Koomailua ja Vantaata

Viime  viikonloppu meni tavallaan oikein leppoisissa, mutta samalla hyvin vähäunisissa merkeissä.

Perjantai-iltana oli vuorossa yökerho Kooma Suomen Turggusessa ja siellähän hommat oli ihan mallillaan.

Hyvissä ajoin päästiin siinä kello 18 jälkeen pykäilemään ja kaikki saatiin mukavasti valmiiksi artistin saapuessa paikalle.

Yksi asia johon varsinkin tykästyin oli tuo Kooman kiinteä kaukokaapeli. Oli nimittäin purkukin kiva tehdä kun sai kaikki kamat ulos ravitsemuslaitoksesta ennen kuin pilkku oli edes tullut ;)

Keikka itsessään meni oikein leppoisasti, mitä nyt jokin hätä tuli tuonne kitarapedaalipuolelle. Siitäkin selvittiin ja keikka vedeltiin parhain päin.

Ryhmääkin oli ihan kivasti paikallaan ja ainakin joku naisihminen siinä eturivissä tuntui osaavan jopa laulun sanoja, kun oli pakko niitä huudella siihen ambienssimikkiin :) Onneksi tajusin mikä on meininki ja huomasin tuon mikin vaientaa, ettei mennyt kuuntelut persiilleen…

Ainoa miinus Koomalle annettakoon siitä monitoritiskin läheisyydessä olevasta kattorakenteesta. Vaikka minua siitä varoiteltiin useaan otteeseen ennen paikalle tuloakin, ja vaikka sitä aika hyvin osasin varoakin, niin “idioottitsekin” tehtyäni täräytin pääni siihen oikein kunnolla samalla kun tulin alas lavalta.

Sen verran kova oli tärsky että melkein polvilleen siitä tippui ja veri maistui suussa tovin…

Tästä olikin sitten jo enemmän kuin mukavaa päästä pitkälleen hotelliin, vaikka tiedossa olikin ettei turhan pitkiä unia olisikaan luvassa, koska seuraavana päivänä oli veto Myyrmannissa kello 14 ja näin ollen lähtö Turuust olisi siinä kello 8 aikaan aamulla.
Pari päänsärkytabua nassuun ja pää tyynyyn…

Lähtö todellakin tapahtui kello 8 aamulla ja matka taittui kivasti. Myyrmannissa oli helppo roudaus, joskin työntämistä oli semmoiset 40 metriä, mutta ei yhtään porrasta tms. ei siis ahristanu tuo työntäminenkään.

Lava oli hulppea 4x4m ja niinpä kitarastyrkka yms. sijoiteltiin casejen päälle lavan ulkopuolelle, ihan vain tilaa säästääksemme.
Backstage oli todella kummallisen reitin päässä jossain toimistossa, mutta ajoi asiansa ihan hyvin. Meinasin vaan itse pari kertaa eksyä sinne kulkiessani :)

Lähtökohdat keikalle oli ne kauheimmat: ostoskeskus, yleisö otanta mitä on, kaikua riittävästi talon puolesta, eikä mahdollisuutta tsekkiin…

Kaikesta huolimatta hyvin meille kävi. Näissä tilanteissa varsinkin kiinteä, sama kalusto on todella arvossaan. Soundi oli hyvä niin eteenpäin (kuulemani mukaan) kuin myös lavalla.

Muutoinkin keikka meni ilman häpsyjä, mitä nyt basistin pedaalien virtalähteen jouduin teippaamaan kesken keikan shukorasiaan hieman paremmin, kun pyrki sieltä irtoamaan katkaisten koko signaalin.

Paikalla oli hyvin ryhmää, joka tuntui tykkäävän kovasti ja niinhän se Katri pääsi siinä kuvattavaksi ja nimikirjoituksia jakamaan sillä aikaa kun taustalla hoideltiin tekniikan purkua.
On muuten hirmuinen työ vältellä itse kuvaan joutumista samalla kun vetää piuhoja pois. Sillä sinällään minulle ole väliä, jos kuvaan jäisinkin, mutta se voi tuntua pahalta jostain nuoresta fanista jos taustalla on huppariin varustautunut setä…

Kamat saatiin kasaan nopsaan ja siitä sitten Espoonlahden (jonne tipautin Villen) kautta varastolle ja kotiin.

Hyvä reissu kaikkinensa. 2 oikein onnistunutta keikkaa eikä mitään isoja häpsyjä.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa. Nähdään keikoilla!
-Katti-

Milana Misic @ Sellosali

Tämä oli ensimmäinen kolmesta tuurausvedosta, joissa käyn Milanan etupään tekemässä.

Salinahan tuo Sellosali on aivan passeli paikka juurikin tällaiselle kevyemmälle, sanoisinko jopa klassiselle iskelmämusiikille. Nyt osui jopa ekan kerran todellakin sellainen porukka kohdalle, jonka avulla sai tuosta Nexon Geosta todellisen ilon irti.

Palataan kuitenkin hieman takaisinpäin. Saavuin siis paikalle n. 30 minuuttia ennen bändiä, juuri sillä lailla sopivasti, että ehdin konffaamaan tuon M7:n joka talolla on keulilla (laiska kun oli, ja vain 15 ränniä käytössä, en jaksanut fileä kotosalla valmiiksi edes tehdä).

Nopeat “hajut” PA:sta ja ihan asiallisessa vireessähän se oli.

Talon kaverit hoiti mikkien valmiiksi kytkemisen ja kulmien levittelyn sekä kanaviin huutamisen ennen bändin tuloa.

Aika nopsaan huomattiin, että ne subit oli ihan turhat tällaisessa proggiksessa ja niinpä ne kytkettiin kokonaan irti. Ei siihen aikaan, kun noita lauluja on tehty subeja toki ole ollut olemassakaan :)

Tsekki meni leppoisasti ja siitä sitten lämpiöön odottelemaan ja kahvia juomaan.

Itse konsertti oli 2 osainen, siten että n. puolivälissä oli väliaika, Ryhmää oli hyvin paikalla ja kovasti tuntuivat tykkäävän.

Täytyy sanoa, että itsekin tykkäsin kovasti. Oli todella mukavaa tehdä ääntä, kun ei tarvinnut kovaa soitella ja bändikin oli niin uskomattoman tikissä.Sai siis itsekin nautiskellä, ja pysyi tuo Geokin kivasti kyydissä.
Täytyy sanoa, että oikein mukava kokemus ja innolla jo odotan seuraavia 2 tuuraustani :)

Parasta tällä reissulla oli kuitenkin se, että mitään omaa ei itsellä ollut mukana ja talon kaverit sekä pystyttivät, että purkivat, joten pääsin todella nopeasti lähtemään paikan päältä.

Hyvä fiilis, kiva mieli. Siinäpä se pääpiirteissään.
-Katti-

Hui, hai ja hei… …aina kaikki osu ei…

Eli viime viikonlopun ohjelmassa oli parit vedot tuolla Suomen keskivaiheilla.

Tällä kertaa reissuun lähdettiin bussilla, koko porukalla, joskin sekä Iisalmeen, että Suomussalmelle oli tulossa tuuraavat kaverit keulille ja  sen takia teknikoita olikin nyt 3 normaalin 2 sijaan, kun muuten olisi tuo ajaminen kaatunut täysin minun harteilleni.

Porukkaa poimittiin useammasta paikasta. Matka aloitettiin Kaapelitehtaalta, josta suunnattiin Vantaan Ikean parkkiksen ja ABC Renkomäen parkkiksen jälkeen hyvillä mielin kohti Iisalmea.

Iisalmeen laskeuduttiin aikalailla aikataulussa ja siitä sitten riipimään kamoja tuohon ravinteliin sisälle. Luvattua apukantoa ei paikalla näkynyt, mikä sinällään allekirjoittanutta hieman ärsytti, mutta mikäs siinä. Keikka oli siis ravintolassa joka oli maan alla, eikä tietenkään hissiä, joten kaikki kannettiin portaita pitkin.

Kaikesta huolimatta kamat saatiin paikoilleen ja soimaan varsin hyvissä ajoin, ja ehdittiin tekemään hyvän pituinen tsekkikin. Varsin hyvä asia, kun oli kuitenkin tuuraava seppä etupäässä.

Kaikki kunnossa, ja sitten kohti hotellia ja syömään. Ko. ravintelin backstagelle kun ei ihan oikeasti voinut edes kuvitella jäävänsä hengaamaan. Sen verran askeettinen se oli ja haisi vielä viemärille…

Ruokailtuamme levähdimme hetken, jonka jälkeen tulimme keikkapaikalle todetaksemme salin olevan varsin tyhjä. Hieman jo huoletti, olihan kyseessä lippuriskikeikka, mutta ei auta.

Onneksi n. 15 minuuttia ennen vedon alkua alkoi porukkaa valumaan ravinteliin ja loppujen lopuksi sitä ryhmää olikin ihan kivasti. Ennen kaikkea vaikutti siltä että varsin iloista ja innokasta ryhmää oli paikalle tullut. Hyvin tuntuivat myös uusien biisien sanatkin olevan osan hallinnassa.

Artisti kävi tempaisemassa kaksi eri kertaa encoren, kun ei se yleisö oikein periksi antanut, jonka jälkeen laitettiinkin laitteet kiinni ja purettiin kaikki kasaan aamua odottamaan. Sinällään mahtihomma että tila oli rakennettu siten, että saatiin tosiaan kaikki pakatuksi laatikoihin jo yöllä, myös etupää ja kaukokaapeli saatiin kelatuksi kasaan.

Tästä sitten hetkeksi backstagelle todistamaan kovin erikoista tapahtumaa, kun johonkin ravintolan promootio-osastoon kuuluva hahmo saapui turisemaan takahuoneeseen AVOvaimonsa kanssa (rouva korosti useaan otteeseen, että hän EI ole vaimo vaan AVOvaimo). Hieman kävi kaveri sääliksi, kun vaikutti siltä, että rouva oli aikalailla eri mieltä siitä pitäisikö heidän olla koko backstagella… Kovasti kaveri yritti vitsejä murjoa, mutta ei se vaan aina ihan lähde. Hyvä yritys kuitenkin!

Hyvin nukutun yön jälkeen käytiin aamupalla jonka jälkeen lähdettiin sitten pukkamaan kamoja autoon ja sovittiin, että soitellaan muusikoille kun auto on valmis lähtöön, olihan hotelli ihan nurkan takana.

Vaikka vielä pois lähtiessä yöllä olin korostanut että tulemme kello 11 hakemaan kamoja ja sain jopa yhteystiedot, joilla pääsimme sisälle, niin sitä sovittua apukantoa ei tähänkään suuntaan näkynyt. Meinasi olla pusero melko märkänä ennen kuin startti saatiin aikaiseksi… …noh onneksi seuraava keikka olisi kylpylässä, ja aikataulun puitteissa olisi mahdollisuus käydä myös lillumassa ennen iltaa…

…tai niin ainakin luultiin, kunnes saavuttiin Kajaaniin ja tankattiin bussi…

Jostain kumman syystä, liekkö se taas se pakollinen Mr. Murphy, tyypillinen tuuri vai mikä lie, mutta bussi otti ja laukesi siihen huoltoaseman mittarikentälle. Kävi sitä korjaajakin vilkaisemassa ja tuomitsi sen särkyneen sen verran pahasti, että matka tyssäsi siihen. Kuulemma hätä oli tuolla perän suunnalla.

Tästä alkoi mahdoton selvittely ja soittelu joka suuntaan ja lopuksi (monen, monen puhelun ja tekstiviestin jälkeen) päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että tälle keikalle keulia tuuraamaan tulevan kaverin pakettiauto lähtisi meille vuokralle ja allekirjoittaneen appiukon peräkärry siihen perään. Popparit jatkoivat matkaa vuokratulla tila-autolla, jonka he sitten palauttaisivat tulomatkalla Kajaaniin ja jatkaisivat siitä junalla.

Kaikkien vastoinkäymisten jälkeenkin ehdittiin vielä ihan kivasti kasaamaan illan setti, joskaan kunnon tsekkiä ei voitu tehdä sen takia että tilassa oli koko ajan asiakkaita syömässä. Noh, tähän ei vastoinkäymiset kyllä mitenkään vaikuttaneet.

Kylpylässä lilluminen jäi itsellä tosin väliin, mutta korvasin sen nopealla suihkulla…

Itse keikka meni mielestäni hyvin ja porukkaakin oli kivasti. Ennen kaikkea tunnelma oli “kuuma”. Tuon vitsin ymmärtävät paikalla olleet :)

Tulipa siinä encoren aikana kutsu koko yhtyeelle teknikoineen ihan jatkoille jonkun kaverin mökille. Päivän tapahtumien jälkeen, ja seuraavan aamun aikaista lähtöä ounastellen, jätettiin kuitenkin kutsu käyttämättä.

Keikan jälkeen turisteltiin hieman bändin kanssa, jonka jälkeen käytiin purkamassa se mitä voitiin. Loput jätettiin aamuksi.

Aamupalan jälkeen purettiin loput kamat kasaan pakattiin autoon ja kärryyn ja lähdettiin kohti etelää. Loppumatkalla ei oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista tapahtunutkaan ja tästäkin reissusta siis selvittiin hengissä, vaikkakin hieman kokemusrikkaampina.

Niin joo, ei se apukanto kyllä tuolla Suomussalmellakaan oikein pelannut… …ei kumpaankaan suuntaan…

Harmittaa ihan ettei tullut otettua kuvia siitä bussiepisodista, mutta ehkä se toisaalta on parempikin…

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Sairastelua keikkailun lomassa…

Eli kyseessä oli Katrin keikat Porin Bar Kinossa ja Hämeenlinnan Sirkuksessa. Sinällään erikoismeininkiä, että tultiin useammalla autolla paikalle.

Me tekniikan pässit saavuttiin Poriin jo hyvissä ajoin ennen bändiä, jotta saatiin tarvittavat lelut pystyyn. Mahtava henksu muuten tuolla Porissa, ainakin meille päin olivat oikeinkin mukavia hahmoja.

Kun saatiin ääni pystyyn, ihmeteltiin seuraavaksi tuota valomaailmaa. Koska tuvassa oli ihan kivasti omaa valoa, päätettiin mennä niillä ja tuotiin vaan oma ohjain, jolle vedeltiin DMX silleen että pystyin talon valoja omalta tontiltani ohjailemaan. Ei se kyllä ihan ykköshommaa ole tuolla lailla lavan takaosasta ja sivulta tehdä valoja, mut kai siitä ihan hyvä tuli.

Lava oli sellainen tyypillinen postimerkki, mutta ihan hyvin siihen sopi kun hieman yritti.

Bändin saapuessa paikalle huomattiin, että yksi jos toinenkin on hieman flunssan kourissa. Noh, onneksi laulajatar itse voi kuitenkin hyvin ja tsekkikin meni melko kivuttomasti, vaikka Ilari ei siihen ehtinytkään.

Tämän jälkeen paineltiin hotellille ottamaan huoneet vastaan ja syömään. Täytyy sanoa, että kyllä oli se “black&white härkä” sitten hyvää. Jos joskus käytte Porin Amadossa, niin suosittelen kokeilemaan tuota tuotetta. Oli nimittäin semmoiset kastikkeet että ai-jai…

Hetki lepoa ja keikkapaikalle…

Itse keikka meni kivuttomasti ja yleisökin piti näkemästään. Jännä juttu vaan suomalaisissa on se, että vaatii oman aikansa, ja juomamäärän, ennen kuin alkaa musa menemään ns. “jalan alle”.

Parit encoretkin pääsi artisti tempaisemaan ja sen jälkeen pakattiin kamat valmiiksi. Poishan niitä ei voitu roudata ennen pilkkua, joten päätettiin sitten mennä nukkumaan ja tulla seuraavana aamuna hakemaan kaikki kyytiin.

Seuraavana aamuna oli Villekin vielä huonovointisempi. Valitteli että on varmaan tulossa kipeäksi, mutta ei se silti kaman liikkumista hidastanut. Taisi ottaa 12 minuuttia kun saimme kaiken autoon pakatuksi.

Tästä Ville lähtikin bygaamaan jotain toista mestaa pystyyn ja minä menin vielä takaisin hotellille. Olihan meillä huoneet kuitenkin 14 saakka, joten ehdin kaikenlaisia rästiin jääneitä paperitöitä siinä tehdä.

Porista lähdettiin ajelemaan sitten toisella kulkuneuvolla (pikkubussi VW) kohti Hämeenlinnaa ja matka taittui oikein mukavasti.

Hämeenlinnassa oltiin joskus 17 aikoihin jolloin kirjauduttiin hotelliin. Tällä kertaa ei tekniikalle ollut omaa huonetta, kun ilmoitimme jo ajoissa, että meinaamme lähteä ajamaan kotio yön aikana. Kävin kuitenkin siinä istumassa ja rentoutumassa hetken tuolla hotellilla ennen Sirkukseen menoa.

Sirkukseen päästiin sisälle siinä 19 aikoihin ja kun oltiin saatu kaikki kama lavan edustalle alkoi taas rakentaminen. Jostain syystä tämä keikka oli myyty omalla tekniikalla, vaikka talolla oli ihan kiva PA omastakin takaa.

Valot päätettiin kuitenkin taas ryövätä talolta ja tällä kertaa käytin jopa talon omaa valopöytääkin. Ainoastaan savukone, ja sen ohjaus otettiin meidän kyydistä.

Jostain syystä me ei millään onnistuttu laskemaan sitä takalinjaa alas, että olisi saatu siihen taustakangas paikalleen, mutta lopulta päätettiin käyttää muutamaa omaa nostinta ja hieman terävää älyä sen asentamiseksi. Hieno siitä tuli. Harmi ettei tullut otettu kuvaa…

Tässä välissä olikin hyvä käydä syömässä. Ei se ihan se kebab tällä kertaa ollut mun juttu. Sinällään tykkään kebabista paljonkin, mutta tuolla missä me käytiin ei siinä oikein ollut potkua… Noh, eihän sitä aina voi voittaa, vai voiko?

Hieman ennen keikkaa tuli tuttujakin morjestamaan meitä. Mukavaa, oli taas kerran turista kollegan kanssa :) pahoitteluni vielä kerran ettei jaksettu millään lähteä kiertämään Hämeenlinnaa keikan jälkeen…

Itse keikka meni varsin mukavasti, vaikka eturivin roku kovasti “Mansikkapaikkaa” pyytelikin. “Mansikkamäki” niminen rallihan vedettiin jo ihan setin alkupuolella, mitä lie sitten meinasivatkaan, yleisön jäsenet...

Kuten Porissa, myös täällä pääsi artisti esittämään encorenkin, joten kyllä se yleisö ilmeisesti vaan tykkäsi taas :)

Keikan loputtua hävisi ihmisetkin ravintolasta ja ravintolapäällikkö päätti pistää puljun kiinni. Meidän kannaltamme aivan loistava ajatus, koska se tarkoitti sitä, että saamme kamat ulos talosta aiemmin!

Nopeasti kamat pakettiin ja sitten autoa pakkaamaan. Hieman verkkaista meinasi olla tuo tavaran liikuttelu, kun oli tuolla aisaparilla hieman polvi kipeänä (ei ilmeisesti ihan niin hiemankaan, vaan aika paljon) ja lisäksi kovin muutoinkin sairaan oloinen oli kaveri… …tutisi ja vapisi kuin haavanlehti…

Lopulta kuitenkin saatiin nuo kamat autoon ja päästiin lähtemään kohti kotia ja unta.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa,
-Katti-

Unenpuutetta ja kaaosta

Kyseessä oli siis suhteellisen iso muotinäytös, johon oli tulossa ääntä, valoa, videota ja lavaa.

Poikkeuksellisesti en mainitse nimiä (sen paremmin asiakkaan, artistien kuin tapahtumatekniikasta vastanneen firmankaan, jolle töitä tällä kertaa tein). Syyn tulette huomaamaan kun luette tän loppuun…

Pystytys alkoi silleen tyypillisesti ilman mitään hajua mitä oikeastaan on tulossa. Cryy on mahtisakkia, huipputyyppejä kaikki ja pystytys sinällään meni ihan jees, vaikka muutamia asioita jouduttiinkin tekemään useampaan otteeseen kun ei ihan kokonaiskuvaa ollut kenelläkään tiedossa… Näin muuten ihan sattumalta ko. ravintolassa erään ihmisen menneisyydestä. Anteeksi että en ehtinyt muuta kuin pikaisesti morjestaa, jos satut tätä joskus lukemaan :)

Lopulta kuitenkin saatiin äänikin pystyyn, valotyttöjen vielä rakennellessa omaa setuppiaan.

PA tulille ja mitä hittoa!?! Aivan kauhean kuuloista shaibea! Tilana oli siis sellainen about 50 metriä pitkä peltihalli, jossa oli metalliset kattotuolit näkyvissä ja toinen puoli katosta vielä jonkun 2,5 metriä toista alempana.

PA roikkui siellä stagen luona ja sitten oli vielä viivelinja roikkumassa siinä puolivälissä salia. Viiveet ja muut oli kyllä kohdallaan, mutta aivan armottoman “koliseva” oli yleissointi. Siinä pari tuntia virittelin ja fiilasin ja säädin. Siirtelin, nostelin, laskin, käänsin ja väänsin, mutta ei siitä saanut kuin “välttävän”. Kyllä se vaan niin on että “Ihmeidentekijät on TV-sarja!”

Kaiken kukkuraksi kävi joku apina avautumassa ja uhkailemassa poliisilla jos ei soitto loppuisi. No loppuihan se, en vaan tiedä oliko kaverista sitten mukavaa kun soitto alkoi seuraavana aamuna heti jo ennen kello 8:00, olihan kyseessä kuitenkin lauantai aamu ja kaikkea…

Nukkumassakin kävin tuossa välillä semmoiset vajaat 4 tuntia, eli varsin skarppina itse vetopäivään :)

Vetopäivän aamuna oli sitten lava- ja tekniset treenit, jotka olisi voineet mennä helpomminkin. Oli kaikenlaisia ihmisiä sähläämässä siinä välissä, kun käytiin asioita lävitse. Olisivat antaneet meidän tehdä työmme rauhassa ja tulleet sitten paikalle kun pyydettäisiin (eli silloin kun todella olisi tarvittu), olisi moni väärinkäsitys ja ahdistuksen aihe helpottanut. Mutta ei, tottakai sitä pitää muutamilla olla puuttumassa kaikkeen ja sotkea lopputulosta… AARRGGGHHH!!!

Tässä vaiheessa alkoi jo allekirjoittaneella olla sellainen olo, että “pitäkää tunkkinne!", en kuitenkaan viitsinyt muita jättää pulaan ja päätin niellä ärtymykseni.

Hienointa oli se, että PA ei kuulemma ollut riittävän hifin kuuloinen showta varten… Niinpä… Kas kummaa, en itse huomannutkaan… Ja ne ihmeidentekijät olikaan mikä?

Treenien aikana tähdennettiin lavalla olijoille myös sitä faktaa että aina kun catwalkilla käännytään takaisin lavaa päin, laitan headsetit kiinni, koska ei kukaan halua kiertoja kuunnella, kun väki kävelee PA:n alitse.
Niin tosiaan osa PA:sta oli ripustettu siihen catwalkin päälle, kun halusivat “jytinää” myös catwalkille… Ei kuulemma olisi riittänyt tuo pelkkä normi PA.
Kovasti yritin myös ehdottaa että otettaisiin noi HS:t pois siitä clusterista, mutta halusivat kuulemma kuulla oman puheensa sieltä(kin), eikä tällainen äänimies voi ymmärtää kuulemma näiden pienten nyanssien päälle, jotka tekevät showsta onnistuneen luomalla siihen fiilista…

Ihmeidentekijät… …noh, tiedätte varmaan jo mitä meinaan…

Ihan miten vaan… Edelleen teki mieli, ehkä vielä enemmänkin sanoa että “pitäkää tunkkinne, mä lähden kotiin täältä kuuntelemasta turhantärkeää paskanjauhantaa”… …en sitten kuitenkaan niin tehnyt, toisaalta jälkikäteen ajatellen olis kyllä ehkä pitänyt…

Sitten alkoi tapahtuma. Mullahan oli siis etupäässä ÄläYsin 32 kanavainen versio ja siihen lisäksi vielä 16 kanavaa Beh…ehhh…, no siis paskaa etusta. Lähinnä noi etuset oli videolle jne, koska niissä oli valmiiksi plugi-sisääntulot ja 32 kanavaa ei pöydässä olisi millään riittänyt muuten, kun oli kaikenlaista kamaa tulossa. Loppujen lopuksi jouduttiin vielä karsimaan muutama juttu pois, vaikka oli 48 kanavaa käytössä !!!

Kaikki meni ihan jees ensimmäiseen vaihtoon asti ja vielä ensimmäisen artistinkin ajan, mutta kun ensimmäinen video lähti pyörimään AnyCastin kautta, oli äänessä jotain isosti hätänä, vaikka kaikki oli aiemmin toiminut kuin unelma. Kuulokkeet korviin ja mitä hittoa!?! Semmoinen aivan perusihQ digitaalinen särö ja armoton kohina??? Mitään ei ollut tehtävissä kesken vedon, vaikka tiesinkin että BehPaskahan se siinä oli lahoamassa.

Kun video oli vedetty läpi, ei muuta kuin pätsi auki ja katsomaan saisko jonnekin tungettua sen AnyCastin, ja sitten taas pätsättyä takas, kun taas sitä toista kanavaa tarvitaan ja sitten taas takas jne… …saitte varmaan jo käsityksen kokonaiskuvasta… Mulla kun oli tosiaan ne kaikki kanavat käytössä… Onneksi vaan 31 yhtä aikaa auki pahimmillaan, niin pysty edes vähän kikkaileen!

Noh, seuraavassa spiikissä sitten ilmeisesti lahosi se toinenkin niistä “saksalaisista” paskoista, kun ei oikein juontoja tukeneet äänet kuulostaneet kivalta :/ Sellainen metallinen digisärö sielläkin… Siispä lisää pätsäämään… Nyt alkoikin olemaan jo hieman vaikeampaa ja ahtaampaa, varsinkin koska tässä vaiheessa päätin siirtää periaatteessa kaiken pois tuolta ADAteista ja sitten sitä joutuikin vasta kikkailemaan, ja etsimään DI boxeja, ja kaikkee…

Tulipa todettua tuossa sivussa ihan ääneenkin jopa että “tehdäänkö nopeasti ja helposti vai tehdäänkö LS9:llä?” joka sai sellaisia mukavia naurun purskahduksia teknisessä tilassa samalla kun minä rystyset verillä koetin pätsäillä siellä ahh niin ihanassa LS9:n perseeessä liittimiä…

Illan tärkein juttu, eli itse show meni allekirjoittaneella ihan hyvin, noita headsettejä lukuunottamatta. Mallit ja esittelijät eivät muistaneet mitä oltiin sovittu mikkien käytön suhteen ja sellaista kierron kanssa tappeluahan se oli… Hirmuisen hankala oli saada kuulumaan kunnolla noi puheet, kun kaverit seiso ihan clusterin edessä ja mikki vielä sinne päin että oikein kiertäisi…

Shown jälkeen pääsinkin huokaisemaan, sillä illan headlinerilla oli oma tekniikka mukanaan ja pääsin itsekin syömään ensi kerran sitten aamun. Kello oli tässä vaiheessa jotain n. kello 23 illalla… Perusmeininki siis :P

Headliner kuulostikin ihan asialliselta tilanteen huomioiden, ja näytti todella hyvältä. Kyllä sällien tekemä valoplotti oli melko hieno :) (jotain positiivista hei!)

Kun headliner lopetti, alettiin purkamaan kamoja. Noh, ei sekään ihan suunnitellusti mennyt, koska rosterin mukaan minun ja lavanpään äänijampan vastuulla oli vain ääni ja juuri kun ääni alkoi olla 20 minuuttia vaille valmis (parit pekonit keräämättä ja laatikot kuorkille kärräämättä) n. kello 3:00 aamulla, tultiin kertomaan että kaikki muu lopetetaan kesken ja kaikki keskittyy lavan purkuun! Tässä vaiheessa pukkasi jo melkoista lisätappia otsaan, kun 20 minuuttia muuttui ainakin 1,5 tunniksi!

Kun lopulta pääsi lähtemään siinä hieman ennen 5 kotiin päin, olikin jo todistettu että siihen vi….kseen ei voi siis kuolla vaikka sitä joku julkisuudessa joskus epäili (taisi olla Väyrysen Paavo muuten, jos oikein muistan)… …olisin nimittäin jo varmaan kylmänä jos se olisi mahdollista, sen verran korkealla oli tuo V-käyrä tuolla hetkellä…

Onneksi oli tuolla headlinerilla tuuraavat, ja mukavat ja tutut omat teknikot mukanaan ja meillä hyvä cryy (kunhan ois saatu olla rauhassa ja tehdä työmme), niin ei ihan niin kovasti ahdistanut sitten kuitenkaan näin jälkikäteen ajatellen, ehkä :)

Kotimatkan loppupää on mulle ihan mustaa usvaa ja tulipa sitten nukahdettua kesken hampaanpesun kotosalla :/ melkoinen saavutus väittäisin :)
Heräsin siis siitä pöntön kannelta istumasta siten, että hammasharja oli syvällä suussa ja tahnaa, sekä kuolaa valu siihen jalkojen juureen lattialle.

No mutta hengissä selvittiin, vaikka vettä tuli ja kaikki tuntu menevän perseelleen…

Näihin tunnelmiin ei toivottavasti tarvitse toista kertaa lopettaa, tai sitten voi olla että loppuu tyystin…
-Katti-