perjantai 29. toukokuuta 2009

Naisten kunto 5 ja Mamba @ Turku

Perjantai 22.5.2009

Tämä(kin) keikka alkoi leppoisasti autoilemalla Suomen Turkuun, jossa oli määrä olla lauantaina naisille tarkoitettu kuntotapahtuma, jota tähditti Mamba.

Mikäs siinä oli ajellessa, kelit oli kohdallaan eikä minnekään kiire, mutta olisivat nuo nyt Tielaitoksen miehet voineet tuolla uudella Hki-Turku motarilla antaa olla hieman korkeammat nopeusrajoitukset kuin 80 km/h, mitä oli pitkät pätkät tuossa Lohjan ja Salon välillä.

Perille päästiin kuitenkin ja lavakin oli mukavasti pystyssä. Ei siis muuta kuin kamat ulos kuormurista ja ihmettelemään.

Tällä kertaa olikin tiedossa varsin leppoisa keikka äänenpoistajien osalta. Jotain langattomia ja tausta-CD:n soittoa, sekä viuhkan tarjoaminen Mamban väelle.

Mamba siis toi niin monitori-, kuin etupään laudat tullessaan, samoin kuin mikit ja DI:t. Mitä meidän piti tehdä oli rakennella lava valmiiksi ja vedellä kupariset paikoilleen staakien varteen odottelemaan.

…ai niin, tarvitsivathan he meiltä yhden monitorikulmankin.

Siinä sitä siis tavattiin yhtyeen raideria ja rakenneltiin asioita heitä varten. Soiteltiin vielä tekniikalle ja kysäistiin raiderin paikkansa pitävyyttä (oli melko vanha päiväys nääs) ja kuultiin, että yksi laulu olisi tullut lisää. Mikäs siinä, tehdään sitten vaikka niin.

Kun lava oli saatu valmiiksi virittelin vielä oman tonttini kuntoon. Langattomia semmoiset huimat 3ch (1 kapula ja 2 headsettiä), sekä sidefillit.

Lisäksi lavan päähän tuli CD-soitin niin saavat alkujumppansa vedeltyä leppoisasti musiikin pauhatessa myös lavalla sidefilleissä. Niin ja tulihan sinne valmiiksi myös liityntä Bjurströmin Marcon IPodille. Äkkiä laskin että semmoiset ruhtinaalliset 7 kanavaa.

Lautana tällä kertaa hieman vanhempaa suunnittelua edustava Yamaha 03D. Mikäs siinä, toimiva pelihän se tuokin on, vaikka pari minuuttia menikin kunnes sormet taas löysivät oikeat napit (meinasi mennä scene ja kursori napit aluksi väkisin ristiin).

Kun PA ja lava oli valmiina, viriteltiin vielä Vanikan (joka oli tutkaparina minulle tuolla etupäässä) kanssa muutamia viivelinjoja. Kauimmaiset tulivat semmoiseen 145 metrin päähän itse PA:sta.

Yllättävänkin kivuttomasti saatiin nuo viiveet osumaan heti kerralla :)

Tästä olikin hyvä painella sitten nukkumaan tuonne Turun Omppuun.

Lauantai 23.5.2009

Aamulla heräillessäni huomasin ensimmäiseksi, että keli ei olekaan ihan niin kuiva kuin perjantaina. Vettä tuli ihan sillä lailla tasaisesti koko ajan, vaikkakaan ei paljoa.

Siitä suuntasin sitten läheisessä ravitsemusliikkeessä nautitun aamupalan kautta takaisin Paavo Nurmi –stadionille ja täytyypä sanoa, että oli hyvä homma, kun oltiin suojattu kaikki kunnolla edellisenä iltana. Lavalla oli nimittäin tuulen ansioista ihan muutama lammikkokin, joita sitten lastailtiin pois.

Mamban sakki saapuikin ihan ajallaan ja heti ensimmäiseksi kuulin, että he tarvitsevat toisenkin monitorin. Tämä oli jäänyt mainitsematta edellispäivänä puhelimessa. Muuten oli kaikki osunut ihan kohdilleen.

Noh, ei siinä mitään, onneksi oli noita kulmia ja päätteitä hieman ylimääräisiäkin mukana.

Mamban stage valmiiksi ja sitten jututtamaan niitä “omia työntuottajia” eli erilaisia jumpparyhmiä ja Marcoa.
Tässä vaiheessa huomasin, että meillä oli Mamban kanssa langattomat ristissä, mutta siitäkin selvittiin meidän taajuuksia vaihtamalla.

Marcolle meni siis kapula juontoja varten ja headset venyttelyjä ja jumppaa varten. Toinen headset meni siis vuorotellen eri kuntotaloja edustaville esityksille.

Kaikki oli oikein leppoisaa, eikä oikeastaan muita mainittavia tapahtunut ennen kuin ukkonen iski päälle.

Täytyy sanoa, että pääsinpähän laittamaan Bjurströmin Marcon vedon poikki. Marco oli juuri vetämässä palautusvenyttelyä kun ukkonen tuli niin lähelle stadionia, että päätettiin Vanikan kanssa keskeyttää show ja tempaista sähköt pois.

Voimavirta siis keskuksesta irti ja odottelemaan. Tätä odottelua kesti semmoiset 40 minuuttia, jonka jälkeen kytkettiin virrat takaisin ja päästiin jatkamaan ohjelmaa.

Muutama kuntotalo päätti jättää ohjelmansa välistä ja niinpä Mamba pääsi aloittamaan ajallaan.

Mamba lopetti jo hyvissä ajoin, joten purku päästiin aloittamaan hieman etuajassa, lopputuloksena se, että kotiin päästiin Vanikan kanssa lähtemään jo siinä 20:30. Silkkaa mahtavuutta!

Maininnan arvoinen asia lienee myös se, että kun aloimme purkamaan kamoja, huomasimme myös taivaan aukeavan. Siinä viimeisiä laatikoita pukkaillessamme kuormurille paistoikin aurinko jo täydeltä terältään. Kohtalon ivaako?

Kuviakin tuli otettua, mutta ans’ kahtoo onko niistä tänne laitettaviksi. Aika peruskauraa kuitenkin oli, joten voipi olla että mennään ilman kuviakin.

Nyt hieman lomaa ennen Kivenlahti Rockia,
-Katti-

tiistai 19. toukokuuta 2009

Fillarifestari @ Kontula

Perjantai 15.5.2009

Perjantaina oli siis kyseessä pystytys. Tällä kertaa tavoistani poiketen oli lupautunut auttamaan myös lavan pystytyksessä.

Mikäs siinä, kaunis auringonpaisteessa kylpevä kevätpäivä.

Lavaa pystyttäessä tehtiin tottakai yksi virhe (ainakin). Lavan katoksi ja seiniksi tehtiin siis Arc, jonka sisällä olevan lavan koko on normaalisti semmoinen 10x8, mutta tällä kertaa lava piti siis tehdä 8x6.

Siinä pystyttäessä huomattiin vasta siinä vaiheessa kun oli jo L valmiina, että 10 leveätähän me siitä oltiin kuitenkin tekemässä… Eipä siinä muu auttanut kuin repimään lavaa paikalleen keskemmälle sen jälkeen kun yksi rivi paloja poistettiin.

…tässä vaiheessa alkoikin muistua mieleen, miksi minä en lavatöitä yleensä ole suostunut tekemään…

Lopulta saatiin lava pystyyn ja päästiin laittelemaan äänikamoja pystyyn myöskin jo pimenevässä, ja viilenevässä illassa.

Mitään kommelluksia ei äänikamojen suhteen tullut, mutta yksi maininnan arvoinen (ehkä?) juttu siinä pystytyksen aikana tapahtui. Oli hieman Kontulalaista teini-angstia ilmassa, kun yht’äkkiä jostain kuului “kirosana, sä et ihan oikeesti tee noin, kirosana. Nyt jätkälle tulee turpaan niin kirosanasti!” ja sen jälkeen lähti yksi kaveri kuin olisi tuli lyöty perseen alle, ja perässä sillä oli toistakymmentä suurin piirtein saman ikäistä sälliä, joita vielä tytöt yllyttivät.

Ilmeisesti pääsi kaveri pakoon, kun muu porukka tuli vielä siihen lavan kupeelle uhoamaan samoihin aikoihin, kun me olimme jo lähdössä nukkumaan.

Lauantai 16.5.2009

Tällä kertaa olimme kaukaa viisaita ja teimme kaiken niin valmiiksi kuin pystyimme jo perjantaiyönä. Tämä antoi mahdollisuuden nukkua kaikessa rauhassa aamulla ennen kuin lähdettiin takaisin Kontulaan.

Keli oli edelleen loistava ja päivästä odotettiin tulevan oikein mukava.

Siinä kaikessa rauhassa katseltiin, että kamat oli edelleen niin kuin piti ja louhittiin siinä samalla tsekki Dingo Duolle (Neumann ja Vesa).

Tämän jälkeen alkoi tapahtuma ensin Circus Helsingin esityksellä, jota seurasi juonto ja kaupunginjohtajan puhe. Kaupunginjohtajan puheen jälkeen oli Helsingin pelastuslaitoksen soittokunnan vuoro.

Käytännössä tänne asti oli siis todella leppoisaa menoa, vaikkei meille aikatauluista kukaan mitään tiedottanutkaan, oltiin ilmeisesti aikataulussa. (?)

Sitten alkoikin bänditouhut. Rumpujen yms. pystytyksen aikana oli lavan vieressä käynnissä fillarihuutokauppa, joten kaikessa rauhassa siinä sai backlinen kalustaa.

Ensin tuli lavalle Stadin Juhlaorkesteri, joka veti eri vuosikymmenten ja maanosion musiikkia. Ihan jees vetivät, mutta varmaan olisi vieläkin paremmalta kuulostanut, jos ei puhallin sektio olisi ollut ihan niin pelti kiinni (trumpetisti mm. tempaisi naamalleen lavalle tullessaan) ja jos olisivat antaneet mikrofonien olla niin kuin ne oli laitettu.

Juhlaorkesterin jälkeen oli vuorossa tanssiorkesteri. Ajattelin itsekseni että tämähän menee mukavasti, kunnes ensimmäinen ralli lähti käyntiin. Voi herranen aika! Tuntui kuin olisi väki soitellut ihan eri biisiä keskenään välillä. Pahasti oli hakusessa tuo homma.

Aika paljon pitää tapahtua, että minullekin tulee myötähäpeän tunne, mutta tällä kertaa se tuli…

Kehtasivat vielä soittaa melkein 30 minuuttia ylipitkän setin, vaikka asiasta huomautettiin useampaan otteeseen. Oli allekirjoittanutkin jo miltei valmis tempaisemaan sähköt pois lavalta kunnes lopettivat.

Päivän lopetti Dingo Duo, joka veti yllättävänkin hyvin. Jostain kumman syystä Neumannin akustinen vaikeni. Ensimmäiseksi epäilin paristoa, jonka vaihdoinkin lennosta, mutta se ei parantanut tilannetta. Sen jälkeen kokeilin uutta piuhaa, uutta D.I. Boxia, jne. jne., mutta mikään ei auttanut. Luulenpa että meni kaapeli poikki/irti sisällä…

Noh, ei se menoa haitannut ja Neumann soitteli sähkiksellä siis keikan.

Siitä sitten purkuhommiin ja kamoja pakkaamaan. Ääni menikin kasaan varsin nopsaan, mutta sitten oli vielä se lava… Voi yhren kerran, kun pitää olla niin huonomuistinen että lupautuu.

Noh lavakin meni sen ärsytyksen voimalla melko nopsaan kasaan ja kotona taisin olla joskus 01:00 jälkeen.

Kaikkea siis taas sattui ja tapahtui… …minullekin…
-Katti-

perjantai 15. toukokuuta 2009

Frail @ Tuusula

Keskiviikko, 13.5.2009

Elikkä otsikon mukainen pop oli tulossa tempaisemaan parit ripari-keikat, ja koska Mr. Saarikankaalla on ollut ennenkin onnea tuon Tuusulan SRK:n kanssa, tuli tilaus tekniikasta taas siihen osoitteeseen.

Ja tottahan toki, Ville oli itsensä nakittanut muualle, ja niin soi taas meikäläisen puhelin. Mukavaa sinällään, mutta kun se tila ei ihan oikeasti ole paras mahdollinen tämän tyyppistä musiikkia soittavalle bändille…

…odotettavissa oli siis melko rapeaa menoa volyymien puolesta, mutta mikäs siinä. Kunhan kaikilla on kivaa. Eikös vaan?

Meillä oli valomies-Kaitsun kanssa mukavasti laittaa kamat kasaan ennen bändin tuloa äänenpaineiden tarkastukseen ja siis ainakin joskus sai asiat tehtyä ihan miettien.

Yksi kommellus toki sattui, oli nimittäin unohtunut valoille menevä sähköpuoli varastolle. Onneksi varastolle ei ollut kuin 5 minuutin matka, niin oli melko helppoa käydä ko. tarpeet noukkimassa.

Ohessa kuva juuri ennen kuin pop saapui paikalle. Paikka oli siis mukavan pieni ja jopa hieman kaikuisa…

 alku

Bändin saapuessa paikalle, päästiin tekemään ruokatilaukset iltaa varten. Sellaista normi pizza-kebab osastoa, mutta mikäs siinä.

Bändin saatua kamat pystyyn lavalle alettiin tarkastamaan niitä äänenpaineita. Jotain ongelmia oli toisessa kitaravahvistimessa, kun meinasi hieman pöristä, mutta ei se sitten lopuksi mitään ilmeisesti ollutkaan. Taisi vaan olla niin kompressoitu ja kovalla volalla tuo soundi stäkissä, että sen takia murisi.

Äänenpaineiden tarkastus meni vallan mallikkaasti ja ainakin itse lähdin hyvillä mielin syömään Iskender-kebabiani. Äänenpaineet tsekissä pyöri siellä jossain 100 dBA:n ympärillä, piikatenjossain 107 dBA:n alueella. Ihan siis inhimilliset musiikkityylin huomioiden. Ja mikä tärkeintä, soundi oli sen verran kohdillaan, että sitä oli miellyttävä kuunnella.

Kummastakaan keikasta ei oikeastaan ole mitään sanottavaa, sen verran hyvin sällit vetäisivät ne ja homma toimi.

Toisen vedon aikana osa riparilaisista intoutui jopa ihan musiikin vietäviksi ja niinpä siinä miksuuttimen läheisyydessä kävi välillä riekkumassa semmoisen reilun puolen kymmenen tytön porukka.

frail lead

 

 

 

 

 

Keikan jälkeen oli taas vuorossa ne perinteiset kättelyt, kiittelyt ja sitten tietysti purku.

Se mikä näissä SRK-hommissa on ihan ykköstä on nuo soittoajat. Nytkin olin jo kotona hyvissä ajoin ennen puoltayötä, vaikka käytiin varastolle ihan oikeasti hyllyttämässä kamatkin ja purettiin vuokralle lähteviä lavapaloja odottelemaan noutoa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-

(Copyright/kuvat Minka Matikainen)

Löysin tällaisen, tai oikeammin tämä löysi minut…

Joten oli ihan pakko kokeilla, josko tämä työkalu vaikka helpottaisi bloggaamista.

Mulle siis tuli sähköposti Windows Live –palvelulta, kun tuota MSNMessengeriäkin tulee käytettyä, jossa mainostettiin tämmöistä hienoa työkalua, jolla voi blogeja hallinnoida.

Kyseessä siis on Windows Live Writer –ohjelma.

windows-live-writer

Tässä on semmoinen siisti homma, jota ainakin tuosta Bloggerin omasta työkalusta olen jäänyt kaipaamaan, että tässä näkee oikeasti miten kuvat yms. asettuu tuohon todelliseen blogi-näkymään.

Täytyypäs kokeilla hieman enemmän kunhan seuraavan blogin väännän kasaan, mutta vaikuttaisi siltä että Windows on lopultakin onnistunut tekemään jotain mikä toimiikin…

…ja ai niin, tässä on jopa jonkinlainen oikolukija samassa :)

Siitä kuinka hyvä tämä OIKEASTI on, annan palautetta myöhemmin, kun olen enemmän tätä käyttänyt.

-Katti-

tiistai 12. toukokuuta 2009

Kraka ja Daikini @ Espoo, Tapiola

Lauantai 9.5.2009

Jaahas, mistäköhän aloittais...

Kyseessä oli siis Krakan ja Daikinin yhteisveto Tapiolassa siinä Tapiola Gardenin kupeessa olevan vesialtaan partaalla. Tällainen yhteisveto toimii siis siten, että molemmat bändit feattailee (kirjoitetaanko toi noin???) toisiaan ja lavalla on siis parhaillaan yhtäaikaa menossa 2 rumpusettiä, 4 kanavaa HD:tä, 6 laulua, 4 kitaraa ja basso. Taisi tulla kanavia monitorilautaan semmoiset 30 kpl, tai jotain. Melkoinen taistelutanner siis...

Meiltä oli tilattu ko. tapahtumaan siis pelkästään ääni. Minä toimin monitoreissa ja Ville ajelisi etupään. Koskapa kyseessä oli ulkoilmaveto ja Suomen kevät ja kesä kun on niin hyvin arvattavissa oli tilaaja tilannut toki katetun lavan toiselta toimittajalta.

Lavan piti olla valmis kello 11 kun me saavumme paikalle, jotta saisimme pystyttää äänikamat ennenkuin pop saapuu paikalle siinä 13:30 aikoihin.

Piipitys alkaa


Ei viitsis piipittää, mut kait se on pakko. Mikä kumma se on, että joillekin toimittajille on niin julmetun vaikeaa hahmottaa aikatauluja!?!

Tultiin itse paikalle siinä karvan auki 11 todetaksemme että lava ei todellakaan ole vielä pystyssä. Mitä oli tehty oli muutama trussiliitos kattoa varten, mutta sieltäkin puuttui useampi metri vielä trussia...

Siitä sitten kyselemään, että mistäköhän tämä mahtaisi johtua. Vastaus oli, että "eksyttiin tänne tullessa". Siis mitä, täh, häh !?! Kuinka Uudellamaalla sijaitsevan yrityksen kuorma-auto voi mahdollisesti eksyä tullessaan Espoon Tapiolaan !?!. Ymmärtäisin vielä semmoisen 30 minuutin myöhästymisen tämän takia, mutta että yli 2 tuntia !?! Tekisipä mieli sanoa että ..... amatöörit!

Siinä sitten katseltiin sateen ropistessa niskaan, kun sitä lavaa pykäiltiin kasaan. Sanotaanko näin, että olen minä helpompiakin tapoja nähnyt itse...

Lopulta päätettiin ruveta auttamaan lavaporukkaa, että päästäisiin edes joskus sitä ääntäkin pystyttämään...

Täytyy vielä mainita, että mukana oli eräs wannabe-apukäsi, jolta kyllä juttua lähti, mutta mitään ei tapahtunut...

/piipitys

Kun sitten lopulta päästiin äänen kimppuun oli kello jo 13:10 ja edelleen kaverit pystyttivät lavaa siinä samalla...

Tällä kertaa oli hyvä, että pop saapui paikalle hieman myöhässä, niin oli ainakin lava valmis, ja äänikin suurin piirtein kasassa.

Minun monitorilandiani pystytettiin Hiacen persuuksiin. Sinne ei ainakaan tule suihkulähteistä lisää vettä tuulen painamana. Ongelmaksi meinasi tosin muodostua näköyhteyden rajallisuus lavalle päin.

Mixejä lavalle meni semmoiset 8 kpl, joka jampalle oma, joista 3 oli kulmia ja 5 IEM mixejä. Side fillit jätettiin ihan suosiolla pois kuvioista tässä vaiheessa.

Olipahan mukava tehdä pitkästä aikaa monitoritöitä ihan oikealla analogilaudalla. Mukavuutta siinä on se, että pystyy molemmilla käsillä tekemään eri asioita yhtä aikaa ja näkee yhdellä silmäyksellä kokonaiskuvan ilman valikkosurffailua.

Tsekki raapaistiin pikaisesti alta pois, koska oltiin myöhässä jokatapauksessa se pari tuntia, mutta ihan OK:sti kaikki saatiin kasaan n. 20 minuuttia ennen vetoa.

Siinä vetoa odotellessa iski sitten kylmä. Tuuli ja märät kamppeet eivät ole omiaan pitämään lämpimänä ja niinpä tuntuikin, että paleltuu hengiltä. Onneksi sentään oli lämmintä kahvia juotavaksi.

Keikka itsessään meni ihan hyvin, mitä nyt muutamia monitoriasetuksia lennosta ruuvailtiin paremmiksi, mutta muuten ihan jees.

Yksi kommellus toki mahtui tällekin keikalle. Daikinin Matin kitarastäkki päätti lentää nurin kesken keikan, kun tuuli painoi lavan sivukankaan sitä vasten niin kovasti (jaa-a, mitenköhän ne sivukankaat olivatkaan niin huonosti ankkuroituina? AA("Amatöörit asialla")-kerhon hommia).

Mitään en ehtinyt minäkään tekemään, kun huomasin stäkin lähtevän nurin, muuta kuin hypätä lavalle toteamaan vahingot.

Kyseessähän on siis sellainen Marsun kaapin ja Mesan putkinupin yhdistelmä, joten olin melko varma, että Matin soitot ko. keikalle oli soiteltu, ainakin jos ei varaputkia sattunut äkkiseltään mukaan.

Mutta ei! Nostettiin stäkki pystyyn, Mattia ja minua hieman jännitti kun Matti täräytti ensi kerran kitaraa : mitä ihmettä? Sieltähän kuului ihan oikeaa ääntä, ja vielä sellaista kuin pitikin!

Ainoa päällisin puolin vaurioitunut osa oli plugi, joka vääntyi melkoisesti. Nopeasti totesimme, että nyt ei kosketa mihinkään ja vedetään keikka loppuun ennenkuin mitään muuta tehdään.

Kamat kestivät keikan loppuun asti, jonka jälkeen vitsailinkin että taitaa nuo Mesat olla kuitenkin trankkupelejä, kun ei tuommoisesta pudotuksesta ollut moksiskaan. Meinasi Matti kuitenkin ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön ja Levytukkuun asian tiimoilta.

Samoin tein kun keikka loppui siinä kello 17, alettiin laittamaan kamoja kasaan. Vilkaisin kelloa 18:15 kun lähdimme liikkeelle Tapiolasta. Varsin ripeä purku siis. Varmaan oli jotain tekemistä yleisellä mielialallakin asiaan...

Ja jotta se kakkasäkki saataisiin ihan typötyhjäksi, vanha luottopelimme Hiace muuttui perunapadaksi siinä Tuusulanväylällä. Lämmöt hyppäsivät tappiin ja sellainen valkoinen höyry pöllähti auton alta.

Auto sammuksiin ja voi mahtava millainen perunapadan ääni penkin alta kuuluikaan =D .

Ensimmäinen ajatus oli että sieltä on taas irronnut jäähdyttäjän letku, mikä kuitenkin oli ihan kiltisti paikoillaan... No mitäs sitten? Odoteltiin siinä tienposkessa tovi, jotta kone jäähtyisi ja lähdettiin jatkamaan. Päästiin pari kilometriä, melkein varastolle, kun piti taas pysähtyä jäähdyttelemään. Siinä vaiheessa Kaitsu soittelikin jollekin kaverilleen, joka ymmärsi pakujen dieseleistä jotain ja pyysi häntä tulemaan varastolle.

Moottorin jäähdyttyä nilkutettiin varastolle, juuri ja juuri sinne päästen ennen kuin lämmöt olivat taas tapissa, ja Kaitsun kaverikin saapui paikalle.

Muutama nopea testi ja vilkaisu, nesteiden lisääminen ja syylärin suodattimen aukaisu, ja a´vot. Jäähdytys pelasi taas kuin ennen vanhaan, aivan kuin uutena.

Kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen olikin mahtavuutta painua kotiin ja saunaan sulattelemaan itseään.

Kuvia en todellakaan ottanut tältä reissulta, ja hyvä niin... Tiedä vaikka olisi kamerakin hajonnut.

Tää on vaan joskus tällaista, mut jos tää ois helppoo ja ihquu ni kaikkihan tätä tekis.

Taidankin tästä suoria lähimpään markettiin ostamaan ihan oikeat sadevaatteet ja neopreenihanskat vastaisuuden varalle.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa, niin ei tule enempää ruumiita...
-Katti-

torstai 7. toukokuuta 2009

U-Turn 2009 @ Kerava

Keskiviikko, 29.4.2009

Työsarka tähän tapahtumaan liittyen alkoi siis jo keskiviikkona, vaikka itse tapahtuma olisi vain torstai-illan ja perjantain kestävä.

Keskiviikkona pystyteltiin trussilinjat, ääni ja valo kasaan siten, että torstaille ei jäisi kovin paljoa säädettävää.

Sillä välin kun allekirjoittanut pystytti lavaääntä (joka oli allekirjoittaneen vastuulla tällä kertaa) ja mikityksiä muutaman apukäden kanssa (kaikkiaan mixejä tuli tuonne lavalle päin sellaiset 13 kappaletta, mikä on vielä varsin inhimillinen määrä,), lähti loppu porukka hakemaan lisää kalustoa vuokralle tuolta Laajatien varastolta.
Sieltä oli tulossa trussia, pari Wembulaa sekä nippu liikkuvia ja moleja.

Tästähän alkoi kehittymään ihan mahtipirskeet... Varsinkin kun ilmastointi oli tehnyt temppunsa ja lämpöäkin riitti omiksi tarpeiksi.

Kun muut saapuivat takaisin vuokrakamojen kanssa, päästiin pykäämään myös takatrussia. Kaikkiaan takatrussiin tuli joku 5 molea (2 lamppuisia), screenit (2kpl) ja 11 liikkuvaa (7 goboa ja 4 washia). Sekä tietysti useampi metri moltonia.


Etutrussissa roikkui PA:n yläpäät, keskiklusteri, 5 molea, etuvaloa ja videotykit (2kpl). Lisäksi meillä oli vielä sivutrussi jonka tarkoitus oli peittää artistien saapuminen lavalle.

Kaikkiaan siis melkoinen määrä roipetta.

Illan edetessä huomattiin Villen kanssa, että väki vähenee ja pidot paranee. Lopulta joskus puolenyön jälkeen meitä olikin jäljellä vain Ville ja minä.

Kun oltiin saatu mäkkien osoitteet kohdilleen ja kaikki tarvittavat kaapeloinnit (molejen sukot himppareilta sekä DMX:t ja virta mäkeille), nostettiin taka- ja sivutrussit ylös ja painuttiin nukkumaan.

Tuosta mäkkien virrasta vielä. Valitsin sellaisen sähköjohdon jossa luki max 3500W, koska trussissa roikkui kaikkiaan 11 kpl 250W:n mäkkiä -> 2750W. Siis ihan oikeasti jopa laskin kuorman ja mitoitin sen mukaan.


Torstai 30.4.2009

Torstaina saavuttiin paikalle sillä tavoin hyvissä ajoin, että Laineen Terokin (joka tuli valomieheksi torstai-illaksi) ehti ohjelmoida valot hyvin ennen vedon alkua. Tulipahan samalla huomattua että kyllä noissa liikkuvissa on oikeasti eroa. Trussissa olevien mäkkien shutterit oli huomattavasti nopeammat kuin vastaavien Robejen, jotka olivat trussitolppien nokassa. No, mitäpä minä näistä ymmärtäisin, mutta kun asia minulle selvitettiin ja näytettiin, niin kyllähän se ihan totta oli...

Ainoa kommellus joka sattui ennen tapahtuman alkua oli se, että etulinjaa olikin nostettu hieman ylemmäksi kuin se edellisenä iltana oli ollut, joten videotykkien kuva ei oikein osunut screeneihin.
Tokihan tykeissä oli niin hienot pelit, että kuvaa pystyi siirtämään (tai siis linssiä tai jotain kääntämään), mutta ilmeisesti se säätö ei ihan riittänyt... Onneksi meillä oli takatrussissa vielä hieman mahdollisuuksia nostaa sitä ylöspäin ja näin ollen etuvaloja ei tarvinnut suunnata uudelleen.

Loppujen lopuksi kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä. Ainoa asia mikä hieman kaihersi oli se ilmastoinnin puute. Varsinkin allekirjoittaneen työpisteellä, jossa oli päätteet ja himpparit, alkoi tunnelma niin sanotusti lämmetä.

Tapahtuma lähti käyntiin ajallaan hienon tanssispektaakkelin vauhdittamana. Itsekin olin vielä tässä vaiheessa etupäässä katsomassa menoa, koska ensimmäinen monitoreja tarvitseva esiintyjä aloittaisi vasta myöhemmin.

Tanssia seurasi stand-up komiikka jota veti Mikko Vaismaa. Varsin hyvää läppää Mikolta irtosikin.

Mikon vielä esiintyessä siirryinkin omalle työmaalleni odottelemaan ensimmäistä artistia, Olli Helenius Trio:a.


Ollin trio vetikin varsin mainion setin koostuen niin uusista, vanhoista kuin vielä vanhemmistakin ralleista. Hieno mies, hienoa musiikkia ja hieno bändi. Tykkäsin, taas.


Trio:n jälkeen vuorossa oli jokin järjestävän seurakunnan nuorten itsetekemä draama, mikä vaikutti kaikin puolin ihan läpimietityltä, joskin ehkä hieman synkältä ja raskaalta allekirjoittaneen mielestä.

Draaman jälkeen kävi Ville vielä soittelemassa akustista kitaraa vaimonsa Niinan laulaessa kauniisti.

Tämän jälkeen oli pieni tauko ohjelmassa, jonka aikana vedettiin lavalle rumpuraiseri, -pleksit ja muut bändikilkkeet, joita niin houseband kuin Daikinikin tarvitsisivat.

Toisessa osiossa olikin enemmän puhetta ja housebandin vetämää juttua, joka toimi mielestäni ihan kivasti. Housebandin laulajat olivat kaikki IEM:ssä ja sen huomasi, että näin oli ensimmäistä kertaa. Kukaan ei oikein tiennyt mitä sinne tarvitsisi, joten allekirjoittanut koetti arvailla jotain. Osa osui, osa ei ja niinpä kuunteluja rukattiin hieman vielä tilaisuuden jälkeenkin seuraavaa päivää varten.

Viimeisessä osiossa torstai-iltana vetäisikin Daikini keikan. Varsin laadukkaan keikan pojat vetikin ja täytyy sanoa, että edelleen on hirmuisen energinen porukka kyseessä.


Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata, että Huuskosen Tommi oli paikkaamassa Teemua tuolla basson varressa, mutta sitä ei kyllä huomannut keikalla, ei soitossa eikä menossa...



Daikini lopetteli joskus puoli yhden jälkeen, jonka jälkeen sammuteltiin päätteet, irroiteltiin osa sähköistä ja painuttiin nukkumaan. Itsehän jäin tällä kertaa ihan Keravalle yöksi (tai taisi olla teknisesti joko Tuusulaa tai Vantaata, mut kuiteski).

Vielä ennen kuin ehdin lähteä nukkumaan, tuli Ville kertomaan minulle että osakseni lankeaisi perjantaina tehdä myös etupää, koska Villella oli jotain muuta menoa silloin... Rehellinen ollakseni, en ihan onnesta hyppinyt, koska osasin jo arvata, että hirmuista laukkaamista monitorilandian ja etupään välillä olisi tiedossa, ainakin aamulla...


Perjantai 1.5.2009

Ensimmäinen tilaisuus alkoi kello 11, ja niinpä allekirjoittanut päätti saapua paikalle kello 10. Vehkeet tulille, pikaiset kyselyt kuulumisista ja sceneä etsimään etupään laudasta. Sieltähän se löytyikin.

Pikkuinen probleemi ilmaantui kuitenkin heti aamutuimaan. Sen sukon, jonka kuormankin ihan laskin, pistotulppa oli sulanut todella epämääräiseksi edellisiltana. Miten se on mahdollista, en tiedä, mutta epäilen, että siellä on pistotulpassa ollut jokin liitos hieman huono ja sitten se on vain kuumennut niin kovin.

Ei muuta kuin uusi, hieman vielä vankemman näköinen suko tilalle ja kaveri kiipeämään tikkaille sitä trussiin viemään.

Pikainen testi housebandin kanssa, hieman säätöä monitoreihin, jotain pikku muutoksia etupäässä (lähinnä lisää laulua keskiklusteriin) ja sillä hyvä.

Siitä sitten aamukahville ja töihin.

Ensimmäinen tilaisuus alkoi ihan breakdancella, jota seurasi housebandin osuus ja puhe. Ihan rehellisiä kun ollaan, käytin miltein koko ajan etsiessäni WLAN purkkia (kun ei omaa tietty ollu mukana), jotta olisin päässyt miksuuttelemaan tietokoneella alakerrasta. Kyseistä laitetta ei löytynyt, joten oli tyytyminen juoksemiseen edestakaisin.

Kaikkiaan päivä seurasi samaa kaavaa: ensin veti houseband väen liikkeelle, sitten oli puhetta ja vielä lopuksi housebandia.












Ainoa kummastusta aiheuttanut asia oli se, kun lounaalla alettiin minultakin pyytelemään rahaa. Siis täh? No siitä(kin) selvisi selittämällä...

Viimeinen tilaisuus loppui joskus 20 aikoihin, jonka jälkeen alkoi kiivas purku. Tällä kertaa oli myös ko. suko kestänyt kuorman, mutta muutama muu oli kyllä todella lämpimänä, vaikka niissä lukikin se 3500W ja kuormaa ei missään ollut yli 3kW:ta... Liekkö siis kyseessä Kiinan-watit noissa sukoissa?

Jotenkin välillä on raskasta kun pitää neuvoa ja näyttää samat purkuun liittyvät asiat tsiljoona kertaa eri hahmoille, mut kai ne apukädet kuitenkin ihan oikeesti avuksikin oli, koska itse pääsin lähtemään kotia kohti jo puolen yön aikaan, kun enää yksi kuorma oli viemättä varastolle.

Tällä kertaa oli sen verran hektistä tuo meno ja itsekin sijoittuneena hieman huonosti kuvaamisen kannalta, niin pyysin hyvää ystävääni Ahosen Mikaa hoitamaan kuvauspuolen. Kuvat ovat siis lähinnä hänen ottamiaan, joskin pystytyskuvasta vastaa Minna Meklin. Kiitokset heille!

Kaiken kaikkiaan mukava häppeningi hyvässä porukassa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-

(Copyright/kuvat Mika Ahonen ja Minna Meklin)