silti allekirjoittanut joutui jäämään paikan päälle odottelemaan Villeä saapuvaksi toisella pakulla samalla kun Arska vei ensimmäisen kuorman jo varastolle.

Eihän tämä muuten olisi ollut kovinkaan suurin ongelma, mutta kun satoi tuota vettä ja seurakuntakeskus suljettiin, joten jouduin kamoineni ulos…

Noh, Ville tuli lopulta ja pakattiin lava, sekä nostimet ja alumiini Hiacen kyytiin ja lähdettiin matkaan…

Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Kyllä se keikkakesä sieltä tuntuu hiipivän hiljakseen :)
-Katti-

Talonmiehen töitä, vaihteeksi…

Tällä kertaa satunnaisen matkaajan tie vei rannikolle. Aina Luvian kautta Raumalle.

Kyseessä oli siis erään varsin tunnetun suomalaisen rock-muusikon keikka eräässä menomestassa Raumalla, johon oli Orjatorilta tilattu stereot ja etupää. Noh, Mixahan se minulle soitteli ja pyysi ko. keikan tekemään ja koska ahne olen, niin tokihan sen myös lupasin tehdä.

Aamulla kotoa lähtiessä ihmettelin kun ei koneita näkynyt taivaalla, kunnes kuulin autossa, että Islannissahan se tulivuori sitten päätti purkautua. Onneksi ko. hässäkällä ei ollut vaikutusta tälle viikonlopulle vielä, mutta pitkittyessään tulee sotkemaan myös minun suunnitelmia…

Kamaa tälle keikalle ei onneksi kovin paljoa lähtenyt. Pienehkö klubi-PA ja analoginen etupää. Siltikin Mixa antoi minulle talon isoimman kuorma-auton, joten pakkaamaan ei tällä kertaa joutunut lainkaan.

Paikan päälle saavuttuani purin kamat autosta ja pukkailin ne sisälle saliin, jossa onnekseni oli siivooja sopivasti paikalla kertomassa mistä löytyy sähköt ja mihin etupään saa pystyttää.

Pystytys itsessään oli varsin leppoinen ja sen jälkeen alkoikin odottelu. Ensin odoteltiin, että bändi saa backlinensa ja kamansa paikalle, ja sen jälkeen odoteltiin tsekin ajan valmiudessa jos jotain ongelmia ilmenisi… …noh ei ilmennyt, joten syömään pääsi kaikessa rauhassa…

…sitten odoteltiin itse keikkaa…

Itse keikan alkuun sattui heti pikku häpsy, joskin taisi olla nk. “user-error”, mutta pätsäsin muutaman FX-lähdön uusiksi niin oli vieras seppä tyytyväinen. Oli mm. mennyt sepällä ristiin nuo Aux sendit ja returnit… Helppohan tuossa on toisaalta erehtyä, Venicessä, kun siitä on ne liu’ut rinnakkain, joista toiset on MON-send ja toiset FX-returneja… Sattuuhan sitä, kommelluksia :)

Täytyy sanoa, että kylläpäs oli hyvän kuuloinen keikka, ja hyvä keikka muutenkin. Oikein itseä lämmitti nähdä tuollaista osaamista ja kuitenkin pop oli ihan jalat maassa.

Keikan jälkeen pakkasin kamat nopsaan kasaan ja pokejen suosiollisella avustuksella oli mulla auton lifti kiinni jo joskus puoli kolmen aikaan, rokun vielä bailaillessa.

Siitä sitten takaisin kohti varastoa ottamaan pientä unta ennen seuraavan aamun lähtöä kohti Klaukkalaa…

Kuviakin tuli otettua, mut pitää katsella ne ensin ihan itse läpi ja sitten julkaista, jos julkaisukelpoisia ovat :)
-Katti-

Kivillä, vai kiville?

Ohops… Oli jostain syystä jäänyt tämmöinen tuolta viime vuoden puolelta julkaisematta. Noh, tässä tulisi… …ja ei, minulla ei siltikään ole aikomustakaan tehdä blogia siitä Katrin toistaiseksi viimeisimmästä keikasta Forssassa…

Tämä kaikki tapahtui siis armon vuonna 2009, joulukuun 9. päivänä:

On The Rocks oli illan teemana tällä kertaa. Oikein leppoisaa meininkiä siis tiedossa, koska muuta ei mukana tarvinnut tuoda kuin monitorilankku ja mikit. Kaikki muu löytyy paikan päältä…

Noh, periaatteessa olisi noi mikitkin varmaan sieltä löytyneet, mutta kun on tuota possunuhaa ja kaikkea liikkeellä, ni ajateltiin viedä omat mikit kuitenkin mukana.

Pystytys ja tsekki meni ilman isompia ongelmia, tosin rumputsekin jouduin tekemään minä (kyllä, pääsin siis häpäisemään itseni) ja bändi itsessään tsekkasi lavabalanssin ilman rumpuja.

Siitä sitten keikkaa odottelemaan takahuoneeseen.¨

Rocks on siitä kiva paikka, että siellä on kohtuulliset vetoajat. Tälläkin kertaa oli ajaksi määritelty kello 23, joten aikaisin päästäisiin kotiokin.

Noh, useammasta syystä johtuen keikka alkoi vasta 23:20, mutta ei paha siltikään.

Keikka itsessään meni kivuttomasti ja ihan muutamalla pikku säädöllä lavabalanssin suhteen, väkeä vaan olisi sopinut enemmänkin… …noh, ei se tyhjäkään ollut, että sinällään :)

Keikan jälkeen nopea tekniikan purku, ja kerrankin oli tekniikan pojat valmiit ennen poppareita :)

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

“Firma”kisaa Kallessa…

“Tässä ei oo taas kerenny kirjoittelemaan”…

Ja killin keturat. Ei oo vaan jaksanu. On näköjään jäänyt stoori Katrin Forssan vedostakin välistä, mutta sitä en varmaan tänne koskaan tule edes saamaan, ainakaan enää :) Jotenkin on laiskistunut olo ollut tuolta Joululta saakka näihin kirjallisiin töihin, mutta joskos se tästä taas sitten lähtis…

Kyseessä ei nyt ihan oikeat firmakisat kuitenkaan olleet, vaan erään nimeltä mainitsemattoman yhdistyksen privaattijuhlat.

Siinä aamutuimaan heräillessä tuli jo semmoinen ikävä etiäinen että noinkohan sitä tällä(kään) kerralla ilman kommelluksia selvitään. Oli kuitenkin ehkä “se” vuoden pahin päivä noin niin kuin kelin puolesta lähteä Stadiin kikkailemaan kuorma-auton kanssa.

Lumi on minulle erittäin rakasta ja kovin odotettua ainetta, ja olen kovasti nauttinut tästä talvesta kun on täällä etelässäkin ollut lunta, mutta kyllä toi laatikoiden pukkaaminen ja kuorma-autolla ajelu olisi paljon mukavampaa sulan maan aikaan…

Lähdin siis varastolle keräilemään mitä nyt odotin tarvitsevani illalla. Ne jotka on tuolla Kallessa käyneet, tietävät että sinne ei todellakaan vielä MITÄÄN ylimääräistä. Veto kun on siellä toisessa kerroksessa ja minkäänlaista hissiä ei ole olemassa…

Kyllä tuota tavaraa siltikin tuli se toistakymmentä laatikkoa mukaan, kun kailottimetkin laskee, mutta onneksi oli luvattu apukantoa paikalle (juuh, tiedetään, “luvattu” apukanto ei vielä tarkoita että siellä oikeasti ketään olisi…).

Pakkasin Mersun siten, että lähes kaikki paino oli taka-akselilla, ihan vaan sen takia että saisin edes vähän pitoja sinne vetäville pyörillekin… …niin, tai siis pakkasin sen jälkeen kun olin ensin kaivanut kyseisen kulkuneuvon hangen keskeltä. Ei ollut liikkunut sitten joulukuun, ja melko syvässä oli…

Aikataulussa kuitenkin pääsin liikkeelle ja kaikki meni oikein mukavasti aina tuonne keskustaan asti… Siellä sitä oli sitten jos jonkinlaista suharia liikkeellä ja niin vaan kävi, että eräs “ystävämme” taksikuski, ei oikein omannut tilannetajua ja jäi seisomaan siihen risteyksen jälkeen paikalleen, ilmeisesti rahastamaan tai odottamaan asiakasta, kun olisi hyvin voinut sen 10m eteenpäin ajaa siihen penkan taakse, pois tieltä…

Ei siinä muuten mitään, mutta siinä kun oli juuri sellainen oikein pöpperöinen kohta johon jäin itse kiinni, tosin vain hetkeksi kun takana olevilla oli sentään tuota tilannetajua ja ymmärsivät antaa tilaa sen verran että sain heijattua auton irti.

Tästä sitten Kallen oven eteen juuri sovittuna aikana ja hämmästys oli suuri kun paikalla oli oikeasti TOIMIVA apukanto! Minä laskin tavaraa liftiltä alas ja huomasin sen häviävän tuonne sisälle. Kun sain auton tyhjäksi ja siirsin sen parempaan paikkaan, jonka jälkeen menin katsomaan, että paljonkos sitä kannettavaa vielä oli, niin apukädet tuumasivat että kaikki on jo salissa. Kysyivät vielä tarvitsenko apua pystytyksessä, johon tuumasin että kyllä minä varmaan siitä selviän elossa yksinkin, kunhan tulisivat yöllä sitten taas :)

Ripeästä apukannosta oli sekin hyöty, että minulle ei tullut kiire kamoja pystytellessä.

Lopulta bändikin tuli paikalle, mutta jotain hämmennystä oli ollut aikatauluissa, koska samaan aikaan kun meillä piti olla tsekki, oli samassa tilassa jokin vuosikokous. Noh, siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin. Lopulta päästiin kuitenkin tekemään tsekki ja poistumaan paikalta hyvillä mielin. Kaikki toimi, yhtä mystisesti kuollutta aktiivimonitoria lukuun ottamatta ja homma oli kasassa.
Ei herännyt tuo monitori sitten millään… Liekkö jotain hätää power-piirissä, kun ei edes virtoja päälle saanut.

Kun sitten lopulta hiivin takaisin työmaalleni mikserin taakse, huomasin että paikalla oli hyvin porukkaa, itse asiassa todella äänekästä porukkaa…

Kysäisin vielä vuoromestarilta dB-rajoista, kun huomasin heillä mittarin paikalla olevan, ja sain ohjeet miten mennään.

Bändin tullessa lavalle aavistelin jo ongelmia. Itse veto lähti käyntiin hyvin ja soundikin oli hyvä siihen asti, kunnes yleisö keksi että he voivat huutaa/laulaa/kiljua mukana. Tässä vaiheessa jäi bändi yleisön mökän jalkoihin oikein komeasti.

Samaan aikaan tulee ravintolan henksu pyytämään, että josko sitä volyymiä hieman pienemmälle laittaisin. Ovat kuulemma naapurit valitelleet… Noh, minä YRITIN selittää, etten se ole minä joka sen melun aiheuttaa. Viesti meni perille siinä vaiheessa vasta kun sain vuoropäällikön kiinnittämään huomioita siihen tosiasiaan, että välillä ei bändistä kuulunut juuri mitään…

Noh, hengissä siitäkin selvittiin ja asiakas tykkäsi. Bändillä oli kuulemma hyvät kelit lavalla, ja ihmisiltä jotka olivat lähinnä lavaa tuli oikein positiivista palautetta, joten eiköhän se laskutusperuste tällä(kin) kertaa löydy.

Tulipas bändin liidilaulajalta sellaistakin palautetta että olin ollut “poikkeuksellisen mukava” teknikko. Olin kuulemma muuttanut kuvan koko ammattikunnasta !?! Kovasti yritin kertoa, että on meitä paljonkin tällaisia mukavia sällejä… Ei vaan kuulemma ollut sattunut heidän kohdalleen ennen… …noh, hyvä jos pystyin parantamaan edustamani rodun imagoa samalla :)

Siitä sitten kamat kasaan ja laatikot kiinni. Hetken ympärilleni pälyiltyäni tulikin luokseni jo pari kaveria jotka kertoivat tulleensa auttamaan kantamisessa.

Nappasin mikkisalkun ja WL-räkin kantoon ja painuin hakemaan autoa oven eteen. Opastin samalla kavereille, että kantavat kaikki laatikot siihen oven eteen, kadulle, ja joku jää vahtiin.

Kun lopulta pääsin siihen edustalle kuorkilla ja sain liftin auki, olikin käytännössä kaikki kama jo siinä odottamassa.

Tavarat nopeasti autoon, kiittelyt ja kättelyt ja sitten varastolle hyllyttämään.

Tämä keikka oli tässä ja kerrankin apukanto TODELLAKIN toimi. Ainoat asiat jotka itse jouduin portaissa kantamaan oli oma reppu ja tuo mikkisalkku ja WL-räkki alaspäin.
Lisää tällaista, pyydän :)
-Katti-