Perjantai 21.11.2008
Näin se vaan pikkujoulukausi on kovassa vauhdissa ja Kattiakin riepotellaan mukana sen minkä ehtii.
Kyseessä oli siis semi-isot pikkujoulut, joissa oli ihan nimekästäkin esiintyjäkaartia. Tällä kertaa oltiin taas Laajatien hommissa ja verrattuna edelliseen komennukseen Rake-salilla tämä oli parhautta... ...tai, no olis ollut jos kaikki ois työnsä tehneet kuten uhosivat...
Kyseessä oli siis 6x6 lavan (sekä 1x2 pienempi lava jotain karaokea varten), tilaan sopivan äänen (aktiivista subi+yläpää osastoa ála VauhtiÄäni) sekä valojen (liikkuvaa, tilaa ja stabiilia etusellaista) pykääminen. Lisäksi paikalle oli tulossa tanssiorkka, jonka keikka piti meidän miksuutella.
Nimekkäämmän artistin mukana tulikin oma äänicryy sekä miksuuttimet sekä etu-, että lavapäähän. Oli melko mellevän näköistä etupäässä kun oli vieraileva DM1000, sekä Laajatien DM1000 siinä vierekkäin, toisiinsa paritettuina jossain firmakisoissa (jotain ihme world-clock hässäkkää siinä herjailtiin, mutta ei se menoa haitanna... ...tiiä sitten nuista ku ei studio/broadcastmiehiä ole, kait sinne joku koksu olis väliin pitäny laittaa, että olis herjat hävinny, mut toimi siis muutenkin, eikä jaksettu säätää...)
Eli siis pystytykseen oli ihan sopivasti aikaa, tai no olisi ollut jos "kaviokäsikin" olisi pysynyt mukana kyydissä. Olihan meitä kaikkiaan se 2 äänihahmoa, 1 kaviokätinen valohahmo sekä 2 apukättä niin pystytyksessä, kuin purussakin. Toinen apukäsi laittoi vielä sen karaoke-osastonkin kasaan.
Äänitiimillä siis homma toimi hyvin ja pysyi niissä takataskussa olleissa hanskoissakin (pääsin tutustumaan uuteen hahmoonkin, ja täytyy sanoa, että homma vaan toimi... ...ei mitään moitteen sijaa... toivottavasti vielä ollaan samoilla mestoilla töissä, sen verran jäi hyvä kuva ainaski mulle...), mut se valopirkko... Voi perskules sentään. Kui kauan voi ottaa laittaa 6 mäkkiä (no alunperin piti olla 8, mutta sprinklerit tuli vähän tielle), vähän etuvaloa ja sitten tilavaloa paikalleen... ...ai niin olihan siellä se LED-moltonikin, mut kuiteski...
Jäi nimittäin se trussi siihen alas venttailemaan, kun olis pitänyt alkaa lavaa rakentamaan loppuun. Kyseli jo vieraileva monitorimieskin, että laittaisko tuota nämä overit tuohon trussiin kiinni vai minne? Ei ymmärtänyt kaveri vihjettä ei... Lopulta kun olin itse saanut kaiken valmiiksi ja kaapelit merkattua siten, että pätsit onnistuu hämärässäkin, komensin kaviokäden jeesaamaan, että saatiin se LED-molton ja trussi ylös... ...ottihan se aikaa varmaan jonkun 5 minuuttia tai silleen, mutta vitsi hei, miks te ette tee töitänne silloin kun pitäis!?! Ei kuulu äänelle tuommoinen homma, vaikka mielelläni autankin sitten kun on omat tsydeemit valmiina. Mun mielestä lava on AINA se mesta mistä aloitetaan... kaiken muun voi tehdä häiritsemättä muita...
No mutta lopulta kuitenkin saatiin kaikki valmiiksi määräaikaan, joskin Laajatien oma kaveri joutui konffaamaan pöydän, kun ei ihan osunu tuo valotiski ja -pirkko ihan samalle aaltopituudelle, vaikka takki auki paikalle tultiinkin.
Vedot sinällään oli ihan leppoisia, varsinkin kun ei tarvinnut päivystää kun sen tanssiorkan veto ja varmistaa, että tämä nimekkäämpi artisti pääsee hyvin liikkeelle. Ja ai niin, olihan siellä DJ-Turha, vai mikäköhän sen nimi oli, jolle piti antaa 2 ränniä käyttöön, mutta ei siitä sen enempää...
Purun koittaessa oli ilmassa sellainen ihana hien, (vanhan)viinan, kaatuneiden juomien jne. löyhkä, jossa sitten pakattiin kamat pois (tää on kai sit sitä "glamouria", josta ne junnut jauhaa, kun saa olla keikalla ja näkee joskus julkkujakin). Pystytyksen yhteydessä koetettiin muistaa nopea purku ja kohtuullisesti siinä onnistuttiinkin... Ei ollut mitään ylimääräistä hässäkkää äänitiimillä ainakaan.
Kun ääni oli kasassa ja alettiin repiä mattoja irti lavasta, tuli tämä kaviokäsi kysäisemään tarvittaisiinko apua. Vastasin siihen, että ei me tässä tarvita, yritä vaan laittaa ne valokilkkeet kasaan, että päästääm pakkaamaan kuorkkia ja haneen täältä.
Kaverilla oli siis oma juttu vielä aivan vaiheessa, mutta silti olisi mielellään tullut jeesaamaan muita? Nyt kuulolle: EI NÄIN! Ihan aina, hoida ensin oma tonttisi ja katso sitten tarvitsevatko muut apua...
No kaikesta huolimatta lifti meni kiinni vain 15 minuuttia myöhemmin kuin oli ajateltu äänitiimin kesken alunperin. Siitä sitten suunnattiinkin takaisin tuonne Laajatien varastolle, jonne hyllytettiin tavarat. On muuten hieman hankala noin niinkuin äkkiseltään löytää kaikille kamoille paikkansa, kun ei ole ko. varastossa ennen pyörinyt. Tässäkin noudatin omaa neuvoani ja kysyin, ennen kuin tein, niin ettei tarttis tehdä kahta kertaa... ...kyllähän ne kamat paikkansa löysi, vaikka hieman kankeaa se olikin, ehkäpä ensi kerralla sitten taas paremmin...
Kotosalla tuli oltua hippuisen ennen perheen heräämistä, mutta onneksi oli rouvalla pelisilmää ja antoi meitsin nukkua kuitenkin sinne 11 kieppeille...
Kuviakin tuli otettua, mutta oli sen verta huonoja kulmia mistä näpsin, että en tänne niitä viitsi laittaa.
Näinpä siis leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
-Katti-
maanantai 24. marraskuuta 2008
torstai 20. marraskuuta 2008
Mestarin Miehet @ Ryttylä
Perjantai-sunnuntai 14.-16.11.2008
Tämä on taas näitä mahtavia tapahtumia, mitä on niin mukava tehdä. Kyseessä on siis miesten päivät Ryttylässä, joissa on pelkästään miehiä. Naisilta on ilmeisesti pääsy kielletty tai jotain.
Pystytykseen oli ruhtinaallisesti aikaa, koska pääsin saliin jo kello 12, ja ensimmäinen (sekä ainoa soundcheck) oli vasta kello 18. Tokihan väliin mahtui jotain palaveria jne, mutta periaatteessa ihan leppoisa aikataulu... Enhän minä toki vielä kello 12 ollut pystyttämässä kun kaikessa rauhassakin tuon kaluston laittaa kasaan noin tunnissa...
Tämän keikan ainoa tehtävä on äänentoistaminen ja jakaminen talon sisäiseen, ympäriinsä leviteltyyn, järjestelmään. Ei siis valoja, ei mitään ylimääräistä. Oli mulla kuitenkin kokonaista 1x16A käytössä, mutta sitä varten ei ranteenvahvuisia letkujakaan tarvinnut vedellä.
Koska ohjelmallisesti työni oli lähinnä sitä, että puheet kuuluvat, en sen kummemmin erittele päivien yksityiskohtaisia tapahtumia. Sinällään nämä tapahtumat voivat olla hyvinkin booooriiiing, mutta mikäs tässä on ollessa. Kahvia on tarjolla koko ajan ja onpahan aikaa kirjoitella tekstejä tänne blogiin ja ajaa kiinni muita rästiin jääneitä paperitöitä.
Tiskinä mulla oli LS9:n 16 kanavainen versio 8 kanavaisella lisäetusella (jonka merkkiä en mainitse häpeää välttääkseni), johon tuli kytkettyä pelkästään CD, ja sekin vaan sen takia, että oli niin näppärä törkätä noi plugit siihen etuseen (ÄläYsissähän ei paljoa noin plugiliityntöjä ole tyrkyllä...).
Periaatteessa ääntä tarvitsi siis toistaa puheelle, pienelle kvartetti bändille, kuorolle ja muutamalle juonnolle jne. Rummut meni osastolla basari-snare-overit, sen lisäksi tuli basso, sähkökitara ja akustinen, sekä 2 laulua.
Puheisiin oli yksi stabiili puhemikki, yksi langaton kapula juonnoille ja yksi headset tarpeen vaatiessa.
PA:na oli ihan uuden uutukainen Dynacordin pikkusetti (D-Lite sarjaa, sitä tosi pientä, jossa on subeinakin jotku 12" versiot). Kooltaan setti oli samaa luokkaa siis kuin patongit tuolla Rakella, eikä soundikaan hävinnyt puheen ja CD-musan osalta ranskalaisille kilpailijoilleen. Se miten elävän musiikin kohdalla kävi, on hieman epäselvää. Dynikset kyllä selvisi puhtain paperein, ja nippu ei tarvinnut juurikaan viritystä. La'cousticista en tiedä, kun en päässyt sitä samanlaisessa tilanteessa testaamaan. Varmaan sekin ihan hyvä olisi ollut, mutta kun en voinut testata, niin en tasapuolisuuden nimissä mitään vertailuakaan tee live-musan suhteen näiden settien välillä.
Mutta hei, ihan oikeesti... nää nykyajan tsydeemit on niin kepeitä ja mukavia roudata, ettei nykyaikana näitä töitä aloittelevat osaa edes kuvitella miltä tuntui repiä jotain Hi-Tecciä kierreportaita pitkin... ...on se hienoa, että jossain asioissa kehitys oikeasti auttaa, vaikka se vääryyttä onkin, että pidempään alalla olleet on jo selkänsä rikkoneet...
Tapahtumanahan tämä on todella leppoinen. Desibelit on tosi alhaisia, kun tilaaja toivoo niin, eikä aikataulutkaan juuri stressaa... ...leppoisa tahti, ruokaa ja kahvia tasaisesti jne. ...toimii...
Parhautta on se, että pystytys oli todellakin leppoisa ja tapahtui perjantaina, lauantai menee samoilla ja purku on sitten jo sunnuntaina iltapäivällä. Tämän nipun kanssa sekään ei turhan pitkään kestänyt.
Perjantaina ohjelma alkaa siis kello 19 ja päättyy jo 21, lauantai on siis jostain ysistä-ysiin ja sunnuntaina mun työt alkaa siinä ysin aikoihin ja loppuu 14:30. Niin ja sitten kotiin aina nukkumaan... tämmöinen on ihan parhautta... ...ja ai niin, täällä on vielä internetkin käytössä... ...todellakin mahtavuutta...
Tapahtumassa oli siis yksi kvartetti joka soitteli aina välillä perjantaina ja lauantaina. Porukka totteli nimeä Matti Aspvik Band, ja täytyy sanoa että ihan positiivisen hiljaa soittivat. Ainoa ongelma oli, että ensimmäistä kertaa TODELLA pitkään aikaan oli basarisoundi todella outo, koska rumpali polki basaria niin hiljaa, ettei minkäänlaista nuijan napsua ollut olemassa. Soundi oli siis vain semmoinen "humahdus", jolle ei oikein attackia saanut, mutta toisaalta tilaisuuden huomioiden ihan jees varmaan, (ensisijainen toive kun oli, että mennään hiljaa, joilloin myös bändin piti siis soittaa hiljaa, jolloin myös basarin napsu jäi pois...) vaikken itse tykännytkään...
Sunnuntaina työni oli siis pitää huoli, että puheet kuuluivat... ...siis tosi leppoisaa, mutta samalla hieman tylsistyttävää, joten sain tämän blogitekstin valmiiksi loppukuulumisia vaille ennen lähtöä pois...
Kuvia tältä vedolta ei paljoa tullut otettua, mutta on kuitenkin pari. Yksi "etupäästä" ja toinen lavasta. Lava oli täysin piuhavapaa, ennenkuin asiakas keksi itse vetää tuon VGA-kaapelin poikki siitä. Ehdotin sen siirtämistä, mutta ei kuulemma ollut tarvetta...
Viimeinen tilaisuus loppui kellon mukaan 14:20 ja auto starttasi pihasta pakattuna kello 15:15, joten turhan kauaa ei noiden vermelöiden pakkaaminen kestänyt. Siitä sitten kohti Keravaa ja kamat pois kyydistä (meinasi tuo kärry vähän ottaa vettä sisään, niin ei viittinnä siihen pihaan jättää kastumaan). Kotona olinkin jo kello 17:15.
Kuten jo todettu, tällaiset keikat ovat omalla tavallaa ihan parhautta, vaikka hieman tylsistyttäviäkin...
Ai niin, ja tässä hieman hjuumoria, jota casejen kansissa oli harjoitettu "Mr. Hasselhoffin" toimesta (taisi olla sitä porukkaa varten, joilla räkki oli viimeksi mukana, tai sitten ei...):
Vedänhän minä, jotain ainakin, toki...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
-Katti-
(Copyright / kuvat Minka Matikainen)
Tämä on taas näitä mahtavia tapahtumia, mitä on niin mukava tehdä. Kyseessä on siis miesten päivät Ryttylässä, joissa on pelkästään miehiä. Naisilta on ilmeisesti pääsy kielletty tai jotain.
Pystytykseen oli ruhtinaallisesti aikaa, koska pääsin saliin jo kello 12, ja ensimmäinen (sekä ainoa soundcheck) oli vasta kello 18. Tokihan väliin mahtui jotain palaveria jne, mutta periaatteessa ihan leppoisa aikataulu... Enhän minä toki vielä kello 12 ollut pystyttämässä kun kaikessa rauhassakin tuon kaluston laittaa kasaan noin tunnissa...
Tämän keikan ainoa tehtävä on äänentoistaminen ja jakaminen talon sisäiseen, ympäriinsä leviteltyyn, järjestelmään. Ei siis valoja, ei mitään ylimääräistä. Oli mulla kuitenkin kokonaista 1x16A käytössä, mutta sitä varten ei ranteenvahvuisia letkujakaan tarvinnut vedellä.
Koska ohjelmallisesti työni oli lähinnä sitä, että puheet kuuluvat, en sen kummemmin erittele päivien yksityiskohtaisia tapahtumia. Sinällään nämä tapahtumat voivat olla hyvinkin booooriiiing, mutta mikäs tässä on ollessa. Kahvia on tarjolla koko ajan ja onpahan aikaa kirjoitella tekstejä tänne blogiin ja ajaa kiinni muita rästiin jääneitä paperitöitä.
Tiskinä mulla oli LS9:n 16 kanavainen versio 8 kanavaisella lisäetusella (jonka merkkiä en mainitse häpeää välttääkseni), johon tuli kytkettyä pelkästään CD, ja sekin vaan sen takia, että oli niin näppärä törkätä noi plugit siihen etuseen (ÄläYsissähän ei paljoa noin plugiliityntöjä ole tyrkyllä...).
Periaatteessa ääntä tarvitsi siis toistaa puheelle, pienelle kvartetti bändille, kuorolle ja muutamalle juonnolle jne. Rummut meni osastolla basari-snare-overit, sen lisäksi tuli basso, sähkökitara ja akustinen, sekä 2 laulua.
Puheisiin oli yksi stabiili puhemikki, yksi langaton kapula juonnoille ja yksi headset tarpeen vaatiessa.
PA:na oli ihan uuden uutukainen Dynacordin pikkusetti (D-Lite sarjaa, sitä tosi pientä, jossa on subeinakin jotku 12" versiot). Kooltaan setti oli samaa luokkaa siis kuin patongit tuolla Rakella, eikä soundikaan hävinnyt puheen ja CD-musan osalta ranskalaisille kilpailijoilleen. Se miten elävän musiikin kohdalla kävi, on hieman epäselvää. Dynikset kyllä selvisi puhtain paperein, ja nippu ei tarvinnut juurikaan viritystä. La'cousticista en tiedä, kun en päässyt sitä samanlaisessa tilanteessa testaamaan. Varmaan sekin ihan hyvä olisi ollut, mutta kun en voinut testata, niin en tasapuolisuuden nimissä mitään vertailuakaan tee live-musan suhteen näiden settien välillä.
Mutta hei, ihan oikeesti... nää nykyajan tsydeemit on niin kepeitä ja mukavia roudata, ettei nykyaikana näitä töitä aloittelevat osaa edes kuvitella miltä tuntui repiä jotain Hi-Tecciä kierreportaita pitkin... ...on se hienoa, että jossain asioissa kehitys oikeasti auttaa, vaikka se vääryyttä onkin, että pidempään alalla olleet on jo selkänsä rikkoneet...
Tapahtumanahan tämä on todella leppoinen. Desibelit on tosi alhaisia, kun tilaaja toivoo niin, eikä aikataulutkaan juuri stressaa... ...leppoisa tahti, ruokaa ja kahvia tasaisesti jne. ...toimii...
Parhautta on se, että pystytys oli todellakin leppoisa ja tapahtui perjantaina, lauantai menee samoilla ja purku on sitten jo sunnuntaina iltapäivällä. Tämän nipun kanssa sekään ei turhan pitkään kestänyt.
Perjantaina ohjelma alkaa siis kello 19 ja päättyy jo 21, lauantai on siis jostain ysistä-ysiin ja sunnuntaina mun työt alkaa siinä ysin aikoihin ja loppuu 14:30. Niin ja sitten kotiin aina nukkumaan... tämmöinen on ihan parhautta... ...ja ai niin, täällä on vielä internetkin käytössä... ...todellakin mahtavuutta...
Tapahtumassa oli siis yksi kvartetti joka soitteli aina välillä perjantaina ja lauantaina. Porukka totteli nimeä Matti Aspvik Band, ja täytyy sanoa että ihan positiivisen hiljaa soittivat. Ainoa ongelma oli, että ensimmäistä kertaa TODELLA pitkään aikaan oli basarisoundi todella outo, koska rumpali polki basaria niin hiljaa, ettei minkäänlaista nuijan napsua ollut olemassa. Soundi oli siis vain semmoinen "humahdus", jolle ei oikein attackia saanut, mutta toisaalta tilaisuuden huomioiden ihan jees varmaan, (ensisijainen toive kun oli, että mennään hiljaa, joilloin myös bändin piti siis soittaa hiljaa, jolloin myös basarin napsu jäi pois...) vaikken itse tykännytkään...
Sunnuntaina työni oli siis pitää huoli, että puheet kuuluivat... ...siis tosi leppoisaa, mutta samalla hieman tylsistyttävää, joten sain tämän blogitekstin valmiiksi loppukuulumisia vaille ennen lähtöä pois...
Kuvia tältä vedolta ei paljoa tullut otettua, mutta on kuitenkin pari. Yksi "etupäästä" ja toinen lavasta. Lava oli täysin piuhavapaa, ennenkuin asiakas keksi itse vetää tuon VGA-kaapelin poikki siitä. Ehdotin sen siirtämistä, mutta ei kuulemma ollut tarvetta...
Viimeinen tilaisuus loppui kellon mukaan 14:20 ja auto starttasi pihasta pakattuna kello 15:15, joten turhan kauaa ei noiden vermelöiden pakkaaminen kestänyt. Siitä sitten kohti Keravaa ja kamat pois kyydistä (meinasi tuo kärry vähän ottaa vettä sisään, niin ei viittinnä siihen pihaan jättää kastumaan). Kotona olinkin jo kello 17:15.
Kuten jo todettu, tällaiset keikat ovat omalla tavallaa ihan parhautta, vaikka hieman tylsistyttäviäkin...
Ai niin, ja tässä hieman hjuumoria, jota casejen kansissa oli harjoitettu "Mr. Hasselhoffin" toimesta (taisi olla sitä porukkaa varten, joilla räkki oli viimeksi mukana, tai sitten ei...):
Vedänhän minä, jotain ainakin, toki...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
-Katti-
(Copyright / kuvat Minka Matikainen)
Kuvia Rake-salin häppeningistä
Ohessa noita kuvia viime torstailta. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, hyvältähän tuo näyttää...
Sali, kun oli muitakin valoja vielä päällä:
Samainen seinä siinä valaistuksessa kun juhlat itsessään olivat:
Sisääntuloaukon seinämä (melkein osui kuvaus suoraan, heh):
(Copyright / kuvat Minka Matikainen)
Sali, kun oli muitakin valoja vielä päällä:
Samainen seinä siinä valaistuksessa kun juhlat itsessään olivat:
Sisääntuloaukon seinämä (melkein osui kuvaus suoraan, heh):
(Copyright / kuvat Minka Matikainen)
lauantai 15. marraskuuta 2008
Yritysbileet @ Rake-sali
Torstai 13.11.2008
[Edit: Ota kuppi kahvia ja hyvä asento, tästä tulikin yllättävän pitkä stoori]
Tässä ohjelman lomassa on hyvä käyttää luppoaikaa blogitekstin luomiseen. En ole ennen näin tehnytkään ja hippuisen oudolta tuntuu kirjoittaa asioista, jotka tapahtuvat par'aikaa, kun on tottunut kirjoittamaan menneistä. Katsotaan nyt mitä tästä tulee...
Mistäköhän tuota taas aloittaisi, on nimittäin ollut sellainen päivä ettei väliä...
Tämän(kin) keikan piti olla todella leppoisa valojen ja 3x2 + 1x2 lavojen rakennus ja hallinnointi veto (juu, ei ole valot olleet yleensä mun sarkaa, mutta mikäs siinä. Jos joku siitä maksaa, niin voihan sitä aina laajentaa kokemuspiiiriään ja olen minä sen verran valopirkkona toiminut ennenkin, että tiedän perusteet...). Laskeskelin, että pystytykseen menisi noin 1-1,5 tuntia, kunhan kamat on saatu sisälle. Ainoa pommin paikka piti olla kielitaito. Asiakkaat tulisivat puhumaan vain ruotsia, tai jotain sen sukuista (myöhemmin kävi ilmi, että norjaahan se sitten oli) ja englantia. No ei hätiä siis, englannilla mennään silloin kun ei ruotsi taivu.
Ajelin BWF:n varastolle aamupäivällä brieffiin ja kaikki oli edelleen kovin helpon ja kevyen oloista. Pakattiin siinä kyytiin kamat joita ei ollut paljoa. Ainoat oikeastaan ikävät roudattavat olisivat nuo lavaelementit, mutta portaitakaan ei pitänyt olla, joten kunhan ne sai jotenkin taisteltua autosta rullakkoon niin homman piti olla iisiä...
...Väärin... ...no niitä portaita ei ollut paljoa, mutta riittävästi, että sai mun tunteet lämpiämään ja hien pukkaamaan oikein urakalla. Pienen punnerruksen jälkeen pääsin hissin ovelle, vain huomatakseni, että ei ne lavat sinne hissiin ainakaan rullakossa sovi, hyvä jos pystyssä jotenkin... Noh, periksi ei anneta ja silleen, joten taistelin kamat ylös saliin RGB:n suosiollisella avustuksella.
Tämän jälkeen huomattiin RGB:n väen kanssa, että 80cm jalat oli liian pitkät. Meinasi screeni mennä turhan ylös. No, arvatkaa kerran oliko mulla yhtään ylimääräisiä 40cm mukana? Eipä tietenkään, joten soitto varastolle, että jos joku ois tulossa, niin voisko tämä joku tuodan koipia? Asia selvisi ja hommaa päästiin jatkamaan, joskaan stagea ei tietty voitu kokonaan kasata, joska RGB:n väki tarvitsi jo sen yhden elementin screenin alle, jolloin lavasta puuttui yksi osa niin kauan, kunnes niitä koipia saapuisi.
Jatkoin siis valourakkaa ripottelemalla PAR-kannuja lähinnä tolppien juureen seiniä maalatakseni, sekä nostin etuvalot paikoilleen.
Tässä vaiheessa se kakkatynnyri sitten repesi siellä jossain, ja ainakin tähän asti siitä onkin sitten riittänyt ihan kivasti...
Paikalle saapui asiakkaan edustaja, joka kysyi äänentoiston perään. Tuumasin ykskantaan (kohteliaasti kuitenkin, siis minä, ajatelkaa), että meiltä oli tilattuna vain valot ja lavat, sekä että Klaus K:n puolelta piti tulla ääni. Asiaan sen kummemmin keskittymättä pyyhkäisin jatkamaan valojen ripottelua, filsujen laittoa ja sähköjen kytkemistä.
Noh, talon äänikamat löytyi ja kun asiakas näki nuo D.A.S:n pikkuiset purkit, ilmoitti hän heti sujuvasti että ei kelpaa, kun ei oo subeja. He haluavat kunnon äänen tähän tapahtumaan, olihan kyseessä kuitenkin kyseisen vaatetusalan ketjun Norjan osaston 20-vuotisjuhla. Minä siitä tyhmänä sanomaan, että soitetaan myyntimiehelle ja kysytään miten voidaan asiassa auttaa. Noh myyntimieshän myi taas lisää ja oli onnellinen, mutta niin se vaan se kakka alkoi valua meikäläisen kauluksesta sisälle.
Tuli soitto BWF:n varastolta, että pitäisi tulla noutamaan ääni, kun eivät pysty sitä tuomaan, ja ai niin, ihan vaan pai-tö-vei, joudut tekaisemaankin äänen ko. gaalaan.
No paskaakos siinä. Autoon ja kohti varastoa. Dääm, se on muuten tuo Helsingin keskustan liikenne ihan perseestä näin niinkuin arkisin, varsinkin nyt kun Mansku on revitty auki (ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, että Mansku on yksi niistä "the" valtaväylistä). Meneehän se aika onneksi näinkin, autossa istuessa, mutta siihen taisi kaatua mun suunnittelema breikki sen jälkeen kun olisi kamat pystyssä...
Pääsin varastolle ja bongasin sieltä mukaan tuollaisen ranskalaisen pikkupatongin. Ihan asiallinen nippu tällaiseen tapahtumaan, ja todella mukavan kokoinen roudausteknisesti. Soundista en mene sanomaan mitään, kun en ihan oikeasti ehtinyt sitä niin tarkkaan kuunnella, eikä live-musaa ollut, mutta kyllä se CD:lle ja puheelle toimi ihan riittävästi ainakin.
Noh, starttasin takaisin varastolta kohti keskustaa ja niin se vaan on, että ei ne kestä asiat päässä, ei sitten millään. Pääsin Tuusulan väylälle, kun puhelin soi ja varastolta soitettiin, että "eikös sun pitänyt niitä koipiakin ottaa sitä lavaa varten". No voi "piip" (jos olisi herkkä kiroilemaan, niin tuossa olisi ollut muuten sille paikka). Ei muuta kuin auto ympäri ja takas... Meinas pikkusen hävettää/ärsyttää/ketuttaa (en edes itse tiedä mikä tunne oli päälimmäisenä...)
Lopulta pääsin lähtemään takaisin kohti keskustaa. Takaisin Erottajalle päästyäni purin kamat niin nopsaan kuin pystyin, koska asiakas halusi päästä testailemaan esitystä äänen kanssa ja aikaa testailuun oli ruhtinaalliset 45 minuuttia, niin ja mulla kamat vielä auton kontissa...
Ei muuta kuin kamat pystyyn ja taas oli olo kuin olisi uimassa käynyt, vaikkei satanutkaan, eikä vettä muutenkaan ollut ihan vieressä.
Onneksi toi patonkien tekemä PA on sen verran näppärä setti, että sen sai nopsaan pystyyn. Sen jälkeen langattomat tulille (arvatkaa taas sattuiko taajuudet heti "varaston paketista"... no oikein arvasitte, ei sattunut ei... onneksi oli tuttua Sennheiser kamaa, joten taajuuksien vaihto kävi näppärästi)
Lisämausteen soppaan toi tuo Yamahan Oiva, siis O1V96:n. Olenhan minä tuota pöytää joskus pyörittänyt paljonkin, mutta on vaan niin kauan aikaa sitten... Meinasi mennä vähän aluksi hakemiseksi, kun on tohon ÄläYsiin tottunut (on nimittäin nappulat eri paikoissa ja logiikka aika erilainen, ainakin musta). Nopsasti se kuitenkin muistui mieleen, ja tälle keikalle oiva plussa oli noi plugi sisääntulot, kun oli PC:tä, DVD:tä jne. ja kaikki siinä 1m säteellä. Ei tarvinnut viritellä D.I.Boxeja tms.
Tässä vaiheessa minäkin kävin vetäimässä lähinnä uitetun oloiset roudausvaatteet pois niskasta ja tempaisin puvun päälle. Juu, kyllä ihan siihen hikinihkeälle iholle meni paita, kai se Bio Ariel Omo (vai mikä se nyt oli siinä mainoksessa) auttaa niinkuin mainoksessa lupasi. Pukua autosta hakiessa oli tarkoitus laittaa lisää kolikoita tuohon parkkimittariinkin, mutta enpäs sitten ehtinyt. Oli jo ikkunassa sellainen minigrip pussi, jossa oli valkoinen paperi kertomassa pikavoitosta. Onneksi BWF:n hahmot lupasivat ottaa sen hoitaakseen, kun olivat jo mulle "vähän" ylimääräistä hommaa aiheuttaneet. Jätin minigripin siihen siinä toivossa, ettei ainakaan toista tule... ehkä... enkä muuten lisännyt rahaa, sen verran oli tappi otsassa.
Kaikki alkoi siis olemaan kasassa. Viimeisiä harjoituksia vedeltiin menemään, kun se kakkasäkki aukesi taas. Ensin paukahti toisen etuvalon polttimo ihan noin vaan itsestään ja sitten meni vissiin jotain paskaksi tuolta valotiskistä, kun ei himppari enää totellut sitä, ei sitten millään. Ja taas soittoa tuonne varastolle, kun ei tuo Micropack ihan niin tuttu vempele ole, ja kysymys miten sieltä saa sitten sisäiset säädöt käyttöön. Kaikkiin kanaviin semmoiset 70 pinnaa, myös siihen etuvaloon, joka oli jäljellä. Eihän se kaunista ole, kun on etuvalo koko ajan päällä, mutta minkäs teet kun ei 6" tanko mee siihen 5" reikään, ei vaikka kui änkis, tai no ainakin jotain repee, jos sen sinne saa jotenkin tungetuksi voimalla...
Nyt on tauko meneillään ja kohta päästään syömään, ehkä, kai, mikä olis ihan loistavuutta. Pelottaa vaan koko ajan, että milloin menee toi viimeinenkin etuvalo, tai jotain muuta kakkaa taas tulee niskaan. Tahtoo nimittäin pitää paikkansa tuo sanonta "ei kahta ilman kolmatta" ja vaikka tässä nyt on reilusti yli 3 hässäkkää jo ollutkin, niin silti... hippuisen hirvittää...
Mahtava asia on se, että ennakkotiedoista poiketen olen saamassa yhden parin apukäsiä yöllä purkuun, niin ei PITÄISI mennä ihan hirmuisen pitkään. Jos kaikki menee suunnitellusti, pitäisi meidän olla ulkona tuossa Erottajalla, kamat kyydissä, siinä kello 0:30. Katsotaan nyt kuinka pitkäksi vetää tän gaalan, mutta siis PITÄISI olla ulkona noihin aikoihin...
Rupean ajankuluksi duunailemaan viikonlopun keikkoja varten tuota ÄläYsin fileä, niin jos vaikka huomenna olisi rakentaminen sitten taas hieman kevyempää.
Käytiin tossa syömässä välillä, saatiin siis ruokaa, mikä on ihan mahtavuutta, Ilmattaressa. Täytyy sanoa, että olipa mitä kanaherkkua olikaan, niin kyllä toimi. Porukka ympärillä (RGB:n Janne ja kaksi jotain norjalaisen tapahtuma-konsultti-ähellys-yrityksen naista) naukkaili Italialasita D'Albaa, ja ilmeisesti sekin toimi, ainakin puheista päätellen.
Äskettäin tuli soitto, että yksi 500 fresu olisi tulossa mulle tänne backupiksi, jos toi toinenkin etuvalo meinaa kuolla pois... ...kattellaan nyt, toivottavasti sitä ei tartte...
Tästä eteenpäin kirjoittelen jo seuraavalla keikalla aikaa tappaakseni... Ei onneksi tarvittu sitä fresua, vaan se kakkasäkki ilmesesti sitten tyhjeni lopultakin.
Niinhän siinä sitten kävi, että eihän se juhla ihan aikataulussa pysynyt. Semmoiset 30 minuuttia vetivät yli lopussa, mikä yllätti allekirjoittaneen, koska koko ilta oli pysytty aikataulussa. Lopulta siis oltiin valmiita ja auto pakattuna 1:10, joten toi alkuperäinen arvio olisi pitänyt ihan kivasti paikkansa, jos aikataulussa olisi pysytty... mutta ei pysytty...
Kävin tiputtamassa kamat, auton ja kulkuläpyskän tuonne BWF:n varastolle, josta pääsin lähtemään kohti kotia joskus vähän jälkeen 2. Tai no siis enhän minä kotiin vielä mennyt vaan hakemaan kamat kyytiin tätä keikkaa varten, jolla olen nyt. Onneksi oli Ville valmiiksi pakannut kärryn, niin olin kotona "jo" kello 3:15, kun ei muuta tarvinnut kuin tempaista kärry perään.
Eipä siinä oikein muuta enää sille "illalle" voinut, kuin painua unille, jotta jaksaisi taas seuraavana päivänä...
Päivitän tätä nettiin seuraavalta keikalta, joten kuvia on tulossa, mutta hieman myöhemmin.
-Katti-
[Edit: Ota kuppi kahvia ja hyvä asento, tästä tulikin yllättävän pitkä stoori]
Tässä ohjelman lomassa on hyvä käyttää luppoaikaa blogitekstin luomiseen. En ole ennen näin tehnytkään ja hippuisen oudolta tuntuu kirjoittaa asioista, jotka tapahtuvat par'aikaa, kun on tottunut kirjoittamaan menneistä. Katsotaan nyt mitä tästä tulee...
Mistäköhän tuota taas aloittaisi, on nimittäin ollut sellainen päivä ettei väliä...
Tämän(kin) keikan piti olla todella leppoisa valojen ja 3x2 + 1x2 lavojen rakennus ja hallinnointi veto (juu, ei ole valot olleet yleensä mun sarkaa, mutta mikäs siinä. Jos joku siitä maksaa, niin voihan sitä aina laajentaa kokemuspiiiriään ja olen minä sen verran valopirkkona toiminut ennenkin, että tiedän perusteet...). Laskeskelin, että pystytykseen menisi noin 1-1,5 tuntia, kunhan kamat on saatu sisälle. Ainoa pommin paikka piti olla kielitaito. Asiakkaat tulisivat puhumaan vain ruotsia, tai jotain sen sukuista (myöhemmin kävi ilmi, että norjaahan se sitten oli) ja englantia. No ei hätiä siis, englannilla mennään silloin kun ei ruotsi taivu.
Ajelin BWF:n varastolle aamupäivällä brieffiin ja kaikki oli edelleen kovin helpon ja kevyen oloista. Pakattiin siinä kyytiin kamat joita ei ollut paljoa. Ainoat oikeastaan ikävät roudattavat olisivat nuo lavaelementit, mutta portaitakaan ei pitänyt olla, joten kunhan ne sai jotenkin taisteltua autosta rullakkoon niin homman piti olla iisiä...
...Väärin... ...no niitä portaita ei ollut paljoa, mutta riittävästi, että sai mun tunteet lämpiämään ja hien pukkaamaan oikein urakalla. Pienen punnerruksen jälkeen pääsin hissin ovelle, vain huomatakseni, että ei ne lavat sinne hissiin ainakaan rullakossa sovi, hyvä jos pystyssä jotenkin... Noh, periksi ei anneta ja silleen, joten taistelin kamat ylös saliin RGB:n suosiollisella avustuksella.
Tämän jälkeen huomattiin RGB:n väen kanssa, että 80cm jalat oli liian pitkät. Meinasi screeni mennä turhan ylös. No, arvatkaa kerran oliko mulla yhtään ylimääräisiä 40cm mukana? Eipä tietenkään, joten soitto varastolle, että jos joku ois tulossa, niin voisko tämä joku tuodan koipia? Asia selvisi ja hommaa päästiin jatkamaan, joskaan stagea ei tietty voitu kokonaan kasata, joska RGB:n väki tarvitsi jo sen yhden elementin screenin alle, jolloin lavasta puuttui yksi osa niin kauan, kunnes niitä koipia saapuisi.
Jatkoin siis valourakkaa ripottelemalla PAR-kannuja lähinnä tolppien juureen seiniä maalatakseni, sekä nostin etuvalot paikoilleen.
Tässä vaiheessa se kakkatynnyri sitten repesi siellä jossain, ja ainakin tähän asti siitä onkin sitten riittänyt ihan kivasti...
Paikalle saapui asiakkaan edustaja, joka kysyi äänentoiston perään. Tuumasin ykskantaan (kohteliaasti kuitenkin, siis minä, ajatelkaa), että meiltä oli tilattuna vain valot ja lavat, sekä että Klaus K:n puolelta piti tulla ääni. Asiaan sen kummemmin keskittymättä pyyhkäisin jatkamaan valojen ripottelua, filsujen laittoa ja sähköjen kytkemistä.
Noh, talon äänikamat löytyi ja kun asiakas näki nuo D.A.S:n pikkuiset purkit, ilmoitti hän heti sujuvasti että ei kelpaa, kun ei oo subeja. He haluavat kunnon äänen tähän tapahtumaan, olihan kyseessä kuitenkin kyseisen vaatetusalan ketjun Norjan osaston 20-vuotisjuhla. Minä siitä tyhmänä sanomaan, että soitetaan myyntimiehelle ja kysytään miten voidaan asiassa auttaa. Noh myyntimieshän myi taas lisää ja oli onnellinen, mutta niin se vaan se kakka alkoi valua meikäläisen kauluksesta sisälle.
Tuli soitto BWF:n varastolta, että pitäisi tulla noutamaan ääni, kun eivät pysty sitä tuomaan, ja ai niin, ihan vaan pai-tö-vei, joudut tekaisemaankin äänen ko. gaalaan.
No paskaakos siinä. Autoon ja kohti varastoa. Dääm, se on muuten tuo Helsingin keskustan liikenne ihan perseestä näin niinkuin arkisin, varsinkin nyt kun Mansku on revitty auki (ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, että Mansku on yksi niistä "the" valtaväylistä). Meneehän se aika onneksi näinkin, autossa istuessa, mutta siihen taisi kaatua mun suunnittelema breikki sen jälkeen kun olisi kamat pystyssä...
Pääsin varastolle ja bongasin sieltä mukaan tuollaisen ranskalaisen pikkupatongin. Ihan asiallinen nippu tällaiseen tapahtumaan, ja todella mukavan kokoinen roudausteknisesti. Soundista en mene sanomaan mitään, kun en ihan oikeasti ehtinyt sitä niin tarkkaan kuunnella, eikä live-musaa ollut, mutta kyllä se CD:lle ja puheelle toimi ihan riittävästi ainakin.
Noh, starttasin takaisin varastolta kohti keskustaa ja niin se vaan on, että ei ne kestä asiat päässä, ei sitten millään. Pääsin Tuusulan väylälle, kun puhelin soi ja varastolta soitettiin, että "eikös sun pitänyt niitä koipiakin ottaa sitä lavaa varten". No voi "piip" (jos olisi herkkä kiroilemaan, niin tuossa olisi ollut muuten sille paikka). Ei muuta kuin auto ympäri ja takas... Meinas pikkusen hävettää/ärsyttää/ketuttaa (en edes itse tiedä mikä tunne oli päälimmäisenä...)
Lopulta pääsin lähtemään takaisin kohti keskustaa. Takaisin Erottajalle päästyäni purin kamat niin nopsaan kuin pystyin, koska asiakas halusi päästä testailemaan esitystä äänen kanssa ja aikaa testailuun oli ruhtinaalliset 45 minuuttia, niin ja mulla kamat vielä auton kontissa...
Ei muuta kuin kamat pystyyn ja taas oli olo kuin olisi uimassa käynyt, vaikkei satanutkaan, eikä vettä muutenkaan ollut ihan vieressä.
Onneksi toi patonkien tekemä PA on sen verran näppärä setti, että sen sai nopsaan pystyyn. Sen jälkeen langattomat tulille (arvatkaa taas sattuiko taajuudet heti "varaston paketista"... no oikein arvasitte, ei sattunut ei... onneksi oli tuttua Sennheiser kamaa, joten taajuuksien vaihto kävi näppärästi)
Lisämausteen soppaan toi tuo Yamahan Oiva, siis O1V96:n. Olenhan minä tuota pöytää joskus pyörittänyt paljonkin, mutta on vaan niin kauan aikaa sitten... Meinasi mennä vähän aluksi hakemiseksi, kun on tohon ÄläYsiin tottunut (on nimittäin nappulat eri paikoissa ja logiikka aika erilainen, ainakin musta). Nopsasti se kuitenkin muistui mieleen, ja tälle keikalle oiva plussa oli noi plugi sisääntulot, kun oli PC:tä, DVD:tä jne. ja kaikki siinä 1m säteellä. Ei tarvinnut viritellä D.I.Boxeja tms.
Tässä vaiheessa minäkin kävin vetäimässä lähinnä uitetun oloiset roudausvaatteet pois niskasta ja tempaisin puvun päälle. Juu, kyllä ihan siihen hikinihkeälle iholle meni paita, kai se Bio Ariel Omo (vai mikä se nyt oli siinä mainoksessa) auttaa niinkuin mainoksessa lupasi. Pukua autosta hakiessa oli tarkoitus laittaa lisää kolikoita tuohon parkkimittariinkin, mutta enpäs sitten ehtinyt. Oli jo ikkunassa sellainen minigrip pussi, jossa oli valkoinen paperi kertomassa pikavoitosta. Onneksi BWF:n hahmot lupasivat ottaa sen hoitaakseen, kun olivat jo mulle "vähän" ylimääräistä hommaa aiheuttaneet. Jätin minigripin siihen siinä toivossa, ettei ainakaan toista tule... ehkä... enkä muuten lisännyt rahaa, sen verran oli tappi otsassa.
Kaikki alkoi siis olemaan kasassa. Viimeisiä harjoituksia vedeltiin menemään, kun se kakkasäkki aukesi taas. Ensin paukahti toisen etuvalon polttimo ihan noin vaan itsestään ja sitten meni vissiin jotain paskaksi tuolta valotiskistä, kun ei himppari enää totellut sitä, ei sitten millään. Ja taas soittoa tuonne varastolle, kun ei tuo Micropack ihan niin tuttu vempele ole, ja kysymys miten sieltä saa sitten sisäiset säädöt käyttöön. Kaikkiin kanaviin semmoiset 70 pinnaa, myös siihen etuvaloon, joka oli jäljellä. Eihän se kaunista ole, kun on etuvalo koko ajan päällä, mutta minkäs teet kun ei 6" tanko mee siihen 5" reikään, ei vaikka kui änkis, tai no ainakin jotain repee, jos sen sinne saa jotenkin tungetuksi voimalla...
Nyt on tauko meneillään ja kohta päästään syömään, ehkä, kai, mikä olis ihan loistavuutta. Pelottaa vaan koko ajan, että milloin menee toi viimeinenkin etuvalo, tai jotain muuta kakkaa taas tulee niskaan. Tahtoo nimittäin pitää paikkansa tuo sanonta "ei kahta ilman kolmatta" ja vaikka tässä nyt on reilusti yli 3 hässäkkää jo ollutkin, niin silti... hippuisen hirvittää...
Mahtava asia on se, että ennakkotiedoista poiketen olen saamassa yhden parin apukäsiä yöllä purkuun, niin ei PITÄISI mennä ihan hirmuisen pitkään. Jos kaikki menee suunnitellusti, pitäisi meidän olla ulkona tuossa Erottajalla, kamat kyydissä, siinä kello 0:30. Katsotaan nyt kuinka pitkäksi vetää tän gaalan, mutta siis PITÄISI olla ulkona noihin aikoihin...
Rupean ajankuluksi duunailemaan viikonlopun keikkoja varten tuota ÄläYsin fileä, niin jos vaikka huomenna olisi rakentaminen sitten taas hieman kevyempää.
Käytiin tossa syömässä välillä, saatiin siis ruokaa, mikä on ihan mahtavuutta, Ilmattaressa. Täytyy sanoa, että olipa mitä kanaherkkua olikaan, niin kyllä toimi. Porukka ympärillä (RGB:n Janne ja kaksi jotain norjalaisen tapahtuma-konsultti-ähellys-yrityksen naista) naukkaili Italialasita D'Albaa, ja ilmeisesti sekin toimi, ainakin puheista päätellen.
Äskettäin tuli soitto, että yksi 500 fresu olisi tulossa mulle tänne backupiksi, jos toi toinenkin etuvalo meinaa kuolla pois... ...kattellaan nyt, toivottavasti sitä ei tartte...
Tästä eteenpäin kirjoittelen jo seuraavalla keikalla aikaa tappaakseni... Ei onneksi tarvittu sitä fresua, vaan se kakkasäkki ilmesesti sitten tyhjeni lopultakin.
Niinhän siinä sitten kävi, että eihän se juhla ihan aikataulussa pysynyt. Semmoiset 30 minuuttia vetivät yli lopussa, mikä yllätti allekirjoittaneen, koska koko ilta oli pysytty aikataulussa. Lopulta siis oltiin valmiita ja auto pakattuna 1:10, joten toi alkuperäinen arvio olisi pitänyt ihan kivasti paikkansa, jos aikataulussa olisi pysytty... mutta ei pysytty...
Kävin tiputtamassa kamat, auton ja kulkuläpyskän tuonne BWF:n varastolle, josta pääsin lähtemään kohti kotia joskus vähän jälkeen 2. Tai no siis enhän minä kotiin vielä mennyt vaan hakemaan kamat kyytiin tätä keikkaa varten, jolla olen nyt. Onneksi oli Ville valmiiksi pakannut kärryn, niin olin kotona "jo" kello 3:15, kun ei muuta tarvinnut kuin tempaista kärry perään.
Eipä siinä oikein muuta enää sille "illalle" voinut, kuin painua unille, jotta jaksaisi taas seuraavana päivänä...
Päivitän tätä nettiin seuraavalta keikalta, joten kuvia on tulossa, mutta hieman myöhemmin.
-Katti-
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Kid's Action Night @ Kerava
Torstai / Perjantai 30. - 31.10.2008
Jaahas... Tulipa sitten taas käytyä tekaisemassa vaihteeksi muuan gospelhenkinen veto.
Kyseessä oli Keravalla järjestettävä Kid's Action Night, jossa siis houseband veivailee lapsukaisille soveltuvaa poppista ja lisäksi on nk. "väliaika", jolloin on kaikenlaista äksöniä muksuille tarjolla.
Koskapa kyseisen paikan omat kamat on miksuutinta lukuunottamatta luvattoman huonot, sanoisinko jopa paskat, päätin olla täysin omavarainen tällä kertaa (kiitoksia Ville, sheivasit taas mun persuksen)... ...no, okei käytin minä talon langatonta juontoihin ja voi persuus sentään ku noi Shuret on huonoja. Ehkä meitsiä on vaan hemmoteltu noilla Senkuilla liikaa, mutta voi kauhia kui toi Shurelainen shuhisi...
Eli vein siis paikalle niin PA:n, monitoroinnin, kaukopelin, pyydykset, kaapeloinnit sähköt mukaan lukien kuin myös tiskinkin... ...täytyy sanoa, että kyllä kannatti, vaikka aikataulut pettivät tällä(kin) kertaa. Mun piti päästä pystyttämään kello 15 torstaina, kun bändi oli tulossa kello 18 tsekkaamaan, mutta kun saavuin paikalle apukäden kanssa, oli siellä jokin paastopäivä tms. meneillään ja meille ilmoitettiin tylysti, että aikaisintaan 16:30 voitaisiin kokeilla onneamme. No käytännössä pääsin työn pariin ihan muutamaan minuuttia vaille 17. Siitä sitten nopea roudaus ja kamoja pystyttämään... ...eiköhän vielä joku toistaitoinen apukäsi ollut pakannut kaukonkin ihan miten sattuu. Tuo 32 kaukohan ei ole kelalla vaan vedellään YLEENSÄ kasille, tosin tällä kertaa oli niputettu miten sattuu (kaapeli oli siis ihan hirmuisella kierteellä ja sen oikaiseminen oli hikistä ja varsin, hmm... miten sen sanois nätisti, ikävää puuhaa...)
Onneksi oli Kuosmasen pojat käyneet pukkaamassa valot kasaan jo edellispäivänä niin ei niitä tarvinnut tuossa samassa hädässä vääntää kasaan...
Riittävän monta hikipisaraa (litraa?) vuodatettuani olin siinä pisteessä, että bandi pääsi aloittelemaan lämmittelyä kello 18:10. (Rummut, flyygeli, basso ja kitarat oli vielä mikittämättä / kytkemättä, mutta laulut pelitti ja monitorit, sekä PA oli jo kuosissaan). Taas kerran olin niin tyytyväinen, että toin omat kamat, joille löytyi suoraan LS9:stä perusasetukset. Nopeutti nimittäin ihan kipeän paljon tuota virittelyä.
Siinä bändin lämmitellessä mikittelin ja kytkin loput, jonka jälkeen päästiin tekemään tsekkiä. Harvoin on n. 90dBA slow tuntunut niin kovalta kuin tuossa salissa tuntui, liekkö seisovia aaltoja tai jotain, mutta kun mentiin tsekissä yli 94dBA slow:n alkoi olla aikas ahdistunut olo jo allekirjoittaneellakin... ...toisaalta tapahtumahan olikin muksuille ja soundi oli, kiitos asiallisen lavametelin, varsin mainio jo jossain 88 - 90 dBA slow:n paikkeilla.
Mielenkiintoista oli myös, että tosi pitkästä aikaa jouduin vaihtamaan e935:n pois liidilaulusta. Korvasin sen Shuren B87:lla, joka toimi kyseisen rouvan äänelle huomattavasti paremmin... noh, ei aina voi voittaa eka kerralla, vaikka toi e935 onkin mun suosikki mikki lauluihin, niin tällä kertaa jokin muu toimi paremmin...
Tsekkaaminen oli valmis varsin pian, mutta bändi halusi vielä hieman treenailla seuraavan päivän keikkaa varten, joten ilta venähti sinne melkein 22 saakka.
Perjantaina palattiin paikalle siinä kello 17, ja itse tapahtuma alkaisi kello 18. Kaikki on reilassa ja homma toimii. Oli mukava nähdä ekan kerran myös noi valot, jotka Henkka ja Krisu oli duunanneet. Ihan jees tilaisuuden huomioiden.
Vähän puoli kuuden jälkeen tulee taikuri, jonka on myös määrä esiintyä, ja haluaa kytkeä oman langattoman headsettinsä järjestelmään. No mikäs siinä, onhan noita vapaita kanavia vielä joku kymmenkunta 10 jäljellä. Järkytykseni oli kauhea, kun huomasin mikä langaton oli kyseessä. Purkin kyljessä luki "Stageline" ja pian ko. headsettiä testattuani alkoi tuo Shurekin tuntua jo ihan oivalta peliltä. Stagelinessa ei ollut pelkästään ihan hirveä signaali/kohina suhde, vaan se kapselikin, joka mikissä oli teki soundista TODELLA keskiäänivoittoisen, sellaisen puhelinsoundin... Ei auttanut puukottaminen ei, vaikka kuinka yritti...
Muutoin tapahtuma meni loistavasti, mitä nyt pikkupojat oli hirmuisen kiinnostuneita mun tontista, mutta sellaistahan se on. Desibelimittari paukutti soiton aikana 86 - 90 dbA slowta ja homma toimi.
Tapahtuma loppui 20:45, jonka jälkeen aloitettiin armoton purkaminen. Ulkona oltiinkin jo kello 22:15, jolloin mentiin vielä pizzalle ja sitten kotia kohti.
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-
( Copyright / kuvat Minka Matikainen)
Jaahas... Tulipa sitten taas käytyä tekaisemassa vaihteeksi muuan gospelhenkinen veto.
Kyseessä oli Keravalla järjestettävä Kid's Action Night, jossa siis houseband veivailee lapsukaisille soveltuvaa poppista ja lisäksi on nk. "väliaika", jolloin on kaikenlaista äksöniä muksuille tarjolla.
Koskapa kyseisen paikan omat kamat on miksuutinta lukuunottamatta luvattoman huonot, sanoisinko jopa paskat, päätin olla täysin omavarainen tällä kertaa (kiitoksia Ville, sheivasit taas mun persuksen)... ...no, okei käytin minä talon langatonta juontoihin ja voi persuus sentään ku noi Shuret on huonoja. Ehkä meitsiä on vaan hemmoteltu noilla Senkuilla liikaa, mutta voi kauhia kui toi Shurelainen shuhisi...
Eli vein siis paikalle niin PA:n, monitoroinnin, kaukopelin, pyydykset, kaapeloinnit sähköt mukaan lukien kuin myös tiskinkin... ...täytyy sanoa, että kyllä kannatti, vaikka aikataulut pettivät tällä(kin) kertaa. Mun piti päästä pystyttämään kello 15 torstaina, kun bändi oli tulossa kello 18 tsekkaamaan, mutta kun saavuin paikalle apukäden kanssa, oli siellä jokin paastopäivä tms. meneillään ja meille ilmoitettiin tylysti, että aikaisintaan 16:30 voitaisiin kokeilla onneamme. No käytännössä pääsin työn pariin ihan muutamaan minuuttia vaille 17. Siitä sitten nopea roudaus ja kamoja pystyttämään... ...eiköhän vielä joku toistaitoinen apukäsi ollut pakannut kaukonkin ihan miten sattuu. Tuo 32 kaukohan ei ole kelalla vaan vedellään YLEENSÄ kasille, tosin tällä kertaa oli niputettu miten sattuu (kaapeli oli siis ihan hirmuisella kierteellä ja sen oikaiseminen oli hikistä ja varsin, hmm... miten sen sanois nätisti, ikävää puuhaa...)
Onneksi oli Kuosmasen pojat käyneet pukkaamassa valot kasaan jo edellispäivänä niin ei niitä tarvinnut tuossa samassa hädässä vääntää kasaan...
Riittävän monta hikipisaraa (litraa?) vuodatettuani olin siinä pisteessä, että bandi pääsi aloittelemaan lämmittelyä kello 18:10. (Rummut, flyygeli, basso ja kitarat oli vielä mikittämättä / kytkemättä, mutta laulut pelitti ja monitorit, sekä PA oli jo kuosissaan). Taas kerran olin niin tyytyväinen, että toin omat kamat, joille löytyi suoraan LS9:stä perusasetukset. Nopeutti nimittäin ihan kipeän paljon tuota virittelyä.
Siinä bändin lämmitellessä mikittelin ja kytkin loput, jonka jälkeen päästiin tekemään tsekkiä. Harvoin on n. 90dBA slow tuntunut niin kovalta kuin tuossa salissa tuntui, liekkö seisovia aaltoja tai jotain, mutta kun mentiin tsekissä yli 94dBA slow:n alkoi olla aikas ahdistunut olo jo allekirjoittaneellakin... ...toisaalta tapahtumahan olikin muksuille ja soundi oli, kiitos asiallisen lavametelin, varsin mainio jo jossain 88 - 90 dBA slow:n paikkeilla.
Mielenkiintoista oli myös, että tosi pitkästä aikaa jouduin vaihtamaan e935:n pois liidilaulusta. Korvasin sen Shuren B87:lla, joka toimi kyseisen rouvan äänelle huomattavasti paremmin... noh, ei aina voi voittaa eka kerralla, vaikka toi e935 onkin mun suosikki mikki lauluihin, niin tällä kertaa jokin muu toimi paremmin...
Tsekkaaminen oli valmis varsin pian, mutta bändi halusi vielä hieman treenailla seuraavan päivän keikkaa varten, joten ilta venähti sinne melkein 22 saakka.
Perjantaina palattiin paikalle siinä kello 17, ja itse tapahtuma alkaisi kello 18. Kaikki on reilassa ja homma toimii. Oli mukava nähdä ekan kerran myös noi valot, jotka Henkka ja Krisu oli duunanneet. Ihan jees tilaisuuden huomioiden.
Vähän puoli kuuden jälkeen tulee taikuri, jonka on myös määrä esiintyä, ja haluaa kytkeä oman langattoman headsettinsä järjestelmään. No mikäs siinä, onhan noita vapaita kanavia vielä joku kymmenkunta 10 jäljellä. Järkytykseni oli kauhea, kun huomasin mikä langaton oli kyseessä. Purkin kyljessä luki "Stageline" ja pian ko. headsettiä testattuani alkoi tuo Shurekin tuntua jo ihan oivalta peliltä. Stagelinessa ei ollut pelkästään ihan hirveä signaali/kohina suhde, vaan se kapselikin, joka mikissä oli teki soundista TODELLA keskiäänivoittoisen, sellaisen puhelinsoundin... Ei auttanut puukottaminen ei, vaikka kuinka yritti...Muutoin tapahtuma meni loistavasti, mitä nyt pikkupojat oli hirmuisen kiinnostuneita mun tontista, mutta sellaistahan se on. Desibelimittari paukutti soiton aikana 86 - 90 dbA slowta ja homma toimi.
Tapahtuma loppui 20:45, jonka jälkeen aloitettiin armoton purkaminen. Ulkona oltiinkin jo kello 22:15, jolloin mentiin vielä pizzalle ja sitten kotia kohti.
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-
( Copyright / kuvat Minka Matikainen)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
