maanantai 18. elokuuta 2008

Elmun Kansanjuhlat @Alppipuisto

Sunnuntai, 17.7.2008

Hyvin nukutun yön jälkeen koittikin hieman kuivempi päivä. Tosin olo oli kuin huonossa saunassa... sen verran oli kova tuo kosteus.

Lavalle saavuttiin Vanikan kanssa hyvissä ajoin, koska lava piti tyhjentää kun oli poliisien soittokunnan porukka tulossa avaamaan tapahtuman. Alun perin heidän piti vetää vasta Jytäjyrsijöiden jälkeen, mutta parempi näin päin.

Vaikka koko rumpuriser purettiin pois ja kaikki ylimääräiset kamat kerättiin kasaan, oli lavalla "tiivis" tunnelma. Onneksi soittokunnan johtaja sanoi, että heille riittää vain stereopari ja synan saaminen PA:han, muutoin olisi voinut olla oikeasti ahdasta lavalla. Toki lisäksi oli solistimikit, joita aseteltiin 2 kpl... ...ihan vaan varmuuden vuoksi vaikka niitä ei molempia käytettykään, vaan yhdellä selvittiin...

Hieman jo meinasi valmiiksi pelottaa, kun tiesin, että on vain 30 minuutin vaihto, jonka aikana pitäisi soittokunta saada ulos lavalta, asetella backline (vaikka siihen en itse puuttumaan joutunutkaan) ja mikittää kaikki Jytäjyrsijöitä (rummut, basso, akkari+laulu ja sähkis+laulu) varten. No, hyvinhän me ehdittiin, kun Elmun oma backline porukka hoiti backlinen ja itse vetelin vaan mikkejä ja kulmia paikoilleen. Jäi jopa pieneen taukoon oikeuttava 5 minuuttia vaihdosta jäljelle, mutta harvoin on noin kiire ollut...

Jytäjyrsijät on siis lastenmusiikkiin keskittyvä bändi noin niinkuin Fröbelin palikoiden hengessä, joskin ehkä hieman isommille lapsille suunnattuna. Jytäjyrsijöillä ei ole ihan samanlaista koreografiaa joka rallille. Varsin hyvin näytti lapset ko. porukan löytäneen, olipa Wallunkin Peppi-tytön päällä Jytäjyrsijät T-paita koko päivän...

Seuraavaksi vetikin Marjo Leinonen Undercover, ja täytyypä sanoa että varsin hienosti vetikin. Tämä porukka soitti lavalla hiljaa ja halusivatkin intiimin tunnelman tuomalla mm. omat rummut, jotka sijoitettiin talon setin eteen. Monitorimiehen mielestä ei paljon mukavampaa porukkaa voine olla. Marjo halusi ihan vähän omaa lauluaan omaan kulmaansa ja siinä kaikki... ...kyllä, ihan kaikki...
Minä pystyinkin siis nautiskelemaan itse keikasta ja kuunnella hienoja sovituksia mm. Michael Jacksonin tuotannosta (en itse ole ko. "lauluntekijästä" koskaan hirveästi pitänyt, mutta nämä Marjon versiot olivat hienoja...). Tämäkin on yhtye jota suosittelen kaikille!

Marjo Leinonen Undercoverin jälkeen olikin Wallin Hassen Power Trio. Sellaista perusrokkia hyvin soitettuna. Lavamökäkin oli vielä ihan kohtuullinen (98 - 105 dBA slow). Ihan OK kokemus...

Seuraavaksi tuli minun itseni eniten odottama porukka, joka totteli nimeä Arttu Takalo. Tässä bändissä ei ainakaan kyvyistä ollut alkutiedon mukaan puutetta. Kyseisessä porukassa rumpujen soiton hoiti Nykäsen Anssi (on muuten oikeasti aika pätkä mies), kitarassa oli Nymanin Marzi (on muuten oikeasti aika pitkä mies) ja bassoa soitteli Harri Rantanen (on muuten se pituudeltaan välissä oleva mies) =D. Arttu Takalo itse soitteli vibestä ja hoiteli muutenkin sequ-kioskia.
Täytyy sanoa, ettei ole Artun taidot sitten XL:n ruostuneet (eikä toki muidenkaan konkarien. Varsinkin Marzin soittoa oli oikein mukava seurailla). Oli nimittäin sen verran kovan kuuloista meininkiä, että jos teillä on ikinä missään mahdollista kuunnella ko. porukkaa suosittelen todella!

Seuraavaksi olikin vuorossa Kari Peitsamo, joka soitteli tyyliin kitara+mies. Karilta tuli hyvä poikkileikkaus hänen tuotantoonsa, ja paikalla olijat (joita alkoi tässä välissä olla jo ihan kivasti) pitivät kovasti.

Sen jälkeen tuli bändi, jota ainakin Wallu kovasti on seurannut ja joka vetikin varsin mallikkaan vedon. Basisti/laulajalla oli edellisellä keikalla hajonnut viritysspedu, joka oli aiheuttaa hämminkiä aluksi, kun ei signaali löytänyt oikein ulos ja aina vahvistimelle asti. Noh, vian löydyttyä pienentämällä lenkkiä, tästäkin selvittiin ja keikka lähti ajallaan.
Tällä porukalla oli tosi hyvä meininki ja ainakin lavalla soundit ihan kohdallaan, vaikka olikin ehdottomasti kovaäänisin bändi koko viikonloppuna. dB-mittari takoi monitoritiskillä tasaista 113-118 dBA slow -lukemaa ja välillä tuntui ihan oikeasti, että nyt olisi "tuplasuojaus" ollut paikallaan... ...täytyy varmaan ruveta etsimään hieman kovemmilla demppauksilla olevia tulppia, kun tuntuu nuo nykyajan nuoret muusikot olevan varsin kuuroa sakkia...
Hienon keikan vetivät silti I Walk The Linen porukka (ei voi sanoa pojat tai äijät, kun oli koskettimissa kauniimpaakin sukupuolta).

Päivän, ja koko kansanjuhlan, lopettelikin jo varsin kivan kokoiselle yleisölle savolainen Micragirls (taisivat tytöt olla Kuopijoosta). Tämä oli varsin erilainen bändi kuin alunperin odotin. Heillä oli hyvin primitiivinen meininki (alkaen rumpusetistä ja päättyen basson korvaavaan bassokoskettimistoon ja melko suoraan
"perusjyystöön", joskin aika omanlainen soundi tytöillä kyllä oli). Ihan asiallinen porukka, vaikkakaan ei ehkä minun seuraavia levyhankintoja.

Micragirlsien lopetettua n. kello 21 alkoi armoton purkaminen. Sound Groupilta tuli 4 kaveria apukäsiksi purkamaan ensin ääntä ja sitten lavaa.

Lavan purussa oli käydä yksi pieni kömmähdys, kun oli lavan katolle kerääntynyt "hieman" sadevettä ja se sieltä loiskahteli kivasti niskaan. Noh, ei muuta nostimet takaisin alas ja trussit maata vasten ja sitten tökkimään vettä pois altapäin.

Tämän jälkeen purku onnistuikin varsin kivuttomasti ja pois päästiin lähtemään kello 0:20 kun oli Manni saatu irroteltua kovin liukkaaksi muuttuneelta ruohikolta...

Loppujen lopuksi täytyy todeta, että Elmun juhlissa oli varsin korkeatasoinen esiintyjälista ja ihan kivasti porukkaakin jo sunnuntaina kun keli parani.

Kuvia tulossa, kunhan ehdin ne purkaa kamerasta pois...

Kuulemisiin,
-Katti-

Elmun Kansanjuhlat @Alppipuisto

Lauantai 16.8.2008

Päivä oli sateinen ja siitä johtuen väkeä ei juurikaan paikalla ollut.
Se ei silti bändien tahtotilaan vaikuttanut vaan lauantai vedettiin läpi hienolla meiningillä.

Ikäväkseni huomasin lavaääntä rakentaessani, että tälle keikalle olikin tullut 4 kpl dBAudiotechnikin Maxeja kulmiksi. Näiden lisäksi siis mulla oli myös 2 kpl Dyniksen VM-sarjaa, joista toinen tuli Cue-kulmaksi ja toinen rumpukulmaksi. Syynä tähän oli KontuFestari (tai mikä lie oikea nimi) -tapahtuma, johon oli mennyt varsin mittava osa Sound Groupin kamaa... ...kuten ne loput VM:t...

Tiedän puritaaneimpien (liekkö tuo (<-) suomenkieltä ensinkään?) ääniseppien ampuvan minut seuraavasta kommentistani, mutta ilmaisen mielipiteeni silti: Itse pidän monitorikäytössä noista Dyniksistä enemmän kuin Maxeista. Maxeisssa on jotenkin liian "HiFi"-soundi, kun taas noilla VM-sarjalaisilla saa laulajalta putoamaan hampaat suusta paljon pienemmällä runnomisella.

Ensimmäisenä lauteille astui Stealing, joka oli varsin kovan oloinen porukka. Soitto kulki ainakin riittävän hyvin ja meno oli asian mukaista.

Seuraavaksi vuorossa olikin Matti Johannes Koivu. Juu, ja ihan soolona mentiin, joten 1kpl e935 ja 1kpl D.I.Boxeja riitti. Akkaria kulmaan ja laulua ronskisti "sidefilleihin" niin johan oli artisti tyytyväinen. Täytyy muuten todeta, että näin "ei-Irwin-Goodman-fanina" varsin kuunneltavan kuuloista settiä Matti oli kyseisenkin herran tuotannosta saanut.
Tämä kaveri jos joku on oikea trubaduuri kaikkine tulkinnallisine vivahteineen. Suosittelen!

Seuraavan bändin osalta oma työni olikin helpompaa, sillä Shake toi tullessaan omat sepät sekä monitorilandiaan, että etupäähän. Tästä syystä sain muutaman kuvan lavan edestäkin, mutta muutoin keskityin tämän tauon aikana lähinnä syömään... ...kun se kerrankin oli mahdollista ilman hirveätä kiirettä.

PintAndWefall tarjoili tyttöenergiaa varsin omaperäisessä muodossa. Kiitettävän lujaa tuli lavalla (reilusti 3-numeroisia dBA slow lukuja monitoritiskillä), mutta hauskaa näytti tytöillä olevan. Meikäläiseen ei ihan tällainen punkki uponnut, mutta hyvinhän tytöt vetivät, ei siinä mitään...

...ja jos PintAndWeFall tuntui lavalla tulevan lujaa, niin tuli The Capital Beatkin. Tämä porukka groovasi todella ja vetivät tosi hyvän setin. Paikalle saapunut yleisökin (jota edelleen sateen takia ei turhan paljoa ollut) tuntui tykkäävän. Jos teillä arvon lukijani on mahdollista tutustua tähän porukkaan, suosittelen kovasti.

Seuraavaksi olikin taas leppoisampaa menoa, kunhan kaikki säätämiset lavan päässä oli tehty, kun vuoroon astui MattiP. Melkein tuli ongelmia, kun kaverit alkoivat kysellä miksauspöytää jossa olisi RCA tai plugi outputteja (LS9:ssähän ei ole kuin noita XLR:iä), mutta niistäkin selvittiin pienen pohtimisen jälkeen.

Lauantain viimeinen esiintyjä olikin Downstairs, joka ainakin juontajana toimineen Wallu Valpion juonnon perusteella kuului hänen suosikkeihinsa ko. päivän osalta. Noh, miten sen nyt taas sanois... ...kyllähän pojat ihan hyvin vetivät, mutta varmaan vieläkin paremmin olisivat vetäneet, jos olisivat malttaneet juomien kanssa keikan loppuun... Hyvä keikka siis kuitenkin, ja paikalla olijatkin pitivät. Mulla vaan meinasi tulla ahdistus ja tuska bulsan takana, kun paineltiin siinä 108 - 115 dBA slow koko ajan, ja tulpat ei demppaa kuin 20dB:ta...

Tästä olikin hyvä lähteä unten maille sunnuntaita odottelemaan...

-Katti-

tiistai 12. elokuuta 2008

Oranssi 18 Vuotta! @Alppipuisto

Sunnuntai 10.8.2008

Eli sunnuntaiaamu toi tullessaan Oranssi-Klubin synttärijuhlat. Vanikan kanssa saavuttiin paikalle siinä kello 10:30, koska alustavien tietojen mukaan Plutonium74:n piti olla tekemässä tsekkiä joskus 11 jälkeen. Noh, lopulta kävi niin, että he tulivat vasta kello 13 tsekkiin, mutta ei se mitään. Olipahan aikaa patchätä tuo lavan pää kohdilleen taas.

Plutonium74 olikin varsin iso kokoonpano. Tästä syystä muutama extrakuva.
Varsin letkeän ja mukavan oloista menoa oli kiva kuunnella, varsinkin kun soittelivat hissuksiin lavalla.

Oli tuo monitoroinninkin rakentaminen melko helppoa, kun ei tarvinnut noita V-sarjalaisia huudattaa ihan kybällä. Hyvä meininki, kivoja ralleja ja hyvää soitantoa... Suosittelen...

Asia minkä pistin myös Plutonium74:n keikan aikana merkille, oli että yleisöä oli jo tähän aikaan paljon enemmän kuin edellisenä päivänä...



Seuraavaksi tulikin sitten todella erilaista tavaraa. Osasto 11 toi todellakin kulttuurista monipuolisuutta paikalle. Tällä porukalla oli oikeasti nuoruudenintoa ja -vauhtia ja musiikkia voitaneen kuvata teini-angsti-punkiksi...

Päivän kolmas, ja samalla toiseksi viimeinen bändi olikin Ääni&Vimma voittaja (?) Home Junior. Täytyy sanoa, että näistä pojista varmaan kuullaan vielä, vaikka aika kuljettuja polkuja kulkivatkin.


Kunhan saavat tuon energian suunnattua oikein, niin tästä tulee vielä jotain. On nimittäin alkeet ihan hyvin hallussa ja lahjakkaita kavereita. Tsemiä heille!

Ennen viimeistä esiintyjää pidettiinkin pidempi tauko, koska lavan rakentelu vei oman aikansa.
Päivän päätti Cleaning Women, joka soitti jopa psykedeeliseksi kuvailtavaa musaa varsin taidokkaasti.



Tätä porukkaa oli mukava kuunnella ja koska kaikki monitorointiin liittyvä saatiin rauhassa katsottua, tästä yhtyeestä on myös muutamia lisäkuvia... ...varsinkin sen takia, että soittimet eivät olleet välttämättä ihan "normaaleimmat".

Jos teillä on mahdollisuus nähdä tämä porukka livenä, suosittelen, ehdottomasti!


Lopuksi vielä kuva työpisteestäni... Ensi viikonloppuna teen kyllä itselleni isomman tontin ja muutan muutenkin sen layouttia, mutta jos tästä vaikka sinne kamerakauppaan suoriutuisi...

-Katti-
(Kuvat / Copyright Minka Matikainen)

Yoyogi Park @Alppipuisto

Lauantai 9.8.2008,

Eli tällä kertaa oli sitten "Japanilaisen nuorisokulttuurin juhlat" Helsingin Alppipuistossa, jonne allekirjoittanut matkasi monitorimiehen / mailapojan hommiin. Yllätys oli, että paikalla oli niinkin vähän asiaan vihkiytyneitä. Liekkö keli haittaamassa ihmisten halua osallistua...

Bulsana tällä keikalla oli LS9-32, joka pyrki kovasti bugittamaan jossain välissä, mutta ei sitä onneksi kukaan muu huomannut vaikka custom fader layer ei ihan aina rokannutkaan halutulla tavalla...

SoundCheck aikatauluissa oli jotain ihme säätöä järjestäjän taholta, mutta kuten niin usein ennenkin, keskustelemalla ja pohtimalla niistä selvittiin ilman, että kukaan poppareista olisi loukkaantunut, henkisesti tai fyysisesti.

Tapahtuman aloitti Tuvalu, joka oli ihan asiallisen oloinen porukka. Mitenkään hirveän lujaa ei tämä porukka lavalla paahtanut, vaan ihan asiallisena pysyi lavamekkalakin.


Tuvalun vedon jälkeen oli pikkuinen tauko, jonka aikana auteltiin Angelica Cult lavalle. Tällä bändillä alkoi meteliä jo lavalla olemaankin paljon enemmän, ihan jees silti vetivät, eikä mitään kummempia tapahtunut... ...ennen kuin seuraava bändi tuli paikalle...

Seuraavaksi soittovuorossa oli Sonic Roots. Kavereita ei ollut kukaan nähnyt koko aamuna ja heitä sitten odoteltiin tuomaan kamojaan lavalle. Lopulta paikalle tulikin taksi, josta astui Andy McCoyta muistuttava laulajahahmo sekä muu bändi (rumpali, basisti ja kitaristi).
Tässä vaiheessa alkoi ihan hirmuinen sähläys.
Herroilla ei ollut mitään muuta mukana kuin omat kitarat ja bassot, sekä rumpalilla oma virkku. Ensimmäinen haloo syntyi siitä, kun Gloriasta haettujen "talon rumpujen" peltejä ei meinannut löytyä. Taisipa kaveri hakea Delicious Orangen rumpusetin peltejäkin jo itselleen, jotka sitten ko. yhtyeen rumpali kävi kohteliaasti irroittelemassa pois.

Kun pellit oli löydetty, päästiin veto aloittamaan. Varsin energistä menoa oli Sonic Rootsilla, niin hyvässä kuin pahassakin.
Soitto sinällään ei kiinnittänyt kovinkaan suurta huomiota, joten se puoli varmaan oli ihan kuosissaan, ainakin periaatteessa, mutta mihin tuli pakostakin kiinnitettyä huomiota oli laulajan lavakäyttäytyminen. Kaveri heitteli mikkistandia ympäriinsä ja aivan kuin kirsikaksi kakun päälle, löi sen limppu edellä suoraan stagen pintaan siten että limppuun ruuvattu kierreosa standia murtui poikki... ...no tästä lähti sitten lasku tietoineen siitä, kuka standin pisti kappaleiksi...

Päivän viimeinen bändi oli jo aiemmin mainittu Delicious Orange, jonka lavamekkala oli päivän kovin. Ei silti, ihan hyvän keikan vetäisivät, mutta mietin ihan oikeasti itse välillä noiden popparien kuulopolitiikkaa... Liidilaulajakin otti tulpat pois kesken keikan, ja siihen sen kulmaan, sekä "sidefilleihin" (2 kpl D-liteä, siis ei turhan järeät, mutta ihan toimivat) tuli kuitenkin ihan silleen rapsakasti tavaraa...

Kaikki bändit olivat tyytyväisiä päivään ja sitten alkoikin illan helpompi osuus. Oli para-para tanssia (FinPARAnoids-ryhmä) sekä paneeli keskustelua, joten omalta osaltani hommat helpottivat langattomien valvontaan ja aukomiseen, sulkemiseen, ojentamiseen ja vastaanottamiseen...

Illan päätteeksi voitiinkin jättää kamat lavalla, koska palasimme seuraavaksi päiväksi samaan paikkaa toista tapahtumaa varten ja yövartiointikin oli järjestetty.

Ei muuta kuin kamat pressujen alle sateen varalta ja mikit talteen. Päätteetkin jätettiin auki, jotta ei kosteus pääsisi sisälle ryömimään... Kaikki vaan mutelle ja signaalipyydykset siis pois...

Pakko ilmeisesti lähteä hankkimaan se uusi kamera, kun ei noilla pokkareilla saa oikein minkäänlaisia kuvia...

-Katti-
(Kuvat / Copyright Minka Matikainen)

maanantai 4. elokuuta 2008

Kemu- / Elorock '08 @Sääksjärvi

Lauantai 2.8.2008, Kemu- ja Elorock '08, Nurmijärvi / Sääksjärven ranta

Hieman siis unisena lähdettiin liikkeelle, mutta olo oli kuitenkin yllävänkin hyvä. Ja niin uninenhan ei koskaan ole, ettei sitä kahvilla, tai parilla, tai kolmella... korjattaisi.

Rannalle päästyäni huomasinkin ilokseni paikallisten kaverien olevan ajoissa ja innokkaina auttamaan. Ei muuta kuin kamat ulos ja pystyttämään.

Pitkästä aikaa oltiin liikkeellä ihan oikealla analogisella etupäällä. Molemmat LS9:t kun olivat keikoilla, niin sitten tuota kannettavaa tuli hieman enemmänkin mukaan. Muuten hyvä, mutta jouduin vetäisemään etupään hieman pienemmällä, vanhemmalla ja huonommalla analogitiskillä kuin olisin halunnut, koska haluamani pöytä ei yksinkertaisesti olisi sopinut enää kyytiin (olihan meillä samassa autossa vieläkin myös SL:n keikan kamat, kun ei yöllä oikein jaksanut säpistä niitä purkamaan). Tämä aiheutti hieman miettimistä sen suhteen mitä mikitettäisiin, kun yleensä mulla on periaatteena mikittää kaikki... No siitäkin selvittiin pienillä karsinnoilla (snaren alamikki pois, bassoskoben mikki pois jne.) ja lopputulos oli ihan bueno.

NurmiKemut (Nurmijärven Kevyen Musiikin Yhdistys, tai jotain sinne päin) olivat järjestämässä yhdessä Nurmijärven Helluntaiseurakunnan kanssa tapahtumaa, jossa aluksi 13 - 16 olisi NurmiKemujen Kemurock '08 ja sitten illalla kello 18 - 22 olisi Helluntaiseurakunnan Elorock '08... ...varsin mielenkiintoinen yhdistelmä siis... ja molempiin oli meiltä tilattu ääni.

Kun tiedustelin miksi näin oltiin tehty, kerrottiin että kyseessä oli kulujen jako, loogista eiks' jeh? No mutta homma toimi molemmin puolin. Seurakuntalaiset eivät puuttuneet Kemurockin menoon, eivätkä Kemulaiset, tai muutkaan, Elorockin "hartaampaan" puoleen.

Kemurock lähti käyntiin varsin raivokkaasi. Ensimmäisenä esiintyneen bändin rumpali pisti virkun kalvon halki jo toisen biisin kohdalla... Muutoinkin lavalla vaikutti olevan melko infernaalinen meteli ja nuoruuden into korvasi sen mitä muilla alueilla hävittiin. Hankalaksi asian teki näin etupään vahdin osalta se, että laulaja lauloi välillä niin hiljaa, että laulumikkiin tuli enemmän rumpuja kuin laulua... ...varsinkin kun laulaja välttämättä halusi käyttää omaa mikkiään...
Mielenkiintoista sinällään oli se, että jokaiselle bändille oli Kemurockissa varattu 45 minuuttia, mutta ensimmäinen porukka veti vain hieman yli 30. Mieluummin toki näin päin, kuin ylipitkänä... ...jäipähän enemmän vaihtoaikaa lavan päälle ja mailapojille. Tuossa yllä monta syytä miksi en bändin nimeä mainitse, koska en halua heidän mahdollista tulevaisuuttaan hankaloittaa.

Toisena esiintynyt Tallahassee teki positiivisen vaikutuksen allekirjoittaneeseen. Bändi on siis kolmen miehen kopla, jossa rumpali laulaa (juu, ajatus on todellakin lainattu Ganeseilta kertoivat pojat), mutta täytyy sanoa, että varsin hyvin toimi. Tällä porukalla olikin oma etupään seppä, joten itse ehdin keskittyä kahvin juontiin ja syömiseen (aivan, täällä siis oli myös ruokaa tarjolla, jopa tekniikalle).

Kemurockin viimeisenä esiintynyt Stone Relic olikin jo vanha tuttavuus muilta keikoilta menneisyydestä, mutta varsin hyvin pojat pyöritteli cover-osastoa niin HIM:ltä, Amorphikselta, 69Eyes:lta kuin monelta muultakin. Olipa seassa muutama oma biisikin. Hyvä, hyvä, jos into jatkuu ja treenata jaksetaan saatetaan tästä vielä kuulla...

Tämän jälkeen olikin pieni tauko, jonka aikana Kemun väki vei kamansa pois (lukuunottamatta rumpusettia, joka oli sovittu pidettäväksi koko päivän) ja seurakunnan väki alkoi laittamaan omia banderollejaan ja soittokamojaan kasaan.

Elorockin kohdalla taas sana "Harras" saa todellakin olla lainausmerkeissä, sillä Elorockissa soi niin räp, Hard Rock, punk kuin ihan metallikin. Täytyy sanoa, että varsinkin toisena esiintynyt hard rock porukka, jonka laulu oli Espanjaksi, oli varsin positiivisen oloinen tuttavuus. Taisi olla porukan nimi "City Walls" tai jotain.

Myös viimeisenä esiintynyt Roiha, joka polki ihan mallikasta metallia, jäi allekirjoittaneelle mieleen. Alkutaipaleella olevan bändin menossa näkyi hieman vielä kokemattomuutta keikkailuun ja hieman turhaa jännitystä, mutta hyvä siitä tulee, jos pojat vaan jaksavat painaa töitä.
Parasta ko. bändissä oli minun kannaltani oli se, että toivat oman, osaavan teknikon, joka toi myös oman digipöydän, jolloin pääsin purkamaan etupään itse jo heidän vetonsa aikana pois... ...nopeutti nukkumaan pääsyä =D.

Toki myös tilaisuuden aloittanut MC Pepe ja Arska Paloheimo, sekä Pyhä Klaani vetäisivät komiat vedot. Varsinkin Arskan osuus jäi mieleen varsin hienoista Teräsbetoni ja Uniklubi väännöksistä (uudet sanat, muutoin samat), jotka ihan oikeasti toimi hienosti mies-akustinen-vaimo akselillakin...

Kokonaisuutena täytynee kuitenkin sanoa, että varsin onnistunut päivä, ja järjestelyt toimivat erittäin hyvin molempien järjestäjien tahoilta. Ainoa ikävä asia oli juuri purkuvaiheen aikoihin sattunut sade, joka meinasi kastella niin miehet kuin kamatkin, mutta siitäkin selvittiin ripeillä liikkeillä.

Takaisin varastolla olin purkamassa kamoja n. kello 24 ja siitä kohti kotia, jossa olin joskus hieman 1:n jälkeen. Täytyypä sanoa, ettei Nukku-Mattia tarvinnut kauaa odotella...

Kuvia tuosta lauantaista on luvassa, kunhan järjestävä taho saa niitä lähetettyä (itselläni kun ei vieläkään ole sitä kunnon kameraa...)

Kuulemisiin,
-Katti-

(Kuvat / Copyright Pauliina Taula)

Suurlähettiläät @Tulisuudelma

Perjantai 1.8.2008, Suurlähettiläät

Perjantai ei olisi paljon epäselvemmin alkaa. Tarkoitus oli siis viedä stereot Suurlähettiläiden keikalle tuonne Sokos Hotel Vantaan Tulisuudelmaan. Niille jotka eivät paikanpäällä ole koskaan käyneet, täytynee todeta, että paikka on kuin kopio Ruotsinlaivasta, meri vain puuttuu.

Homma oli lähteä persiilleen siis jo edellisenä päivänä kun koetettiin saada kiinni jotakuta asiasta
edes jotain tietävää. Hyvin pian kävi ilmi, ettei saamamme puhelinnumero SL:n tuuraaja miksaajalle ollut oikea, ja vakikaveriakaan ei saatu kiinni... ...kuului vain että "numret ni har..."

No eipä mitään. Oli kuitenkin tiedossa, että SL:n tekniikka tulisi paikalle joskus siinä 16 jälkeen, joten tähtäsimme itse kello 16.

Tuli perjantaiaamu ja koettelin vielä soitella saamalleni yhteyshenkilölle tuonne Tulisuudelmaan kysyäkseni load inistä, kun en aiemmin paikalla ole käynyt ja ei perskele! Kyseinen kaveri oli ottanut loparit ko. ravintelista, joten sinne meni sekin yhteystieto, niin sanotusti "kankkulan kaivoon". Onneksi on tuo numerotiedustelu, joka osasi antaa Sokos Hotel Vantaan numeron ja respan tyttö lupasi näyttää load in reitin, sekä availla tarvittavat ovet, kunhan saapuisimme paikalle. Tässä vaiheessa kello kävi siis jo noin puolta päivää.

Lähdin siitä sitten hakemaan kamoja, Arskaa ja tuota kovin elämää nähnyttä Hiacea (joskus ehkä kuvia siitäkin, siis ehkä, joskus jos jaksaa tai pystyy) ja koettelin saada samalla SL:n vakikaveria kiinni, ilman tulosta...

Joskus kello puoli kolmen aikaan SL:n vakikaveri oli päässyt takaisin puhelimen pariin ja soitti minulle (sain taas takaisin uskoni ihmiskuntaan ja siihen, että kyllä vielä jotkut ihmiset soittavat ihan oikeastikin takaisin). Tuomakselta (SL:n vakikaveri) sain tuuraajan oikean numeron ja nyt alkoi asiat selviämään. SL:n tekniikka tulisikin paikalle vasta kello 17, joten meillä oli hyvää aikaa vetää stereot kasaan siihen mennessä.

Stereoita kasaillessamme huomasimme, että oli melkoinen suunnittelun kukkanen tuo lava. Siinä ihan keskellä, mihin rummut yleensä täsmätään, oli kantava palkki, jonka ympärysmittaa oli vielä kasvatettu jonkun valopään toimesta laittamalla siihen kylkeen sähkökeskus ja talon oman äänijärjestelmän kaappi... ...no onneksi ei tarvinnut tuoda muuta kuin stereot itsellä, niin jäi tuo lavan ihmettely SL:n oman väen tehtäväksi...

SL:n tekniikan saapuessa hieman vielä uudelleen paikoitettiin nippuja ja aseteltiin front fillit heidän toiveidensa mukaiseen kuosiin. Kovasti tuntui SL:n väkeäkin harmittavan tuo samainen palkki...

Siinä tovin aikaa katseltiin ja kuulosteltiin PA:ta yhdessä SL:n väen kanssa, jonka jalkeen SL:n tekniikka antoi meille luvan poistua paikalta (ilmeisen tyytyväisiä olivat siinä vaiheessa ainakin =D).

Vantaalta suunnattiinkin Arskan kanssa varastolle pakkaamaan seuraavan päivän kamat suurin piirtein kasaan ja kyytiin. Kotia ehdin siinä 21 aikoihin illalla jota seurasi pikainen iltapala (grillattua possun kasleria) ja sen jälkeen unta palloon noin kello 22 alkaen, koska kamat pitäisi käydä vielä yöllä
purkamassakin Vantaalla.

Herätyskello paukahti soimaan siinä 2:10 ja suoraan sängystä hyppäsin vaatteisiin ja auton rattiin. Arska kyytiin ja Vantaalle purkuhommiin.

Hotellin pihalla oltiin aikalailla 3:08 (tiedän koska jouduin soittamaan 10022:een kun jäi avaimet auton sisään ja koetin saada kissalan poikia auttamaan). Eivät kuulemma Vantaalla enää tee noita keikkoja, joten piti keksiä jotain muuta tai soittaa päivystävälle lukkosepälle, johon ei ollut aikaa
(piti olla pystyttämässä seuraavaa mestaa jo klo 8 aamulla ja noista lukkosepistä ei tiedä muuta, kuin että pe-la yönä voi hieman kestää).
Noh, onneksi Arska tiesi keinot jolla auton ovi saatiin auki ja saatiin avaimet takaisin.

Tämän jälkeen painuttiin Tulisuudelmaan DJ:n vielä paahtaessa viimeisiä biisejä ja purettiin stereoista kaikki mitä uskallettiin, ilman että oisi jääty jonkun nautintoaineita nauttineen tanssahtelun alle. Kun pilkku tuli, alettiin tiputtamaan myös nyyttejä alas. Tässä vaiheessa tuli myös SL:n tekniikka hakemaan omiaan pois ja kuulimme, että kaikki oli mennyt varsin hyvin.

Kamat kasaan ja vielä pikku hetkeksi nukkumaan. Kotona olin n. 5:15 ja sain siis nukkua ruhtinaallisen 1,5 tuntia ennen lähtöä kohti Nurmijärveä.

Kuulemisiin,
-Katti-